Tapasin Jason Guerrieron maaottelutauolla Ilveksen harjoitusten päätteeksi. Luonnossa vielä ilmoitettua 173 sentin pituuttaan lyhyemmän oloinen Guerreiro oli kovin puhelias, joten antaa miehen kertoa omin sanoin itsestään ja Pohjois-Amerikan vuosistaan:
- Aloin luistella seitsemän- tai kahdeksanvuotiaana. Kukaan perheestäni ei ollut aiemmin pelannut jääkiekkoa, vaan kaikki olivat baseball-faneja. Jääkiekko ei ollut kovin suosittua kotiseudullani tuohon aikaan, joten muutin viisitoistavuotiaana pois kotoani päästäkseni pelaamaan USHL:ta, Guerriero kertaa kiekkouransa alkutaivalta.
Kahden USHL-kauden jälkeen Guerriero pelasi NAHL-sarjan Texas Tornadosissa toimien joukkueen kapteenina päätöskaudellaan. Myöhemmin Guerriero sai stipendin yliopistoon ja pelasi yliopistosarjassa seuraavat neljä kautta. Yliopistoura sujui Guerrierolta hienosti, ja mies toimikin jälleen joukkueensa kapteenina kahdella viimeisellä kaudellaan. Pisteitäkin syntyi tasaisen varmasti, joten mies palkittiin kutsulla AHL:n Bridgeportiin yliopistokauden päätyttyä.
- Minulle soitettiin Islandersista ja kutsuttiin pelaamaan heidän AHL-joukkueeseensa. Pelasin vain kauden jäljellä olevat 11 ottelua siellä. Täksi kaudeksi olin menossa Pittsburghin training campille tavoitteenani heidän AHL-joukkueensa, mutta jätin menemättä. Lopulta sain soiton täältä ja loppu on historiaa, Guerriero summaa Ilvekseen tuloaan edeltäneet vaiheet.
Guerriero on viihtynyt ja viihdyttänyt
Viime vuonna NHL:n työsulun aikana monet NHL-tähdet John Maddenin johdolla kävivät Suomessa lähinnä kääntymässä ja valittivat olojen surkeutta. Guerriero on kuitenkin viihtynyt.
- Kaupunki on loistava! Pimeä kyllä tulee aikaisin, mutta ihmiset ovat olleet valtavan ystävällisiä ja seura on auttanut minua kaikessa mahdollisessa. Osaan jo liikkua kaupungilla, joten täällä on hyvin kotoisaa. Kieltä en tosin vielä osaa, mutta viihdyn erinomaisesti, Guerriero ylistää uutta kotikaupunkiaan.
Ilveksen kausi on alkanut ailahdellen, eikä tämänhetkinen kymmenes sija ymmärrettävästi tyydytä Guerrieroakaan.
Hän kuitenkin uskoo Ilveksen parantavan.
- Kausi on pitkä eikä se aina ala niin kuin haluttaisiin. Meillä on ollut kuoppainen tie toistaiseksi, mutta pikkuhiljaa olemme saaneet peliämme kasaan. Toivottavasti pystymme pitämään tasomme korkealla ja play-offeissa haluamme olla parhaimmillaan.
Joukkueen johtajista Guerrierolla on selkeä kuva:
- Raipe on hiljainen, mutta kun hän puhuu niin kaikki kuuntelevat, sillä hänen sanoillaan on merkitystä.
Tämä uusi kaverimme Vesa (Viitakoski) on selkeä johtajatyyppi ja ketjukaverini Pessi (Jussi Pesonen) on paljon äänessä ja erityisesti puhuu minulle. Hänkin on joukkueen johtohahmoja.
Omasta alkukaudestaan Guerriero nostaa esiin huippuhetkenä avausottelunsa KalPaa vastaan. Ymmärrettävästi kyllä, sillä Guerriero teki kyseisessä ottelussa neljä tehopistettä ja valloitti kotiyleisönsä heti debyytissään. Ovatko tehopisteet miehelle sitten tärkeitä?
- Ainahan niitä pisteitä ajattelee. Monet sanovat, etteivät ajattele niitä, mutta jossain tuolla takaraivossa ajatus niistä jyskyttää kaiken aikaa. Ei sitä aina ääneen sanota, mutta kaikki haluavat tuottaa tehoja ja olla joukkueensa parhaimmistoa, Guerriero vastaa.
Toistaiseksi hankalin vastustaja on tullut Hämeenlinnasta:
- Jostakin syystä meillä on ollut ongelmia HPK:n kanssa. En tiedä mistä se johtuu, mutta noiden kahden pelin, joissa he iskivät neljätoista maalia meidän verkkoomme, tulokset eivät vastaa täysin pelitapahtumia. Heillä on kyllä hyvä joukkue ja he ansaitsevat kunnioitusta, mutta kun seuraavan kerran pelaamme heitä vastaan, tulevat asetelmat muuttumaan.
Guerriero haluaisi jatkaa Ilveksessä ensi kaudellakin
Guerrierollekin on tehty selväksi Ilveksen olevan rakennusvaiheessa kohti parempaa tulevaisuutta ja mies vaikuttaa aidon innostuneelta puhuessaan 'Poika ja Ilves' - projektin läpiviemisestä:
- Ilveksellä on menossa joukkueen rakennusvaihe ja meillä on paljon junnuja mukana. Vuoden-kahden päästä, kun he ovat parempia ja kypsempiä, Ilves on taas yksi huippujoukkueista. Mikään ei tapahdu hetkessä, vaan pikkuhiljaa Ilves nousee ylöspäin ja houkuttaa pelaajia. Sitä kautta saavutetaan menestystä pitkässä juoksussa.
Omasta tulevaisuudestaan Ilves-paidassa Guerreiro kertoo näin:
- Vielä ei olla keskusteltu jatkamisesta, mutta rakastan oloani täällä ja haluaisin jatkaa ensi vuonnakin. Se ei ole kuitenkaan minun päätettävissäni, joten minä vain tulen jäälle joka päivä antamaan kaikkeni ja pelaan niin hyvin kuin osaan. Se joko riittää tai sitten ei.
Maajoukkuepelitkin kiinnostavat, kahvaaminen ei
Eurooppalaista kiekkoilua vuolaasti ylistävä Guerriero löytää yhden asian, jossa on paljon paljon parannettavaa.
Toimittajan kysyessä mailahäirinnästä Guerrieron muuten niin aurinkoinen olemus synkkenee välittömästi.
- Se on hyvin vaikeaa, varsinkin taitopelaajille. Toivottavasti täällä matkittaisiin NHL:ää nollatoleranssin suhteen. Täällä on taitavia pelaajia, mutta se (taidon esiintuonti) on vaikeaa kun koukitaan ja pidetään kiinni kaiken aikaa, Guerriero puuskahtaa.
- Näitä rikkeitä päästetään sormien läpi, kun tuomarit eivät tiedä mitä pitäisi viheltää. He kyllä tekevät hyvää työtä, mutta tuomarijohdon ja seurojen pitäisi ohjeistaa heitä tarkemmiksi. Pelistä tulisi näyttävämpää, maalit lisääntyisivät ja loukkaantumisetkin vähenisivät, Guerriero jatkaa.
Maansa edustaminen on jokaiselle pelaajalle kunnia-asia.
Guerriero on päässyt kokeilemaan sitä juniorina eikä epäröisi, jos kutsu kävisi nyttemmin.
- Pelasin 20-vuotiaiden maajoukkueessa kerran. Joukkue kasattiin yliopistopelaajista ja pelasimme Kanadan Albertassa. Me itse asiassa voitimme tuon turnauksen, Guerriero muistelee.
Toimittajan kertoessa Guerrierolle Yhdysvaltojen kasaavan monesti joukkueensa Euroopassa pelaavista pelaajista Guerriero innostuu oitis.
- Jos vaan Ilves päästäisi minut pelaamaan, niin varmasti suostuisin. Kukaan ei ole kuitenkaan minua maajoukkueeseen kysynyt.
Toivotaan, että Yhdysvaltojen MM-kisaluotsi kuulee Guerrierosta, ja mies pääsee toteuttamaan unelmaansa maajoukkuepaidassa. Siihen saakka nauttikaamme tämän taiturin otteista Ilves-paidassa.
