Viime kaudella Ville-Vesa Vainiola oli joukkueen sisäisen pistepörssin kolmas runkosarjassa ja pudotuspeleissä selvä ykkönen. Miehen pirteä peli ihastutti koko kaupunkia viimeistään keväällä. Rakkaussuhde oli molemminpuolinen, 25-vuotiaalla ei hyökkääjällä ei ole Kymenlaakson helmestä pahaa sanottavaa.
– Hyvillä mielin tulen takaisin, tänne on tosi kiva palata. Meillä on hieno ja hyvähenkinen joukkue, niin palaaminen oli mukavaa.
Tripla-V palaa Kouvolaan yhden Helsingissä vietetyn kesän jälkeen. HIFK:ssa taitojaan esittänyt 25-vuotias hyökkääjä jäi lopulta ilman sopimusta punaisten kanssa, ja paluu Kouvolaan tuli ajankohtaiseksi. Uusvanhasta seurasta mies toivoo löytävänsä suuren roolin.
– Oli siinä jotain liigamahdollisuuksiakin, mutta kun ne kariutuivat pois niin puntaroin tämän ja Ruotsin välillä. Kyllä tämä oli sitten kumminkin sitä, mitä halusin enemmän. Valmennus oli suuressa roolissa päätöksessä. Tiedän, miten täällä paiskitaan hommia ja että äijät menevät eteenpäin, täällä on hyvä olla.
Vainiola jäi ilman pelipaikkaa, kun HIFK käytti sopimuksen purkupykälän syyskuun alussa. Aiemmin SM-Liigassa Lukon sotisovassa 141 ottelussa esiintynyt 25-vuotias hyökkääjä teki HIFK:n punaisessa nutussa European Trophy –turnauksen 8 ottelussa 3+1 pistettä.
– Siellä sujui ihan kohtalaisesti, mutta en kyllä saanut ihan kaikkea parasta irti. Mutta se on nyt näin, enkä halua sitä sen enempää enää puida, nyt mennään näillä mitä on. Se oli hieno mahdollisuus ja kokemus, VVV kiittelee.
Back to the Kouvostoliitto
Viime kaudeksi Vainiola palasi Suomeen länsinaapurista. Yhden Allsvenskanissa vietetyn kauden jälkeen mies valitsi KooKoon seurakseen monesta eri syystä. Yksi merkittävimmistä oli organisaation ylöspäin osoittava tähtäin.
– Olin kuullut paljon hyvää tästä paikasta. Halusin seuraan, joka tähtää eteenpäin ja täällä oli tavoitteena mennä vaikka päätyyn asti.
Runkosarjan voittoon päättynyt kausi meni pieleen ratkaisevan viidennen välierän jatkoajalla, kun D Teamin Timo-Pekka Heikkinen murskasi kouvolalaisten unelmat Mestis-finaaleista ylivoimamaalillaan. Viime kauden epäonnistumisesta hampaankoloon jäi todella paljon.
– Kyllä me vähän väsähdettiin, se oli varmaan se ratkaiseva tekijä. Ei vaan riittänyt, siitä jäi kyllä niin hirveän paljon hampaankoloon, mies harmittelee ja pudistelee päätään.
Nappiin menneen viimekauden jälkeen odotukset ovat korkeat sekä yleisöllä että miehellä itsellään. Mies paiskii ankarasti töitä kehittyäkseen paremmaksi pelaajaksi.
– Viime kaudesta haluan vielä parantaa. Itsellä on myös kovat odotukset. Teen hommia todella motivoituneesti ja määrätietoisesti, haluan parantaa peliä ja mennä eteenpäin.
KooKoon joukkueessa moni asia on muuttunut sitten viime kauden. Pelaajia on tullut ja mennyt sinne ja tänne. Viime ja tämän kauden joukkueiden vertaaminen keskenään ei ole helppo tehtävä.
– Aika hyvin on tärkeimmät jätkät pysyneet. En oikein tiedä, ei niissä nyt hirveästi eroa ole. Nyt on ehkä, tai onkin, mielestäni jopa parempi joukkue kuin viime kaudella..
Seuran virallisen tavoitteen on kerrottu olevan liigakarsinnoissa, eli astetta viime kauden sijoitusta ylempänä.
– Ei meillä nyt oikein muuta tavoitetta voi ollakaan. Sinne on kuitenkin vielä tosi pitkä matka ja pitää tehdä hommia kärsivällisesti. Ajatuksen ei saa antaa karata liian kauas, vaikka tottakai pitää unelmoida ja noin, mutta ei liian pitkälle, hyökkääjä toppuuttelee.
Raumalta Ruotsin kautta Kouvolaan
Raumalaisen kiekkokoulun kirkkaimpiin lupauksiin juniorivuosinaan kuulunut Vainiola iski tutkaparinsa Petri Lammassaaren kanssa junnuissa hyviä tehopisteitä C-junioreista lähtien. SM-Liigadebyyttejään lupaavat nuorukaiset joutuivat kuitenkin odottamaan aina kauteen 2005-06 asti. Tuolloin Lukko-valmentaja Jarmo Tolvanen nosti 20-vuotiaat edustusmiehistöön.
Juniorijoukkueissa suureen peliaikaan, kiekolliseen rooliin ja erikoistilannevastuuseen tottuneet hyökkääjälupaukset joutuivat edustusmiehistössä pienille peliminuuteille ja puolustavaan rooliin. Vainiolan ura lähti Lukko-edustuksessa alamäkeen ja nykyisin Bluesissa pisteitä iskevän Lammassaarenkin debyyttikausi oli vaikea.
– Pelejä kertyi ihan paljon, mutta peliminuutteja ei. A-junnuissa olin tottunut pelaamaan paljon kiekollisessa roolissa ja edustuksessa oli sitten vähän eri rooli, en päässyt pelaamaan kuin muutaman minuutin per peli. En vain ollut vielä valmis kampeamaan itseäni ylöspäin.
Vainiolalle riitti kolme kautta kärvistelyä Lukon nelosketjussa. Mies päätti lähteä etsimään uralleen uutta suuntaa Ruotsin toiseksi korkeimmalta sarjatasolta, Allsvenskanista. Petri Tähtisalon, Eetu Qvistin ja Ossipekka Lehtosen seuraksi Oskarshamn IK –joukkueeseen lähteneen miehen ei tarvinnut päätöstä katoa.
– Raumalla oli tullut istuttua penkillä ja itseluottamus oli aikalailla kateissa siellä. Lähdin sitten hakemaan uutta alkua uralle. Alkukausi oli siellä vaikea mutta loppukausi meni tosi hyvin. Siltä reissulta jäi hyvät muistot ja sain monia hyviä ystäviä.
Ruotsista VVV palasi Suomeen ja Kouvolaan – ja lopputarina onkin jo kaikkien tiedossa.
Kuningas on palannut
Paluun Mestis-kaukaloihin muutaman kuukauden tauon jälkeen Vainiola teki KooKoon kauden toisessa ottelussa, kun joukkue kävi pilaamassa Jukureiden 40-vuotisjuhlat vierasvoitolla lukemin 1-3.
Iivo Hokkasen ja Niklas Sirénin ketjusta pelipaikan löytäneen Vainiolan paluuta maalintekijöiden joukkoon ei tarvinnut odottaa kuin reilu 48 minuuttia – mies teki KooKoon 0-3-johtomaalin viimeisessä erässä.
– Ihan hyvät, tai oikeastaan todella hyvät kaverit on siinä rinnalla. En ole kauheasti vielä nähnyt Sirénin pelaavan mutta kun videolta katsoin, niin näyttää kyllä siltä, että hän on aina oikeassa paikassa. Hokkanen sitten on viime kaudelta tuttu sentteri, jonka vieressä on helppo pelata kun hän taikoo siinä vierellä.
Vainiolan kotipaluussa KooKoo kaatoi Kajaanin Hokin lukemin 4-0. Vainiola jäi ilman tehopisteitä, mutta oli kuitenkin jäällä kahden maalin syntyhetkillä. Tehokkuus on siis edelleen tallella. Kouvolalaisyleisö sai haluamansa, Vainiolan paluu Kouvolan jäähalliin oli hyvä. Ottelun parhaimmistoon kuului tilanne, jossa tripla-V taklasi Hokin Antti Reivosen näyttävästi toisen erän lopulla. Fyysisyys ei kuitenkaan kuulu Vainiolan parhaisiin ominaisuuksiin.
– Parhaita ominaisuuksiani ovat kyllä varmaan tuo pelinlukutaito, kiekollinen pelaaminen ja myös sijoittuminen.
Mitään henkilökohtaisia tavoitteita Vainiola ei ole päättänyt. Joukkueen menestys on etusijalla, mutta sen lisäksi hän kuitenkin haluaisi ”mennä eteenpäin”.
– Hienoa olisi pelata ensi kaudella Liigaa KooKoon paidassa, mutta en nyt ole sen enempää eritellyt omia tavoitteita.
