Ilves
| Valmentaja | Aika | Ottelut | Pisteet | Pistekeskiarvo | Sijoitus kuntopuntarissa |
| Karri Kivi | 30.9. asti | 7 | 3 | 0,43 | 15. |
| Jouko Myrrä | 30.9. lähtien | 52 | 111 | 2,13 | 2. |
Kauden ensimmäiset valmentajapotkut olivat Ilveksen käsialaa. Liiga-kautta oli pelattu vain reilut kaksi viikkoa, kun Karri Kivi sai väistyä päävalmentajan pallilta. Vaikka kausi oli alkanut umpisurkeasti, potkuja pidettiin silti yllättävinä.
Tupsukorvien kausi alkoi viiden tappion putkella, ja Kiven lähtiessä joukkue oli pelannut seitsemän ottelua, joiden saldona oli vaatimattomat kolme pistettä. Kauteen valmistavissa otteluissa Ilves oli esiintynyt edukseen esimerkiksi voittamalla ensimmäistä kertaa Tampere Cupin.
Historiallista kotiturnauksen voittoa seurasi lähes historiallisen heikko kauden avaus. Viimeksi Ilveksen kausi oli alkanut yhtä huonosti 24 vuotta aikaisemmin, kaudella 1995−1996 tupsukorvat jäivät pisteittä peräti seitsemässä ensimmäisessä ottelussaan.
Neljättä kauttaan Ilvestä valmentaneen Kiven projekti petopaitojen peräsimessä oli joka tapauksessa tulossa tiensä päähän, joten seuran urheilujohto veti johtopäätökset ja päätti vaihtaa valmentajaa jo kauden alkuvaiheilla.
Ongelmia jokaisella pelin osa-alueella
Kriisijoukkueiden ongelmat johtuvat harvoin vain yhden tai kahden osa-alueen sakkaamisesta, kuten ei ollut myöskään Ilveksen tapauksessa.
Pelin rakenteellisia ongelmia ei voi vähätellä. Kauden alussa Ilveksen suurimmat ongelmat olivat hyökkäyspelaamisen ajoituksissa. Etäisyyksien kasvaessa organisoidut hyökkäyksiinlähdöt vähenivät, liike pysähtyi ja peli meni yksin puurtamiseksi. Lopputuloksena Ilves sekä hyökkäsi että puolusti alivoimaisena, lopputulos oli nähtävissä tulostaululta.
Kauden starttia ei helpottanut kahden ydinpelaajan puuttuminen kauden ensimmäisissä otteluissa. Edelliskaudella maajoukkuerinkiin noussut Arttu Ruotsalainen aloitti kautensa Buffalo Sabresin ja maalin suulla komeetaksi noussut Lukas Dostal puolestaan Anaheim Ducksin harjoitusleireillä.
Vaikka Dostal oli osoittanut jo taitojaan edelliskeväänä, nuorukaisen puuttumisen ei pitänyt olla Ilvekselle valtava takaisku, sillä joukkueeseen oli liittynyt ulkomaan kiertueeltaan paluun tehnyt Ville Kolppanen. Ailahtelevasti esiintyneen joukkueen takana Kolppanen ei kuitenkaan pystynyt kannattelemaan joukkuetta toivotulla tavalla.
Sillä aikaa, kun Ruotsalainen yritti valloittaa paikkaa NHL-ympyröistä, Ilveksen kakkossentterin virkaa tavoittelivat Panu Mieho ja Erik Ahopelto, joiden pelillinen ero lähes 20 minuuttia keskimäärin pelaavaan Ruotsalaiseen oli valtava.
Kun soppaan yhdistettiin vielä ontunut erikoistilannepelaaminen, lumipallo oli vierinyt jo kriisiksi tupsukorvien pukukoppiin. Varsinkin alivoimapeli rakoili pahasti, sillä ensimmäisestä yhdeksästä alivoimastaan tupsukorvat selvittivät kuivin jaloin vain kolme. Lisäksi ensimmäisessä paikalliskamppailussa Tappara viimeisteli ottelun voittomaalin vain kaksi sekuntia rangaistuksen päättymisen jälkeen.
Kivi vaihtui Myrrään, kurssi kääntyi nousuun
Lopputuloksena Ilveksen urheilujohto päätyi valmentajan vaihtoon. Kiven tilalle nostettiin kolme vuotta apuvalmentajana toiminut Jouko Myrrä. Aikuisten tasolla päävalmentajana kokematon Myrrä oli kuitenkin toiminut Ilveksen organisaatiossa C- ja A-nuorten päävalmentajana vuosina 2009-2016.
Tuore päävalmentaja ei lähtenyt tekemään radikaalia suunnanmuutosta tai pelillisiä hienouksia, vaan Myrrä itse kertoi Jatkoajan haastattelussa suuriksi teemoiksi alisuorittaneen joukkueen peli-ilon palauttamisen parantamalla arjen pieniä asioita. Poppakonsteja ei siis ollut, vaan ennemmin asioiden yksinkertaistaminen ja työnteon merkityksen korostaminen olivat keskiössä.
Myrrän päävalmentajaura sai lentävän lähdön, sillä ensimmäisessä ottelussa tupsukorvat möyhensivät Pelicansin tylyllä 7-2-voitolla. Usein valmentajan vaihtaminen tarjoaa joukkueelle hetkellisen piristysruiskeen, Ilveksen tapauksessa ilo osoittautui pidempiaikaiseksi ja loppukauden aikana tupsukorvat lukeutuivat Liigan parhaisiin joukkueisiin ollen Myrrän ajan sarjataulukossa toisella sijalla heti Kärppien vanavedessä.
Helmikuun puolivälissä apuvalmentaja Olli Salo kertasi Jatkoajalle kulunutta kautta ja kävi läpi nousuun johtaneita muutoksia.
− Joukkue puhaltaa ennen kaikkea niin hyvin yhteen ja ovat valmiita tekemään toinen toiselleen hommia. Meillä on hyvin liikkuva joukkue, johon olemme pystyneet yhdistämään kiekollista pelaamista, joka on pitänyt meidän viisikkoa hyvin nipussa.
− Olemme pystyneet vauhdikkaasti pelaamaan suoria hyökkäyksiä, antamaan sieltä jatkopainetta ja ennen kaikkea olemme pystyneet käyttämään meidän liikettämme hyväksi. Kyllä kiekko liikkuu edelleenkin nopeammin kuin mies ja kiekko. Haluamme rakentaa syöttöketjuja ja että kiekolliselle löytyisi aina vähintään yksi tai kaksi vaihtoehtoa. Siltä puolelta meidän pelaamisemme hyvin pitkälti rakentuu, että meiltä löytyy aina läheltä tuet.
Ilves oli kauden päättyessä varmistanut paikkansa sarjataulukon neljäntenä ja pudotuspelien avauskierroksella vastaan olisi asettunut niin ikään sijoituksensa jo varmistanut sensaatiojoukkue KooKoo.
TPS
| Valmentaja | Aika | Ottelut | Pisteet | Pistekeskiarvo | Sijoitus kuntopuntarissa |
| Kalle Kaskinen | 1.11. asti | 17 | 14 | 0,82 | 14. |
| Marko Virtanen | 1.11. lähtien | 42 | 55 | 1,33 | 11. |
Toinen Liiga-joukkue, joka irtisanoi päävalmentajansa kaudella 2019-2020 oli TPS. Fanien hampaisiin jo aiemmin joutunut Kalle Kaskinen sai siirtyä sivuun tehtävistään loka-marraskuun taitteessa. Potkut eivät olleet lopulta yllätys, sillä TPS oli jälleen ajautunut negatiiviseen kierteeseen.
Vielä syyskuussa joukkue keräsi kohtalaisesti pisteitä keikkuen sarjataulukon puolivälin paikkeilla, mutta lokakuusta eteenpäin kausi oli synkkää tarpomista.
Lokakuussa TPS ei voittanut varsinaisella peliajalla yhtäkään yhdestätoista ottelustaan, kaikkiaan putki ilman varsinaisen peliajan voittoa kesti kolmetoista peliä. Putken aikana TPS valahti sarjataulukossa viimeistä edelliselle sijalle ja ero pudotuspelipaikkaan oikeuttavaan kymmenenteen sijaan oli kasvanut jo kymmeneen pisteeseen.
Ongelma materiaalissa vai toteuttamisessa?
Lähtökohdat kolmannelle kaudelle olivat edelliskausia haastavammat, sillä edelliskaudella joukkue oli nojannut vahvasti Pohjois-Amerikkaan siirtyneiden Oula Palven sekä Kaapo Kakon suorituksiin. Kaksikon lisäksi hyökkäyspäässä tehoja kylvänyt puolustaja Ilkka Heikkinen jätti seuran.
Hyökkääjistön vajetta paikkaamaan palkatut Petteri Wirtanen, Anton Holm ja Topi Nättinen olivat jo lähtökohtaisesti heikennys lähteneeseen kaksikkoon verrattuna, ja edelliskaudella Vaasan Sportissa loistanut Tony Sund oli San Jose Sharksin harjoitusleiriltä palattuaan vain varjo parhaastaan.
Ongelmat kulminoituivat lokakuussa, jonka aikana TPS teki vähiten maaleja kaikista Liigan joukkueista. Kuukauden saldo oli muutenkin murheellinen, sillä turkulaiset eivät voittaneet yhtään ottelua varsinaisella peliajalla ja pistesaldo karttui vain neljällä.
Alavireestä huolimatta päävalmentaja Kaskinen ei nähnyt ongelman alkulähdettä pelillisissä- vaan henkisissä asioissa. Vielä reilu viikko ennen potkujaan Kaskinen analysoi tilannetta Jatkoajan haastattelussa.
– Jos mietin viisikkopelaamista – avauspelaamista paineen alla ja sellaisia peruspeliasioita – en minä siellä näe niin paljon korjattavaa. Näen enemmänkin tuskaa, kun ei ole tullut tulosta. Maalimäärämme ovat olleet pieniä.
– Pelihän lähtee itseluottamuksesta. Onko rohkeutta pitää kiekkoa ja ottaa painetta lähelle. Tuolta kantilta meidän perjantaimme oli loistava ottelu. Minkä määrän loimme maalintekopaikkoja ja teimme maaleja. Se kertoo siitä, että pelaamisessa on paljon kunnossa. Mutta ehkä jos mietimme hyökkääjiä; mitä tapahtuu punaviivan jälkeen? Uskaltaako haastaa, pystyykö haastamaan, pystyykö viemään kiekon syvälle, pystyykö pyörähtämään siellä ja pitämään kiekkoa ja tekemään siellä peliä? Tuollainen ei ole ihan suoraan viisikkotason juttua. Nyt olemme saaneet puolustajiemme avauspelaamista paremmaksi, mutta vielä on saatava hyökkääjille rohkeus ja rentous haastaa. Yksi vastaan yksi -tilanteet kuitenkin monesti ratkaisevat ottelut.
Valmentajanvaihdos edessä
TPS pyrki korjaamaan kurssiaan hakemalla leveyttä hyökkääjistöönsä Greg Squiresin ja Joel Janatuisen muodossa, mutta lopulta organisaation johdon oli tehtävä päätös päävalmentajan vaihtamisesta.
Kohujen sävyttämä kausi sai oman lisävärinsä myös päävalmentajan irtisanomisesta, sillä Kaskinen vaihtui Marko Virtaseen kesken vieraspelireissun. Virtanen oli edeltäjänsä kanssa vahvasti eri linjoilla, sillä jo lyhyen ajan jälkeen Virtanen oli löytänyt useampia pelillisiä korjauskohteita erittyisesti puolustuspelaamiseen.
Virtasen johdolla turkulaisten pistetahti oli huomattavasti Kaskisen valmentajakautta parempi, mutta joukkueen umpisolmu oli niin tiukassa, että avaaminen otti aikansa myös Virtasen alaisuudessa. Koko Virtasen valmentaja-ajan pistekeskiarvo riitti kuntopuntarin sijalle 11, mutta vuoden 2020 puolella pistekeskiarvo (1,44) oikeutti kahdeksanteen sijaan.
Ryhtiliike siis tapahtui, mutta TPS:n kannalta liian myöhään. Loppukiristä huolimatta TPS olisi jäänyt pudotuspelien ulkopuolelle, sillä ennen pelaamatta jäänyttä viimeistä kierrosta ero kymmenenteen sijaan oli jo kuusi pistettä.
Lisää aiheesta: Pelaaja-arviot 2019−20: Lauri Pajuniemi nousi TPS:n kirkkaimmaksi tähdeksi
Sport
sportin kausi 2019-2020
| Valmentaja | Aika | Ottelut | Pisteet | Pistekeskiarvo | Sijoitus kuntopuntarissa |
| Ari-Pekka Pajuluoma | 23.11. asti | 22 | 15 | 0,68 | 15. |
| Risto Dufva | 23.11. lähtien | 37 | 34 | 0,92 | 13. |
Marraskuu oli valmentajavaihdoksien kiireisin kuukausi. TPS aloitti vaihdokset heti kuun vaihteessa, kuun lopulla perässä seurasivat ensin Sport ja viikkoa myöhemmin Pelicans.
Vaasan Sportin penkin takana tilaa sai tehdä pitkän uran ensin pelaajana ja myöhemmin valmentajana eri joukkueissa toiminut Ari-Pekka Pajuluoma. Sportin päävalmentajaksi Pajuluoma tuli kaudelle 2018-2019 Kokkolan Hermeksen pääkäskijän paikalta. Debyyttikausi oli toiveita herättävä, joskin riipaiseva, sillä pohjalle ennakoidut vaasalaiset jäivät vain pisteen päähän pudotuspelipaikasta.
Edelliskauden onnistumisesta kertoo myös urheilujohdon suhtautuminen, sillä Pajuluoman jatkosopimus julkistettiin jo ennen kauden alkua.
Jyrkkä alamäki muuttui vain jyrkemmäksi
Toisin kuitenkin kävi. Onnistuneen kauden tähtipelaajista esimerkiksi Joel Kiviranta, Tony Sund ja Olavi Vauhkonen olivat pyyhkineet Vaasan tomut jaloistaan ja siirtyneet uusille areenoille. Heidän lisäkseen 40 pisteen rajapyykin edelliskaudella rikkoneet Antti Kalapudas ja Toni Kallela osoittautuivat vain varjoiksi aiemmasta ja lähtijöitä paikkaamaan palkatut ulkomaalaiset olivat Chris DeSousaa lukuun ottamatta pettymyksiä.
Epäonnistuneet hankinnat siivittivät osiltaan Sportin kierteeseen, joka koitui Pajuluoman kohtaloksi.
Vaasalaisten kausi oli yksittäisiä valonpilkahduksia lukuun ottamatta synkkä. Ensimmäisen kuukauden aikana Sport otti kolmesti täyden pistepotin, mutta lokakuun 10. päivän voitto Sportista jäi Pajuluoman viimeiseksi Sportin päävalmentajana.
Kaikkiaan Sport jäi ilman täyttä pistepottia neljässätoista peräkkäisessä ottelussa. Jaksoon mahtui yksi jatkoaikavoitto ja kaikkiaan viisi pistettä. Putken aikana Sport valahti sarjataulukon viimeiseksi ja ero viimeiseen pudotuspelipaikkaan oli kasvanut jo 13 pisteeseen.
Lopulta kierteen katkaisemiseksi Sport päätti erottaa Pajuluoman. Ongelmien laajuudesta kertoo tilastot Pajuluoman lähdön hetkellä; sarjataulukon jumbosija, toiseksi vähiten tehtyjä maaleja ja eniten päästettyjä maaleja.
Dufva hyppäsi penkin taakse
Pajuluoman lähdön jälkeen Sportin tahtipuikkoon tarttui puolalaisessa HK GKS Katowicessä alkukauden valmentanut Risto Dufva.
Konkarivalmentajan alaisuudessa tulokset paranivat hetkellisesti ja Dufvan ensimmäisen kuukauden kuntopuntarissa Sport oli kahdeksannella sijalla. Joulun jälkeen alkoi kuitenkin uusi taitekohta heikompaan suuntaan, jonka myötä vaasalaisten urheilujohto teki taloudellisen ratkaisun ja päästi avainpelaajiaan muihin seuroihin.
Ensimmäinen lähtijä oli alavireisesti pelannut Antti Kalapudas, myöhemmin joukkueesta poistuivat ulkomaalaispelaajista Chris DeSousa ja Steven Seigo sekä edelliskaudella yli 40 pistettä tehtaillut Toni Kallela.
Dufvan pesti Sportissa riitti jumbosijalle jäämisestä huolimatta kuitenkin vakuuttamaan organisaation ja yhteistyö jatkuu myös kaudella 2020-2021. Dufva kommentoi jatkosopimustaan värikkääseen tapaansa Sportin tiedotteessa.
− Tavoite nyt ja jatkossa on, että kotka oppisi luottamaan liitämiseen, ettei tarvitse koko ajan räpyttää siipiä. Näen kirkkaana edistyksen aamunkoiton myös Vaasan jääkiekossa, sillä kaupunkiin saadaan ensi vuonna vihdoinkin Liigan vaatimukset täyttävät fasiliteetit uudistetun jäähallin muodossa. Olosuhteiden parantumisen myötä Sportilla on mahdollisuus ottaa seuraava askel kotkan saamisessa liitoon koko organisaation osalta.
Pelicans
| Valmentaja | Aika | Ottelut | Pisteet | Pistekeskiarvo | Sijoitus kuntopuntarissa |
| Ville Nieminen | 30.11 asti | 25 | 28 | 1,12 | 12. |
| Jesse Welling | 30.11. lähtien | 34 | 26 | 0,76 | 14. |
Pelicansin penkin taakse kaudeksi 2018-2019 siirtyneen Ville Niemisen ura oli nousukiidossa ennen kauden alkua. Debyyttikausi päävalmentajana Liigassa oli sujunut yli odotusten varsinkin runkosarjan osalta, jossa lahtelaiset venyivät kolmanneksi.
Pudotuspeleissä HIFK:n rutiini riitti pudottamaan Pelicansin puolivälierissä, mutta isossa kuvassa kausi oli menestys edellisen kauden kymmenennen sijan jälkeen.
Kausi 2019-2020 alkoi tuloksellisesti kohtalaisesti, ensimmäisen kuukauden jälkeen Pelicans oli keskikastissa, mutta pelillisesti joukkue oli haavoittuvainen erityisesti puolustussuuntaan.
Lokakuussa kurssi kääntyi kuitenkin jyrkästi laskuun. Ensimmäiset herättely-yritykset suoritti apuvalmentajana toiminut Pasi Nurminen, joka ilmoitti palon valmentamista kohtaan hiipuneen ja jätti tehtävänsä valmennustiimissä. Nurmisen tilalle tuli Kiekko-Vantaasta Jesse Welling.
Nurmisen lähtö ei helpottanut lahtelaisten tuskaa, vaan pussileuat jatkoivat valahtamistaan sarjataulukossa. Jo aiemmin oli selvää, että Nieminen ei jatka Pelicansin penkin takana seuraavalla kaudella ja lähtöä aikaistettiin entisestään. Marraskuun lopulla valtikka vaihtui vain hetkeä aiemmin joukkueeseen saapuneelle Wellingille.
Takalinjojen aukot jäi paikkaamatta
Yksi osasyy Pelicansin lennon loppumiseen oli puhtaasti pelaajamateriaalissa. Edelliskauden joukkueesta poistui kaksi kolmesta eniten peliaikaa keränneestä pelaajasta. Mikko Kousan ja Oliwer Kasken poistumisen tiedettiin jättävän ammottava aukko lahtelaisten takalinjoille. Kaksikon myötä joukkueesta poistui 29 maalia ja 85 tehopistettä.
Tilalle tulleista pelaajista Topi Jaakolan, Pavel Vorobein ja Matteo Pietroniron yllä oli eri syistä tummia pilviä. Jälkiviisaana voi todeta Casimir Jürgensin olleen pakiston ainoa takuuvarma kortti kärkipuolustajan rooliin. Kohtalon ivaa oli Jürgensin vakava loukkaantuminen jo kauden alkumetreillä.
Myös hyökkäyksen hankinnoista voitiin puhua kysymysmerkkeinä. Lähteneistä pelaajista Jesse Saarinen on ollut jo vuosia takuuvarma suorittaja Liiga-tasolle ja tshekkihyökkääjä Hynek Zohorna antoi kauden aikana näytöt, joilla irtosi paikka MM-kisajoukkueeseen. Myös hyökkäyksen hankinnoissa oli epävarmoja kortteja - ja sekä hyökkääjien että puolustajien kohdalla liian moni kysymysmerkeistä realisoitui, eikä Nieminen löytänyt keinoja kokoonpanon puutteiden paikkaamiseen.
Tyhjennysmyynti heikensi Wellingin lukuja
Lopulta pääkäskijä vaihtui siis Niemisestä Wellingiin. Niemisen aikana Pelicans keräsi pisteitä 1,12 ottelua kohden, kun Wellingin keskiarvoksi muodostui lopulta vain 0,76. Luvut eivät ole kuitenkaan vertailukelpoisia keskenään, sillä Pelicans päästi suuren osan kärkipelaajistaan muualle hakemaan menestystä ja lahtelaisilla oli ajoittain vaikeuksia saada edes kokoonpano kasaan.
Keskustelua herättäneessä tyhjennysmyynnissä joukkueesta poistuivat hyökkääjistä Juhamatti Aaltonen, Antti Tyrväinen, Aleksi Mustonen ja Jesse Mankinen. Puolustajista poistuivat Topi Jaakola, Miihkali Teppo sekä kesken kauden joukkueeseen liittynyt Alex Lintuniemi. Helmikuun alussa alkaneen tyhjennyksen jälkeen Pelicans saavutti 14 ottelustaan vain kahdeksan pistettä. Joulu- ja tammikuussa Wellingin johtaman joukkueen pistekeskiarvo oli 0,95.
Loppukauden kierteen seurauksena Pelicans valahti sarjataulukossa viimeistä edelliseksi. Ero kymmenenteen sijaan oli kauden päättyessä jo 21 pistettä.
Tyhjennysmyyntien ollessa kuumimmillaan aihe herätti paljon keskustelua, mutta jälkikäteen ajateltuna ratkaisu oli perusteltu, varsinkin kun korona-pandemia aiheutti lisää taloudellista tuhoa.
Ensi kaudella penkin taakse astelee jälleen uusi nimi, kun lahtelaiset pestasivat päävalmentajakseen Tommi Niemelän. Viime kaudet Sveitsissä Ville Peltosen apuvalmentajana Lausannessa toiminut Niemelä on ollut valmentajaurallaan voittamassa myös alle 18-vuotiaiden MM-kultaa.
Lisää aiheesta: Näkemys: Ville Niemisen Pelicans on hukannut lahtelaisen peli-identiteetin
Jukurit
| Valmentaja | Aika | Ottelut | Pisteet | Pistekeskiarvo | Sijoitus sarjataulukossa |
| Pekka Kangasalusta | 6.1. asti | 37 | 35 | 0,95 | 13. |
| Marko Kauppinen | 6.1. lähtien | 22 | 21 | 0,95 | 13. |
Viimeisenä valmentajaa vaihtoi Mikkelin Jukurit. Kausi oli Jukureille neljäs Liigassa ja pisteissä mitattuna tuloksellisesti heikoin. Kauden keskeyttämisen hetkellä mikkeliläiset olivat yksitoista pistettä kahden edelliskauden saldoaan perässä ja sarjataulukossa joukkue oli 13. sijalla.
Päävalmentaja Pekka Kangasalustalle kausi oli Jukureissa toinen. Ensimmäinen kausi oli päättynyt viimeistä edelliseen sijaan.
Kauden alku oli vahva, sillä syyskuun seitsemästä ottelusta Jukurit voitti neljä ja jäi pisteittä vain kerran. Alkuhuuman jälkeen tahti hiipui ja vuodenvaihteeseen mennessä pudotuspelijuna näytti jo karanneen mikkeliläisiltä. Vielä joulukuun alussa ero kymmenenteen sijaan oli vain yksi piste.
Juuri joulukuuhun ajoittuu myös tulevan kauden päävalmentajakuvioiden julkaisu. Jukurit ilmoitti 2.12. Marko Kauppisen siirtyvän seuraavaksi kaudeksi mikkeliläisten penkin taakse. Sattumaa tai ei, ilmoituksen jälkeen Jukurit romahti totaalisesti. Seuraavasta kahdestatoista ottelusta mikkeliläisten saldoksi jäi yksi voitto ja neljä pistettä. Kangasalustan kohtalona oli kerätä tavaransa ja tehdä tilaa Kauppiselle, jonka pesti edustusjoukkueen päävalmentajana alkoi suunniteltua aikaisemmin.
Valmentajanvaihdon jälkeen Jukurit muokkasi pelitapaa lähemmäs kokoonpanon realiteetteja. Kangasalusta halui peluuttaa nykyaikaista, aktiivista ja nopeaa suunnanmuutosjääkiekkoa, mutta taitotaso ei tukenut haluttua pelitapaa. Kauppisen aikana mikkeliläisten peliin tuli enemmän kiekonhallintaa, vaikkakin sitten pelinopeuden kustannuksella.
Juuri kiekonhallinta oli merkittävin tekijä loppukauden parantuneiden tulosten kohdalla. Kangasalustan viimeisissä peleissä Jukurit yritti pakottaa peliään nopeaksi, jonka seurauksena puolustustiiveys kärsi ja vastustajat pystyivät rokottamaan huonosti organisoitua puolustusta. Vaikka Kauppisen jakson alku oli tuloksellisesti heikko, helmi-maaliskuussa Jukurit päästi vain 2 maalia ottelua kohden, kun siihen asti lukema oli 3,36.
Kauppisen johdolla mikkeliläisten pistekeskiarvo pysyi koko valmennusjakson osalta samana, mutta loppua kohti esitykset alkoivat parantua. Jos ei voi puhua vielä yhteisen sävelen löytymisestä, viimeisillä kierroksilla joukkueen tekemisessä yksittäiset nuotit osuivat ainakin kohdilleen. Viimeisestä kymmenestä ottelusta Jukurit keräsi 15 pistettä olen vastaavan jakson sarjataulukossa seitsemäntenä.
Isossa kuvassa päävalmentajan vaihdossa oli kyse ennemminkin siitä, että Kauppinen pääsi ajamaan omia kuvioitaan sisään ja tutustumaan pelaajiin jo aiemmin, kun realistinen mahdollisuus pudotuspeleihin oli jo mennyt. Loppusesonki lisääkin uskoa Jukurien ensi kauteen, joskin matka pudotuspelijoukkueeksi on edelleen pitkä.
Lisää aiheesta: Pelaaja-arviot 2019−20: Venäläinen tehoduo Jukurien valopilkkuna