Alkusarjassa:
Suomi joutui jännittämään omaa kohtaloaan alkulohkon viimeiseen päivään asti. Vain Itävallan kyykkääminen Isoa-Britanniaa vastaan pelasti leijonalauman, joka hävisi oikeastaan kaikki ottelut, jotka olivat hävittävissä. Ennakkoon kovia maita vastaan Suomi oli suurimmaksi osaksi pahasti jaloissa. Köykäisistä maista Leijonat otti voitot katastrofiin päättynyttä Itävalta-ottelua lukuunottamatta.
Ruotsi rullasi alkulohkossa voitosta voittoon. NHL-miehillä kyllästetty ryhmä sai onnistumisia laajalla rintamalla. Tre Kronor iski alkulohkossa 35 osumaa siinä, missä Suomi ohitti vastustajan veskarin vain 21 kertaa.
Vahvuudet ja heikkoudet:
Ruotsi pystyy ammentamaan paitsi NHL-tähdistään, myös hyvistä kokemuksistaan turnauksen alkuvaiheista. Sam Hallamin valmentama ryhmä on pystynyt kehittämään peliään rennoin mielin, kun tulos on tullut suhteellisen kivuttomasti. Puhdas yksilötaitotaso, pelivire ja ottelun lähtöasetelma satavat ruotsalaisten laariin.
Erikoistilanteet ovat kulkeneet molemmilla joukkueilla melkolailla käsi kädessä. Kummankaan ylivoimapeli ei ole ollut huippuluokkaa, sillä Ruotsin ylivoima on turnauksen kahdeksanneksi, ja Suomen yhdeksänneksi parasta. Alivoimatilastoissa kaksikko miehittää sen sijaan kahta kärkisijaa.
Vaikka Leijonat on miltei kaikilla mittareilla altavastaaja torstain kamppailussa, on Jukka Jalosen valmennusryhmällä tietotaito valmistaa joukkue yksittäiseen otteluun oikealla tavalla, jotta jättiläinenkin voi kaatua. Suomi on tehnyt sen ennenkin, vaikka juuri nyt mikään ei voittokulkuun viittaakaan.
Seuraa heitä:
Suomen kapteeni Mikael Granlund hölmöili itselleen pelikiellon puolivälierään, joten sekä pelillisen että henkisen johtajan tonttia on tarjolla. Leijonalaumasta löytyy takuulla riittävästi kanttia kovaan mittelöön, mutta peli on yskähdellyt jo valmiiksi niin pahasti, että huippupelaajan puuttuminen tekee sinivalkoisille pahaa.
Alkuturnauksesta ilmiliekeissä ollut Oliver Kapanen nousee kokoonpanosta uuteen valoon. Huimaa nousua kansainvälisille kentille tekevä nuorukainen on yhdessä maalintekijätyyppien Jere Innalan ja Valtteri Puustisen kanssa valtavassa roolissa. Puolustuspäässä Mikko Lehtosen ja Olli Määtän kaltaisten johtajien on myös noustava aivan eri tasolla eturiviin.
Erik Karlsson, Victor Hedman, Rasmus Dahlin − joko riittää? Jonas Brodin, Marcus Pettersson. Tre Kronorin hirmupuolustus herättää kunnioitusta niin omissa kuin vieraissakin ja ruotsalaisten alakerta on ilman muuta seuraamisen arvoinen asia, vaikka todennäköisesti se tarkoittaakin Suomelle ikäviä kokemuksia.
Hyökkäyksestä lienee sopivaa nostaa esiin Detroit Red Wingsin taitava Lucas Raymond, jonka peliäly noussee esiin juuri tällaisissa paikoissa. Myös André Burakovskya on hyvä seurata − onhan hän tähänastisen turnauksen tehokkain ruotsalaishyökkääjä.
Kumpi menee jatkoon:
Vaikka sinivalkoisia laseja yrittäisi laittaa päähän miten päin tahansa, ei ole löydettävissä mitään perusteita sille, että Leijonat marssisi Ruotsia vastaan neljän parhaan joukkoon. Yksittäisessä ottelussa voi toki tapahtua käytännössä mitä tahansa, ja kuten todettua, ovathan Jalosen joukot kyenneet venymään ennenkin. Nyt taitaa kuitenkin Suomi-pojalle tulla eteen liian suuri peikko.
