Leijonat aloitti Kanada-ottelun vahvasti, ja erityisen ilahduttavaa oli NHL-hyökkääjien Jesse Puljujärven ja Valtteri Puustisen onnistuminen maalinteossa.
Puljujärvi ehtikin olla monessa mukana, sillä maalinedustalla viihtynyt hyökkääjä vei toisessa erässä Suomen uudelleen johtoon ja hankki Kanadalle viiden minuutin rangaistuksen. Miinusta tulee kuitenkin siitä, että Puljujärvi otti samasta tilanteesta itsekin jäähyn.
Tasavajaan aikana Kanada tasoitti, eikä Leijonat pystynyt ylivoimaansa hyödyntämään.
Olisi hyödyllistä jääkiekossa omaksua sellainen ajatusmaailma, että jokaista vastustajan törkeyttä ei kannata kostaa silmä silmästä -periaatteella.
tulosurheilussa viisas joukkuepelaaja sivuuttaisi henkilökohtaisen loukkauksensa ja antaisi joukkueelleen paremmat mahdollisuudet ottamalla pari taka-askelta.
Usein kuulee puhuttavan jostain myyttisestä “asetelmien hakemisesta”, kun maalinedus- ja kulmaväännöissä hierotaan hanskalla vastustajan naamaa ja tökitään mailalla.
Leijonien kohdalla asetelmien haku tarkoitti johtoaseman menetystä, joka saattoi osaltaan vaikeuttaa ylivoimapelin onnistumista.
Puljujärven hermostuminen Bowen Byramin totaalisen törkeästä lyönnistä haaroväliin oli ymmärrettävää – ja ehkä jopa inhimillisesti oikeutettua – mutta tulosurheilussa viisas joukkuepelaaja olisi sivuuttanut henkilökohtaisen loukkauksensa, ottanut pari taka-askelta ja antanut joukkueelleen paremmat mahdollisuudet.
Tarkoitukseni ei ole ylenmäärin suolata Puljujärveä, sillä tällainen fyysisellä väkivallalla tai sen uhalla hyvitystä hakeva kulttuuri on jääkiekossa juurtunut syvälle.
Ja muutkin leijonapelaajat sortuivat pelin ulkopuolisiin hölmöilyihin.
Rasmus Rissanen otti ensimmäisen erän päätössummerin soitua pukukoppijäähyn, jonka joukkueen alivoima puolustajan onneksi selvitti toisen erän alkuun. Leijonien varakapteeni ja yksi harvoista NHL-vahvistuksista, Olli Määttä, työnsi takaapäin kanadalaispelaajan maalivahti Harri Säterin päälle.
Asetelmien hakua eittämättä tämäkin, mutta entä jos Säteri olisi loukkaantunut?
Kovaa voi pelata fiksustikin, kuten Iiro Pakarinen taklatessaan superlupaus Connor Bedardia, jonka panos Suomea vastaan jäi seitinohueksi. Ihan yksi yhteen Pakarisen taklauksen ansioksi Bedardin vaisuutta tuskin voi lukea, mutta ei onnistunutta asetelmien hakua pidä sivuuttaakaan.
Moni kiekkoammattilainen on myöntänyt ääneen sen ilmiselvän tosiseikan, että muiden osa-alueiden ollessa tasaväkiset voi edun hakea henkisillä asioilla. Tähän päävalmentaja Jukka Jalonen onkin jälleen pyrkinyt ydinryhmän pitkällä leirityksellä ja lyömällä oven kiinni uusilta NHL-vahvistuksilta.
Kovaa voi pelata fiksustikin, kuten Iiro Pakarinen taklatessaan superlupaus Connor Bedardia
2–3-tappio Itävallalle, tyhmät jäähyt ja oman pään kiekonmenetyksistä syntyneet Kanadan maalit ovat kuitenkin merkkejä siitä, ettei Leijonien henkinen tila ole tällä hetkellä optimaalinen.
Pikamaalit Kanadan verkkoon ja johtoaseman uusiminen viestivät kuitenkin siitä, että Itävalta-fiasko oli unohdettu ja ennakkosuosikkia vastaan uskallettiin pelata omilla vahvuuksilla.
Huolestuttavaa Leijonien kannalta on erityisesti se, että alkusarjaa on jäljellä kaksi ottelua, ote jatkopaikasta on kaikkea muuta kuin pitävä eikä suoritusvarmuus kestä 60 minuuttia sen paremmin huippumaata kuin altavastaajaa vastaan.
