Suurinta jännitystä Tyynenmeren divisioonassa tarjoilee kolmen kalifornialaisjoukkueen vääntö pudotuspelien viimeisistä paikoista. Los Angeles
Kings on tällä hetkellä kolmikosta ainoa, joka on aurinkoisella paikalla. San Jose Sharks ja Anaheim Mighty Ducks haastavat kuitenkin tiukasti, ja molemmilla on vielä hyvät saumat nousta kahdeksan joukkoon.
Divisioonan paras pistemies on Sharksin keskushyökkääjä Joe Thornton, jolla on kasassa 85 pistettä. Maalipörssin kärki löytyy myös Sharks-paidasta, ja herran nimi on Jonathan Cheechoo, jolla on kasassa 35 maalia. Tulokkaista tehokkain on ollut Starsin suomalaishyökkääjä Jussi Jokinen. Eniten jäähyminuutteja on kerännyt mies, josta on monia mielipiteitä, Kingsin Sean Avery, joka johtaa koko NHL:n jäähypörssiä.
Anaheim yhä pudotuspelikuvioissa mukana
Helmikuu oli Ducksin osalta kaksijakoinen. Joukkue otti arvokkaita päänahkoja, mutta taas hävisi rl-kisassa tärkeän ottelun Edmontonille. Rangaistuslaukauskilpailut tuntuvat olevan edelleen myrkkyä Randy Carlylen ryhmälle; Joukkue on voittanut vain kahdesti, ja hävinnyt kuudesti. Anaheim lähti olympiatauolle hyvien esitysten päätteeksi, voittaen kaksi viimeistä otteluaan ennen taukoa. Joukkue on nyt kolmen pisteen päässä pudotuspelirajasta, joten toivo elää yhä Kaliforniassa.
Joukkueen luottopakkeihin kuuluva Sandis Ozolinsh teki paluun kiekkokaukaloihin Torinossa päätettyään päihdehuolto-ohjelmansa. Ozolinsh palannee Ducks-paitaan olympiatauon jälkeen. Tyler Wright laitettiin waivers-listalle, ja kun ottajia ei löytynyt, miehen tie olisi vienyt farmijoukkue Portlandiin. Wright ei kuitenkaan ollut halukas pelaamaan AHL-tasolla, ja vetäytykin perheensä pariin kotiinsa Ohioon, harkinnassa uran lopettaminen. Tiettävästi Brian Burke oli yrittänyt kaupitella Wrightia ennen olympiataukoa, mutta kiinnostuneita ei löytynyt. AHL:ssa tapahtui Ducksin kannalta ikävä sattuma, kun prospect-puolustaja Jordan Smith sai kiekon silmäänsä. Tällä hetkellä ei ole mitään takuita, tuleeko Smith enää koskaan pelaamaan jääkiekkoa, tulevaisuus näyttää, kuinka Smith toipuu pahasta silmävammasta.
Maalivahtiosastolla molemmat vahdit jatkoivat lievästi epätasaisia otteita. Niin Jean-Sebastien Gigueren, kuin Ilja Bryzgalovinkin kuukauteen mahtui hyviä, ja huonoja esityksiä. Tilanne elää siis yhä, nähtäväksi jää, kumpaan Randy Carlyle näistä kahdesta viime kädessä luottaa, vai tuleeko joukkueeseen peräti uusi maalivahti jostain suunnalta. Kuun ensimmäinen ottelu Sharksia vastaan oli erikoinen, venäläisvahti Bryzgalov nimittäin saalisti ottelussa tehot 0+2.
Puolustuksen todelliseksi johtohahmoksi, ainakin pisteiden valossa, nousi kauden yllättäjä Francois Beauchemin. Mies, joka siirtyi Anaheimiin osana Sergei Fedorov -kauppaa. Mielenkiintoinen fakta on se, että helmikuussa Beauchemin iski tehot 0+6, kun taas Fedorovin oli tyytyminen tehoihin 1+2. Näyttäisi siis, että Mighty Ducks ei voittanut siirrossa ainoastaan palkkakuluissa, vaan myös pelillisesti.
Hyökkäyspään todellinen tähti oli helmikuussa Andy McDonald. Tämä kanadalaissentteri oli aivan huimassa tikissä koko kuukauden, kuusi ottelua tuotti tehot 4+5. McDonald pelaa muutenkin hienoa kautta, ja onkin jo tässä vaiheessa rikkonut yhden kauden piste-ennätyksensä. Joukkueen muita useamman pisteen tehomiehiä kuun aikana olivat Teemu Selänne (2+3), Chris Kunitz (2+0), Dustin Penner (2+1), Todd Fedoruk (1+2), Todd Marchant (2+3), Corey Perry (2+1), sekä Joffrey Lupul (3+1).
Joukkue on siis yhä iskuetäisyydellä pudotuspelitaistoa ajatellen, ja olympiatauon jälkeen pelit jatkuvatkin mainiosti, sillä Ducks pelaa neljä ensimmäistä peliään kotona, joten pistepussin luulisi kasvavan noissa peleissä. Ja sen pitääkin kasvaa, jos Randy Carlyle haluaa luotsata ryhmänsä pudotuspeleihin.
1. Teemu Selänne 55 26+28=54
2. Andy McDonald 57 19+34=53
3. Scott Niedermayer 57 9+33=42
4. Joffrey Lupul 56 21+20=41
5. Todd Marchant 54 8+20=28
Dallas Starsilla lievää haparoimista
Teksasin tähtipaidat jäivät konferenssia johtavan Detroitin vauhdista helmikuun alun aikana, eikä toivottua lännen kärkipaikkaa vielä tavoitettu. Mielipiteet vahvasti jakava puolustaja Janne Niinimaa palasi parin viikon sairaslomaltaan takaisin puolustushommiin. Dallas hankki olympiatauon aikana joukkueeseensa lisämuskelia hyökkääjä Jeremy Stevensonin muodossa.
Kuusi ottelua helmikuussa pelannut Dallas voitti ja hävisi kolme ottelua. Kaksi viimeistä peliä ennen olympiataukoa joukkue hävisi surkealla tavalla divisioonavihollisilleen San Joselle ja Los Angelesille. Jälkimmäisen tähtipaidat munivat peräti neljän maalin johtoasemasta. Positiivisia uutisia tynkäkuukaudelta olivat Niko Kapasen uran ensimmäinen hattutemppu Phoenix Coyotesia vastaan sekä voitot kovaa Nashville Predatorsia vastaan.
Torinon olympialaisissa Starsia edustivat Mike Modano, Bill Guerin, Marty Turco, Niko Kapanen, Jussi Jokinen, Niklas Hagman sekä Jere Lehtinen. Rintavammasta kärsivä Antti Miettinen jäi Teksasiin parantelemaan itseään, eikä osallistunut kisoihin.
Dallas pääsee aloittamaan runkosarjan loppurutistuksensa terveellä miehistöllä, kun perjantain vastaisena yönä vastaan luistelee Phoenix Coyotes. Edessä on tiivistahtinen maaliskuu; joukkue pelaa sen aikana peräti 15 ottelua.
Stars on hyvissä asemissa läntisen konferenssin kakkosena ja oman tyynenmeren divisioonan ykkösenä. Paljon täytyy silti vielä pelin parantua, jos joukkue aikoo menestyä pudotuspeleissä.
1. Jason Arnott 58 21+34=55
2. Mike Modano 58 19+34=53
3. Brenden Morrow 58 18+32=50
4. Sergei Zubov 56 10+39=49
5. Jere Lehtinen 57 27+11=38
Kings luisumassa kohti pudotuspeliviivaa
Kings-miehistön syöksykierre sai jatkoa olympialaisten alla. Helmikuun viidessä pelissä joukkue päästi keskimäärin 4,4 maalia per ottelu ja onnistui voittamaan näistä vain yhden varsinaisella peliajalla. Aivan pisteittä Kings ei sentään jäänyt, sillä kuukauden viimeisessä pelissä joukkue sai täydet pisteet Dallas Starsilta melkoisessa maali-ilottelussa ja onnistui myös voittamaan Chicago Blackhawksin jatkoajalla.
Pitkään joukkueen vahvuuksiin kuulunut maalivahtipeli notkahti melkoisesti tammi- ja helmikuun aikana. Sekä Mathieu Garonin että Jason Labarberan suoritustaso on laskenut ja joukkueenjohdossa varmasti toivotaan, että parin viikon tauko oli riittävän pitkä näiden edelleen varsin kokemattomien vahtien pään nollaamiseen.
Olympiatauko tuli Kingsin loukkaantumistilanteen kannalta hyvään saumaan siinä mielessä, että loukkaantuneet ja juuri ennen taukoa kaukaloon palanneet saivat lisää toipumusaikaa. Ikävä kyllä olympiaturnaus saattoi tehdä myös varsin suuren aukon Kingsin hyökkäysketjuihin, sillä venäläishyökkääjä Aleksandr Frolov loukkaantui ja joutui jättämään kisat kesken. Pahimpien ennustusten mukaan Frolovin kausi voi olla jo ohi.
Los Angelesin pelaajista Frolovin ohella olympiajäillä nähtiin myös Pavol Demitra ja Lubomir Vishnovsky Slovakian joukkueessa, Craig Conroy Yhdysvaltain joukkueessa ja kapteeni Mattias Norström oli mukana kaatamassa Suomea turnauksen finaalissa. Ikävä kyllä myös joukkueen ehdoton ykköstykki Demitra loukkasi itsensä Torinossa ja pakkolepoa saattaa tulla viikon verran.
Elokuvakaupungin ylpeys on luisumassa hitaasti mutta varmasti kohti pudotuspeliviivaa. Tällä hetkellä sijoitus on seitsemäs, mutta Kings on myös pelannut enemmän pelejä mitä viivan alapuolella vaanivat joukkueet. Tulevan kuukauden alku tuleekin olemaan erittäin tärkeä Kings-miehistölle.
1. Pavol Demitra 50 22+35=57
2. Lubomir Visnovsky 58 14+42=56
3. Craig Conroy 59 19+36=55
4. Aleksandr Frolov 57 19+30=49
5. Michael Cammalleri 58 19+23=42
Kojootit juoksuhiekassa
Tammikuussa epätasaisesti pelannut Phoenix Coyotes pelasi helmikuussa vain viisi ottelua ja nämä kaikki kotonaan. Joukkueella oli tämän hyvän otteluohjelman vuoksi mahdollisuus kiilata itsensä ennen olympiataukoa Läntisen konferenssin pudotuspeliviivan tuntumaan, mutta helmikuusta tuli kojooteille lähes katastrofaalinen. Itse asiassa helmikuun viisi kotiottelua ja kentän ulkopuoliset tapahtumat saattoivat olla jopa viimeinen sinetti sille, että kojootteja ei tämän vuoden pudotuspeleissä tulla näkemään.
Coyotes voitti kotonaan helmikuun ensimmäisen ottelunsa Los Angeles Kingsiä vastaan jatkoajalla, mutta hävisi tämän jälkeen peräkkäin Minnesota Wildille, Chicago Blackhawksille, Dallas Starsille ja San Jose Sharksille. Sharksille kärsitty tappio oli joukkueelle jo kuudes tappio ennen olympiataukoa pelattujen viimeisten seitsemän pelin joukossa. Tappioilla Coyotes ajoi itsensä surkeaan asemaan Tyynenmeren divisioonan- ja koko Läntisen konferenssin pudotuspelitaistelussa. Coyotes romahti olympiatauolle lähdettäessä viimeiseksi omassa Tyynenmeren divisioonassa ja Läntisessä konferenssissa joukkue on neljänneksi viimeinen.
Tappioiden seuratessa toisiaan, joukkue sai lisäharmeja myös loukkaantumisten vuoksi. Joukkueen hyökkäykselle elintärkeä slovakkihyökkääjä Ladislav Nagy nimittäin ilmoitti helmikuun alussa, että hänen koko loppukautensa jää polvivamman vuoksi pelaamatta. Menetys oli joukkueelle suuri, sillä päälle piste/ottelu-tahdilla tehoja iskenyt hyökkääjä oli pelaamassa uransa parasta kautta ja oli loukkaantumishetkellä NHL:n pistepörssissä sijalla 16 sekä syöttöpörssissä sijalla seitsemän. Nagy johti kojoottien sisäisiä pörssejä syöttöjen ja pisteiden lisäksi myös voittomaaleissa (4).
Jos ei mennyt Coyotesilla hyvin kentällä, kentän ulkopuolella meni helmikuussa sitäkin huonommin. Joukkueen valmennuksen - lähinnä kakkosvalmentaja Rick Tocchetin - ympärille langetettiin laittomasta vedonlyönnistä rikosepäilyjä ja harva uskoi myöskään joukkueen omistajan ja ykkösvalmentajan Wayne Gretzkyn syyttömyyteen - liitettiinhän "opetaatio lämäriksi" kutsuttuun rikosepäilyyn Tocchetin lisäksi myös Waynen vaimon Janetin nimi. Gretzky kiisti itse kaiken, mutta kiekkomaailma jäi odottamaan vastausta kysymykseen: kuinka voi olla mahdollista, että epäiltyinä ovat niin Gretzkyn hyvä ystävä ja joukkueen kakkosvalmentaja Tocchet, kuin myös vaimo Janet Gretzky, eikä legendaarinen numero 99 tiedä asiasta mitään.
Tämän mille tahansa joukkueelle erikoisen ja surkean kuukauden ainoa "normaaliksi" luokiteltava asia tuli pelaajakaupparintamalta, jossa Coyotes on ollut muutenkin tämän kauden aktiivisin NHL-joukkue. Tällä kerralla Coyotes-GM Michael Barnett toimitti kauppaa Calgary Flamesin kanssa ja lähetti Albertaan maalivahti Brian Boucherin sekä voimahyökkääjä Mike Leclercin. Paluupostissa kojootit saivat Flamesilta maalivahti Philippe Sauven ja hyökkääjä Steven Reinprechtin. Nopeasti katsottuna kaupassa voittivat molemmat joukkueet, mutta etenkin Coyotes, sillä Boucherille ei ollut enää käyttöä ja joukkue kaipasi enemmän keskushyökkääjää (Reinprecht) kuin laitahyökkääjää (Leclerc).
Kaupan avainpelaaja Coyotesin kannalta olikin Reinprecht, sillä joukkue tarvitsi juuri nopeaa pelintekijää keskustaansa. Reinprechtin sopivuutta Coyotesin melko kokemattomaan joukkueeseen lisää myös se, että Reinprecht on ollut urallaan kahdesti Stanley Cupin finaaleissa ja voittanutkin Stanley Cupin kertaalleen (Coloradossa 2001). Mieheen monelta taholta asetetut positiiviset odotukset myös täyttyivät nopeasti, sillä Reinprecht teki heti ensimmäisessä ottelussaan (Los Angeles) pelin voittomaalin rangaistuslaukauksesta. Valitettavasti joukkueen uusi ykköskeskushyökkääjä ei saanut tukea joukkuekavereiltaan seuraavissa peleissä ja tappiot seurasivat toisiaan.
Coyotesin kannalta olympiatauko tuli juuri sopivaan aikaan, sillä helmikuu oli joukkueelta kaikin puolin niin huono, että asiat todella tarvitsivat väliaikaa ennen kuin mitään vielä vakavampaa olisi tapahtunut. Olympiatauolla Gretzkyn vetämä Kanadan maajoukkue kävi turistilomalla Torinossa ja mukana Torinon kisoissa oli Coyotesilta vain kaksi pelaajaa, Kanadan maajoukkueessa kiekkoillut kojootti-kapteeni Shane Doan sekä Saksan maajoukkueessa pelannut puolustaja Dennis Seidenberg. Tämä joukkueen pieni maajoukkue-edustus saattaa koitua positiiviseksi asiaksi heti olympiatauon jälkeen, mutta kojootit juoksivat itsensä ennen olympiataukoa niin syvälle juoksuhiekkaan, että vain ihme pelastaa joukkueen enää tasaiselle maalle.
1. Ladislav Nagy 51 15+41=56
2. Shane Doan 59 17+24=41
3. Mike Comrie 57 19+19=38
4. Mike Johnson 57 13+24=37
5. Paul Mara 57 11+24=35
Sharks jahtaa pudotuspelipaikkaa ja varmistelee tulevaisuuttaan
San Josessa nähtiin viimeisen kuukauden aikana jotain, mitä harvat osasivat odottaa. Ei, joukkue ei voittanut kaikkia otteluitaan, vaan teki jatkosopimukset molempien maalivahtiensa kanssa. Yleisesti oli odotettua, että Sharks joko kauppaisi tai päästäisi toisen heistä menemään siirtotakarajalla tai rajoittamattomana vapaana agenttina kesällä. Nyt jää nähtäväksi, olivatko jatkosopimukset ainoastaan toimitusjohtaja Doug Wilsonin yritys saada maalivahtiensa arvoa nousemaan vai aito luottamuksenosoitus kaksikkoa kohtaan.
Kentällä maalivahtikaksikosta Toskala on ollut viimeaikoina huomattavasti varmempi, vaikkakin Nabokov oli olympiakisoissa Venäjän maalilla varsin mainio. Toskala ei ole hävinnyt viimeisestä kymmenestä pelaamastaan ottelusta ainuttakaan, ja on onnistunut mainiosti silloin kun sitä on eniten tarvittu.
Kuumasta keskushyökkääjäkaksikosta Patrick Marleau on tällä hetkellä ykkösnimi. Viidessä edellisessä pelissä kerätyt tehot 4+6 sekä nimitys liigan viikon pelaajaksi juuri ennen olympiataukoa puhuvat omaa kieltään Marleaun tämän hetken iskukyvystä. Joe Thorntonilla menee myös lujaa, miehen tehtyä edellisessä kymmenessä ottelussa 4+11 tehot. Thornton löytyy koko liigan pistepörssistä toiselta sijalta Marleaun ollessa sijalla 13.
Myös laitahyökkääjä Jonathan Cheechoon rakettimainen nousu liigan maalintekijöiden eliittiin alkaa olla sinettiä myöten varmaa, cree-intiaanin 34 tehdyn maalin ja maalipörssin kuudennen sijan myötä. Ehkäpä Cheechoosta tihkuu jotain oppeja juuri farmista nostetulle Steven Bernierille, jonka pitäisi olla Sharksin seuraava maalipyssy.
Mikään ei ole muuttanut edellisten kuukausien tosiasiaa: kaikki pelit on voitettava. Joukkue on kuuden pisteen päässä pudotuspeliviivasta ja pelit alkavat käydä vähiin. Sharksin onneksi sillä on enemmän pelejä jäljellä kuin kaikilla tärkeimmillä kilpakumppaneilla, mutta sillä ei ole mitään väliä ellei näitä otteluita pystytä voittamaan. Nähtäväksi jää, kaatuuko kausi joukkueen tappioihin divisioonan sisällä, sillä Anaheim Mighty Ducks on ollut Sharksille kova pala purtavaksi.
1. Joe Thornton 56 22+63=85
2. Patrick Marleau 57 26+41=67
3. Jonathan Cheechoo 57 35+24=59
4. Nils Ekman 53 15+23=38
5. Tom Preissing 49 7+17=24
