Topit
1. Vancouver Canucks
Thatcher Demko on kenties suurin suosikki parhaan maalivahdin Vezina Trophyyn, Quinn Hughes mainitaan suosikkien joukossa sekä parhaan puolustajan Norris Trophyn että arvokkaimman pelaajan Hart Trophyn kohdalla, Brock Boeser on maalipörssin kärkipäätä ja J.T. Miller sekä Elias Pettersson tekevät Hughesille seuraa pistepörssin kärkikymmenikössä.
Yllä muutamia syitä siihen, että kauden alla pudotuspelien ulkopuolelle povattu Canucks on vuoden vaihtuessa aivan NHL:n terävintä kärkeä. Joukkue on alkukauden aikana yltänyt jo kahdesti yhdeksän ottelun pisteputkeen. Pisimmät tappioputket puolestaan ovat ainoastaan kahden ottelun mittaisia.
Kovat tulokset ovat johtaneet siihen, että ensimmäistä kokonaista kauttaan Canucksin päävalmentajana toimiva Rick Tocchet voidaan lisätä alun nimilistaan suosikkina parhaan valmentajan Jack Adams Awardiin. Maaliodottamaprosentit ovat toki keskinkertaisia, mikä voi enteillä pientä pudotusta taulukossa. Pudotuspelipaikka näyttää silti hyvin todennäköiseltä.
2. Philadelphia Flyers
Kauden alla Flyersia pidettiin yhtenä sarjan heikoimmista joukkueista. Se aloitti päävalmentaja John Tortorellan aikakauden toisen kauden tasapaksusti voittaen suunnilleen yhtä monta ottelua kuin se hävisi. Tämäkin olisi jo riittänyt odotuksien ylittämiseksi, mutta marraskuun viimeisestä pelistä alkoi yhdeksän pelin pisteputki, jonka jäljiltä Flyers nousi pudotuspelisijoille.
Flyersin menestyksen takaa on vaikea löytää yksittäisiä pelaajia, jotka olisivat raahanneet joukkueensa yksin pudotuspelitaistoon. Toki esimerkiksi puolustaja Travis Sanheim on matkalla murskaamaan piste-ennätyksensä ja sentteri Sean Couturier on palannut useamman kauden pilanneiden loukkaantumisten jälkeen hyvälle tasolle.
Flyers on hyvän alkukauden myötä vakavasti otettava ehdokas pudotuspeleihin, mutta ero viivaan ei ole kovinkaan suuri ja divisioonan sarjataulukossa niskaan hengittää pari alkukaudesta alisuorittanutta mestariehdokasta. Joukkueen maaliodottamatilastot ovat kuitenkin hyvällä tasolla, joten edellytykset hyville tuloksille jatkossakin ovat olemassa.
Otteiden on siis pysyttävä korkealla tasolla jos kautta halutaan jatkaa runkosarjan jälkeenkin. Koko sarjan heikointa ylivoimaa on myös parannettava. Ennakko-odotuksiin nähden kauden voinee kuitenkin jo nyt julistaa onnistuneeksi.
3. Los Angeles Kings
Kingsin hyvälle alkukaudelle on montakin syytä. Kings on maaliodottamatilastoissa kärkisijoilla, se on laukonut eniten ja sitä vastaan on lauottu toiseksi vähiten, se on päästänyt vähiten maaleja ja sen alivoima on ollut sarjan parasta. Kysymysmerkkinä pidetyt maalivahdit ovat onnistuneet hyvin, mitä on toki helpottanut tilastojenkin osoittama tiivis puolustus.
Hyökkäyspäässäkin on nähty onnistumisia. 36-vuotias Anže Kopitar on moneen vuoteen parhaassa pistetahdissa, Kevin Fiala sekä Adrian Kempe lähentelevät piste per peli -tahtia ja muutaman vuoden takaisen varaustilaisuuden kakkosvaraus Quinton Byfield on lyönyt lopullisesti läpi.
Kingsiä povattiin kauden alla pudotuspelijoukkueeksi. Harva kuitenkaan sijoitti joukkueen sarjan kärkipäähän, mutta siellä se vuoden vaihtuessa on. Jos maalivahtipeli kestää loppuun asti, voi Kings olla pelottavan kova joukkue myös keväällä.
4. New York Rangers
Rangersin viime kauden päättäneen Devils-ottelusarjan saattoi tulkita enteenä tulevaisuudesta, jossa sinänsä ihan kelvollinen Rangers-joukkue olisi jäämässä Devilsin ja divisioonan kestomenestyjän Carolina Hurricanesin varjoon.
Vilkaisu taulukkoon vuoden lopulla kertoo kuitenkin Rangersin olleen syyskauden ykkösjoukkue NHL:ssä. Tämä siitä huolimatta, että tähtikaartiin kuuluvat maalivahti Igor Šestjorkin ja puolustaja Adam Fox olivat syksyn mittaan pidempään sivussa.
Joukkueen maaliodottamatilastot ovat silti keskinkertaisia eivätkä maalivahtien tilastot tasakentällisin selitä joukkueen menestystä. Šestjorkinin ja kokeneen Jonathan Quickin tilastot paranevat kuitenkin kun niihin sisällyttää erikoistilanteet, joissa Rangers on parhaimmillaan.
Jo vuosia NHL:n eliittiä ollut ylivoimapeli on sitä edelleen. Artemi Panarin on sarjan parhaimmistoa ylivoimapistepörssissä, jonka 50 parhaan joukosta löytyy Rangersin ykkösylivoimaviisikko kokonaisuudessaan. Myös alivoima on alkukaudesta ollut sarjan parhaasta päästä. Loppukaudesta menestyksen edellytyksenä onkin, että erikoistilannepeli pysyy korkealla tasolla.
5. Arizona Coyotes
Coyotesin tilapäisesti käyttämä areena vetää vain 4 600 katsojaa eikä uudesta areenasta ole varmaa tietoa. Palkkakattoa rasittaa 25 miljoonaa dollaria pitkäaikaisesti loukkaantuneiden pelaajien sopimuksia, joista suurimman osan seura on ilolla vastaanottanut muilta seuroilta. Jos vuoden 2020 laajennettuja kuplapudotuspelejä ei lasketa, on Coyotesin kausi jatkunut runkosarjan jälkeen viimeksi keväällä 2012.
Lähtökohdat kauteen eivät siis olleet parhaat mahdolliset. Toisen kauden päävalmentajan André Tourignyn johdattaman kojoottilauman odotettiin silti kenties jättävän muutaman joukkueen selkänsä taakse läntisessä konferenssissa. Taistelua pudotuspelipaikasta ei uskallettu toivoa. Tässä taistelussa joukkue kuitenkin vuoden päättyessä on mukana.
Joukkueen suurin onnistuja ja kenties merkittävin tekijä odotettua paremmassa alkukaudessa on maalivahti Connor Ingram, joka on vallannut ykkösmaalivahdin roolin ja torjunut reippaasti maaliodottamaa paremmin. Koko joukkueen maaliodottama tasakentällisin on kuitenkin heikohko, joten paikka pudotuspeleissä vaatii kovaa venymistä myös kevätkaudella.
Lähellä valintaa
Boston Bruins on tälläkin kaudella sarjan eliittiä, vaikka etenkin kärkisentterien lopettaminen sai monet epäilemään menestystä.
Winnipeg Jets on maalivahti Connor Hellebuyckin huippukauden myötä jälleen odotettua korkeammalla.
Washington Capitalsin alamäelle povattiin jatkoa, mutta puolustuspää maalivahti Charlie Lindgrenin johdolla on paikannut tasapaksuksi taantunutta hyökkäystä ja joukkue lähtee uuteen vuoteen pudotuspelitahdissa.
Flopit
1. Edmonton Oilers
Oilers lähti kauteen jopa mestarisuosikkina, mutta se voitti ensimmäisestä 12 ottelustaan vain kaksi. Syntipukkeja haettiin ja löydettiin. Alkukaudesta pelivuorot melko tasan jakaneesta maalivahtikaksikosta Jack Campbell siirrettiin tylysti farmiin. Muutamaa päivää myöhemmin päävalmentaja Jay Woodcroft sai lähteä. Tilalle palkattiin Connor McDavidia jo juniorisarjoissa valmentanut Kris Knoblauch.
Muutoksien jälkeen tulokset ovat parantuneet ja Oilers on parhaimmillaan yltänyt jopa kahdeksan ottelun voittoputkeen. Syyskauden kokonaissaldo on silti tasapaksu, eikä saldo vieläkään oikeuta pudotuspelisijaan. Myös suurimpien tähtien McDavidin ja Leon Draisaitlin pistetahti on jäänyt jälkeen edellisistä kausista, vaikka molemmat ovatkin tukevasti piste per peli -tahdin paremmalla puolen.
Analytiikka kertoo Oilersin maaliodottamatilaston olevan NHL:n paras. Sen sijaan maalivahtien saldot ovat sarjan pohjakastia. Ykkösmaalivahdin roolin Campbellin farmikomennuksen jälkeen saanut Stuart Skinner saakin parantaa otteitaan rutkasti, jos Oilers haluaa menestyä kevätkaudella. GM Ken Holland saattaa myös havitella uutta veskaria siirtomarkkinoilta.
2. San Jose Sharks
Sharksin kausi alkoi NHL:n ennätystä sivunneella 11 ottelun tappioputkella, jonka jälkeen tulokset paranivat hetkellisesti ja joulukuussa nähtiin jopa neljän ottelun pisteputki. Tätäkin seurasi kuitenkin heti tappioputki, joka on kirjoitushetkellä seitsemän ottelun mittainen.
Sharksin heikossa saldossa ei myöskään ole kyse esimerkiksi heikosta maalivahtipelistä tai huonosta onnesta. Maalivahdit ovat olleet sarjan keskitasoa ja Kaapo Kähkönen on torjunut jopa odottamaa paremmin.
Joukkue on maaliodottamatilaston viimeinen sekä tasakentällisin että kaikki tilanteet huomioiden. Jos asioiden tilan haluaa tarkastaa perinteisemmin menetelmin, voi todeta että Sharksin maaliero on lähes tuplasti enemmän pakkasella kuin toiseksi heikoimmalla joukkueella.
Ei välttämättä ole kovin suuri yllätys, että Sharks on sarjan huonoin joukkue. Se on kuitenkin onnistunut alittamaan vaatimattomimmatkin odotukset.
3. Tampa Bay Lightning
Vuosikymmenen alun menestynein joukkue Lightning sai heti kauden alla huonoja uutisia luottomaalivahti Andrei Vasilevskin selkäleikkaukseen joutumisen myötä. Vasilevski on nyt ehtinyt olla terveiden kirjoissa reilun kuukauden ja pelannut sinä aikana yhtä lukuunottamatta kaikki ottelut. Tilastot ovat tuuraajia paremmat, mutta voittoja Lightningille tulee edelleen turhan harvoin.
Lightning on tällä hetkellä pudotuspeliviivan alapuolella. Se on pysytellyt viivan lähellä esimerkiksi sarjan parhaan ylivoimapelin voimin ja maaleja on muutenkin syntynyt mukavasti. Päästettyjä maaleja on silti tehtyjä enemmän ja maaliodottamatilastot ovat hieman keskivertoa heikommat. Aika näyttää onnistuuko nousu pudotuspeleihin ja onnistuuko joukkue ajoittamaan parhaan kuntonsa sinne, vai onko menestysikkuna jo sulkeutunut.
4. Ottawa Senators
Senators lähti kauteen haastamaan Atlantin divisioonaa viime vuonna hallinnutta "neljää suurta" joukkuetta ja uskaliaimmat povasivat pääkaupungin joukkueelle pudotuspelipaikkaa. Se on kuitenkin vajonnut Itäisen konferenssin jumbosijoille. Päävalmentaja D.J. Smith sai joulun alla lähteä ja kokenut Jacques Martin palkattiin tilalle ainakin tilapäiseksi ratkaisuksi.
Syitä heikolle menestykselle voi hakea esimerkiksi erikoistilanteista. Alivoimaprosentti on sarjan heikoimpia ja ylivoimakin on ollut selkeästi alle keskitason. Maalivahdeista Joonas Korpisalon tilastot ovat keskinkertaiset ja Anton Forsbergin huonot, joten parannettavaa on myös tolppien välissä.
5. Buffalo Sabres
Sabresin tilanne on samankaltainen kuin Senatorsilla. Sekin kuului ennakkoon Atlantin divisioonan haastajiin ja viime kaudella eroa pudotuspelipaikkaan jäi vain yksi piste. Tällä kaudella nuori joukkue on kuitenkin ottanut takapakkia ja pudotuspeliviiva rupeaa olemaan melko kaukana.
Hyökkäyksen kärkinimistä lähes jokainen on viime kautta heikommassa pistetahdissa. Sekä ylivoima- että alivoimapeli on selkeästi keskivertoa heikompaa. Joukkue ei viime kaudesta juuri muuttunut, joten heikompi kausi on merkki siitä, ettei kehitys aina ole lineaarista. Sabresin tulevaisuuden voi olettaa olevan kirkas, mutta vaikuttaa siltä, että viimeksi keväällä 2011 pudotuspelejä pelannut seura saa odottaa vielä ainakin yhden kauden.
Lähellä valintaa
Carolina Hurricanes ja New Jersey Devils ovat maaliodottamatilastoissa sarjan eliittiä, mutta maalivahtipeli on ollut surkeaa, joten kummatkin ovat taulukossa selkeästi odotettua heikommilla sijoilla. Joukkueet sijoittuvat kirjoitushetkellä pistekeskiarvoilla mitattuna idässä sijoille kahdeksan ja yhdeksän, joten molempien kaudet ovat silti vielä täysin pelastettavissa. Tämä saattaa kuitenkin vaatia maalivahtikaupoille lähtemistä.
Pudotuspeleihin povattu Minnesota Wild joutui alkukaudesta sarjan hännille ja päävalmentaja Dean Evason sai lähteä. Joukkue on kuitenkin John Hynesin palkkaamisen jälkeen ollut kovassa vedossa ja pudotuspelisija on jo lähellä.