Päävalmentaja Matti Alatalon sopimus päättyi yhteisymmärryksessä seurajohdon kanssa vuotta aiemmin kuin alunperin oli ajateltu. Hyvää perustyötä tehneen valmentajan eväät olivat loppuneet. Joukkue kaipasi muutosta menestyäkseen. Alatalo sai lähteä, ei kuitenkaan ovet paukkuen. Tilalle hankittiin hyvin toisentyyppinen mies, Risto Dufva.
Seurajohto kuitenkin ymmärsi, ettei pelkkä valmennusjohdon vaihdos riitä. Niinpä JYP oli liikkeellä kesän pelaajamarkkinoilla pienelle seuralle poikkeuksellisen aggressiivisella otteella. Alkavasta kaudesta on lupa
ihan oikeasti odottaa jotain. Tuskin mestaruutta, mutta ainakin suora pudotuspelipaikka on täysin realistinen tavoite.
Hyökkäyksessä terävyyttä ja leveyttä
Pitkästä aikaa JYP saa koottua hyökkäykseen selkeästi roolitetut ketjulliset. Useasti joukkuetta on vaivannut esimerkiksi taidokkaiden senttereiden puute, mutta eipä vaivaa enää. Jarkko Immonen, Dwight Helminen ja Juha-Pekka Hytönen olisivat kovaa valuuttaa jokaisessa liigajoukkueessa omassa roolissaan.
Etukäteen näyttää siltä, että JYP lähtee kauteen kahdella
hyökkäysvoittoisella ketjulla, joihin on heittää liigan mittapuulla kovia nimiä, kirkkaimpana tähtenä tietenkin paluun hurrikaanipaitaan tekevä Immonen. Tosin pienellä NHL-sopimuspeikolla varustettuna. Kun myös Antti Virtanen ja Tuomas Pihlman ovat tulleet takaisin tuttuihin ympyröihin, on joukkueen ykkösnyrkiksi tarjolla vanha tuttu VIP-ketju, jonka tehoista jyväskyläläisyleisö sai nauttia viimeksi kaudella 2002-03.
Hyökkäyksen leveyttä kuvaa myös se, että näillä näkymin ykkösketjuun ei ole asiaa sen paremmin Tommi Hannuksella, Ilari Filppulalla kuin tällä hetkellä leukavammaansa potevalla Dwight Helmiselläkään. Jyväskyläläisen mittapuun mukaan seikka tuntuu lähes käsittämättömältä. Tämä takaa sen, että edeltäjäänsä verrattuna päävalmentaja Dufvalla on laadukkaita sommitelmavaihtoehtoja käytettävissä.
JYPillä jää kahden selkeästi maalintekoon keskittyvän ketjun ulkopuolelle vielä lukuisia pelaajia, jotka "normaalina" vuonna kuuluisivat ilman muuta korkeammalle pelaavaan kokoonpanoon. Tämä saattaa koitua jonkinasteiseksi
ongelmaksi, elleivät kyseiset pelaajat ole omaan roolitukseensa tyytyväisiä. Esimerkiksi Tuomas Vänttisen on vaikea kuvitella olevan täysin tyytyväinen siihen tonttiin, mikä nyt on tarjolla.
Kilpailu pelipaikoista etenkin hyökkäjistössä käy ankarana. Kolmos- ja nelosketjun pelaajien täytyy olla valmiita puolustusvoittoisempaan pelaamiseen, mihin kuuluu rouhiminen ja vastustajan hyökkäyksien sumputtaminen. Esimerkiksi Jari Jääskeläinen on toisaalta kuin luotu sellaiseen. Samoin Jukurit-taustan omaavat Mika Niemi, Olli Sipiläinen ja
Samuli Piiroinen saanevat tyytyä vähemmälle peliajalle, jos ylipäätään mahtuvat pelaavaan kokoonpanoon.
Päänvaivaa Dufvalle tuovat pelaajat, jotka eivät sovi ennakolta oikein mihinkään rooliin parhaiten. Vänttisen lisäksi on mielenkiintoista nähdä, minkälaisen kohtalon nuori keskushyökkääjä Miika Lahti saa tai ennakolta
vähintäänkin yllättävä hankinta Tomi Sykkö. Jäljelle jäävät vielä loukkaantumisherkkä Valtteri Tenkanen, voimalaituri Tuomas Mikkonen ja läpimurtoa edelleen yrittävä Ossi Louhivaara. Toisaalta jälleen kerran on muistettava, että loukkaantumisia tulee kauden mittaan ihan varmasti.
Puolustus ennakolta heikoin lenkki
Puolustuksen osalta JYP antaa selkeästi tasoitusta useille muille seuroille, ellei selkeää venymistä tapahdu. Kiekollisessa pelaamisessa Jaako Niskavaaran ja Lars Helmisen harteille on kasattu melkoisia paineita. Niskavaara on ollut etenkin keväisin hyvä, mutta lopullinen läpimurto hänelläkin on tekemättä. Helmisen osalta näytöt ovat lupaavia niin aiemmissa sarjoissa kuin harjoitusotteluissakin, mutta liigaan hän on kirjoittamaton kortti.
Molemmat edellä mainitut ovat pienikokoisia, joten se voi haitata otteita. Juha Salmu saattaakin olla se musta hevonen, joka nousee pelien edetessä arvoon arvaamattomaan. Salmun kehityssuunta on ollut tähän saakka selvästi
nousujohteinen. Kokemusta takalinjoille tuovan Miska Kangasniemen on parannettava selkeästi otteitaan, jotta hänestä on toivottua apua etenkin pelin rauhoittamisessa ja taklauksissa.
Tapparasta tullut Ville Mäntymaa voi nousta Salmun ohella yllättävänkin isoon rooliin kauden edetessä. Tämä lupaava järkäle on ollut puolustuksen parhaimmistoa ennen kautta käydyissä kamppailuissa, eikä enää voida puhua edes kovin kokemattomasta pelaajasta. Mäntymaalle tuntuu sopivan niin fyysinen kuin kiekollinenkin pelaaminen, vaikka etenkin suoranaisesta fyysisestä laiskuudesta häntä on aiemmin moitittu.
Pelicansista hurrikaanipaitaan siirtynyt Esa Saksinen on toistaiseksi arvaamattomin hankinta. Ainakaan aluksi hänelle ei ole luvassa mitään elämää suurempaa käyttöä, kun aiemmat näytötkään eivät puolla pakin olevan erityisen hyvä millään osa-alueella. Suurimmat heikkoudet liittyvät ehkä
sittenkin voiman puutteeseen.
Jäljelle jäävät seuran nuoret lupaukset Henrik Forsberg, Kalle Kaijomaa ja Erkka Leppänen. Näistä Forsberg muistuttaa pelityyliltään erehdyttävästi Jyri Marttista, mutta onko nuorukaisesta vähäisemmän peliajan myötä vastuun kantajaksi, se jää nähtäväksi. Leppänen on kärsinyt aiemmin loukkaantumisista, joten kehityskulku polki paikallaan edellisen kauden ajan. Kaijomaan fyysisyydelle olisi käyttöä. Aistittavissa onkin, että Dufvan pelisysteemiin tietty fyysisyys on luontevampaa kuin HPK:n peräsimeen siirtyneen Alatalon.
Wallinheimo ja Tuokkola ovat tasapainoinen aisapari
Maalivahtiosasto JYPillä on kunnossa. Kokenut maajoukkuetorjuja Sinuhe Wallinheimo pelaa suurimman osan otteluista, jos vain pysyy terveenä. Näin siitäkin huolimatta, että perinteinen show saattaa jäädä vähemmälle, kuten hän kevään MM-kisojen aikaan uumoili. Edellisellä kaudella lupaavia otteita esittänyt Pekka Tuokkola tukee virkaveljeään tarvittaessa, eikä joukkueen tarvitse muuttaa omaa peliä puolustavampaan suuntaan mitenkään erityisesti, olipa veräjän suulla kumpi tahansa.
JYPillä voi olla maalivahtien osalta kauden päätteeksi sukupolvenvaihdos edessä, sillä Wallinheimon sopimus on keväällä katkolla. Lukuisista pienistä loukkaantumisista kärsinyt veskari saattaa ripustaa hokkarit naulaan. Tätä silmälläpitäen JYP teki sopimuksen nuoren tamperelaisen
Jarno Laitisen kanssa, joka aloittaa kauden kolmosmaalivahtina. Ainakin vielä alkavan kauden hän pelaa käytännössä JYPin A-junioreiden mukana.
Valmennuksessa luotetaan uusiin voimiin
Risto Dufva on tuttu mies jääkiekkoa aktiivisesti seuraaville. Suurempiin otsikoihin hän kuitenkin nousee vasta nyt auenneen päävalmentajapestin kautta. Mikkelin Jukureissa Dufva teki erinomaista jälkeä, mutta liigajoukkueen vastuuvalmentajana olemisesta hänellä ei ole aiempaa kokemusta. Mikäli kyseessä olisi jokin kokemattomampi valmentaja, Jyväskylässä oltaisiin enemmän huolissaan.
Dufvalla on kuitenkin perspektiiviä lajiin siinä määrin, ettei valmentajan auktoriteetistä ole epäilystä. Haitaksi tuskin muodostuu sekään, että hänellä on monivuotinen kokemus maajoukkuetehtävistä. Sen sijaan uuden päävalmentajan pelityyli voi herättää kysymysmerkkejä, sillä Alatalon aikana JYP korostui henkilökohtaisia vapauksia ja virheitä sallivana ryhmänä.
Uutta päävalmentajaa luonnehditaan vaativaksi persoonaksi, joka korostaa puolustuspelaamisessa aktiivista liikettä ja ennalta arvaamattomuutta, missä jokaisella pelaajalla on kuitenkin selvä tehtävä kentällä. Kun kyseiseen tapa yhdistetään tiukkaan miesvartiointiin omalla
puolustusalueella, on se saanut useat lajia seuraavat puhumaan niin sanotusta robottikiekosta.
Robottikiekkoa tai ei, Jyväskylässä vaaditaan nyt voittoja merkittävien pelaajahankintojen katteeksi. Tähän tarvitaan valmentaja, joka saa pelaajistaan kaiken irti ilman yhdenkään lepsuilua. Siihen tehtävään Risto Dufva vaikuttaisi olevan mies paikallaan.
Uudeksi apuvalmentajaksi JYP on hankkinut Dufvan vanhan aisaparin Jyrki Ahon. Aho on erikoistunut puolustajien peluuttamiseen ja fyysiseen valmennukseen. Mielenkiintoista onkin nähdä, tuoko uusi kakkosvalmentaja muutosta siihen joukkuetta aiemmin vaivanneeseen ongelmaan, että virta on
tahtonut loppua liian usein pahimpien syyspimeiden aikaan.
Maalivahtivalmentajana ja joukkueenjohtajana jatkaa Ari-Pekka Siekkinen.
Nyt tai ei koskaan
JYP on liikkeellä suuren riskin ottaneena. Alkavalla kaudella ei ole varaa epäonnistua ainakaan totaalisesti, muutoin korpivaellus jatkuu entistäkin synkempänä. Kukaan organisaatioon jollain tavalla kytköksissä oleva tuskin
on tyytyväinen, ellei joukkue selviä puolivälieriin kevään koittaessa.
Seuran johto on antanut vahvan signaalin siitä, että nyt yritetään tosissaan. Harmaat vuodet ovat ainakin toistaiseksi taakse jäänyttä elämää, eikä tätä joukkuetta voi edes pahinkaan irvileuka nimittää hajuttomaksi, mauttomaksi tai värittömäksi. Satsaus on selvä kädenojennus
kannattajia kohtaan. Nähtäväksi jää, kuinka kansa löytää itsensä Hippoksen lehtereille. Ihmetellä täytyy, ellei niin tapahdu. Tätä makeampaa ennakkoasetelmaa Jyväskylässä ei ole koettu sitten 90-luvun alun hurjien vuosien.
