TAP - LUK
TOR - WSH 2.30
MTL - ARI 2.30
COL - MIN 4.30
VGK - NSH 5.00
ANA - STL 5.00
VAN - CAR 5.30

HIFK:n pelaaja-arviot 2005-2006

LIIGA / Artikkeli
HIFK:n yläkanttiin menneestä kaudesta on vaikea nimetä vain yhtä onnistujaa. Epäonnistujat on sen sijaan varsin helppo nimetä, sillä hyökkäyspään ulkomaalaisvahvistukset pelasivat surkeasti. Joukkueen suurin yllättäjä oli Jyväskylästä petopaitoihin siirtynyt Janne Hauhtonen, jonka johtama ykkösketju oli tulessa läpi kauden.

Katseen kääntyessä pikkuhiljaa tulevaan kauteen on hyvä hetki kerrata miten HIFK-pelaajilta sujui mennyt kausi. Pelaajien kautta arvioitiin arvosanan lisäksi myös sanallisesti. Arvosanaa määriteltäessä painotettiin pelaajien onnistumista ennakkoarvioihin ja menneisiin kausiin nähden.

Maalivahdit

Jan Lundell (31 ottelua, torjuntaprosentti 93,67; 1,93 päästettyä maalia ottelua kohti, 3 nollapeliä)

Ei pettänyt missään vaiheessa kautta. Lundellin pää kesti pudotuspeleissä, vaikka muutama helppo kuti selän taakse livahtikin. Pystyi kuitenkin kokoamaan itsensä. Sai lisäpotkua alkukaudesta kisatessaan Tom Askeyn kanssa ykkösvahdin paikasta. Torjui hyvällä tasolla läpi kauden. Ei näyttäviä torjuntoja, vaan pitkälti hyvään sijoittumiseen ja peittämiseen perustuvia torjuntoja. Sopimus HIFK:n kanssa ulottuu vuoteen 2008.

Mikko Rämö

Jokereista kesken kauden siirtynyt Rämö ei juuri peliaikaa saanut. Ei vakuuttanut pelaamissaan muutamissa ottelussa, vaikkei nyt ihan surkeakaan ollut. Ei sopimusta ensi kaudeksi.

Tom Askey

Taisteli alkukauden Lundellin kanssa ykköstorjujan paikasta. Taso vaihteli HIFK-johdon mielestä liikaa ja siirtyi vaihtokaupassa Rämön Jokereihin. Loppukausi Jokereiden riveissä sujui hienosti.

Puolustajat

Pasi Saarinen (40 ottelua, 8 maalia+14 syöttöä=22, +4, 40 jäähyminuuttia)

Peruspakki Saarinen oli jälleen tärkeä puolustaja joukkueelle. Saarinen oli tavoilleen uskollisena hyödyllinen niin omassa päässä kuin hyökkäyspäädyssä. Säästeli välillä turhaan hyvää laukaustaan. Saarinen nousi välillä näyttävästi, mutta ei kuitenkaan ottanut turhia riskejä. Aivotärähdykset haittasivat Saarisen pudotuspelejä. Puolustuksen tukipilareita seuraavat kaksi kautta.

Jere Karalahti (20 4+11=15, +7, 43)

Rikkonainen kausi. Kärsi kahdesta vakavasta loukkaantumisesta eikä missään vaiheessa päässyt fyysisesti huippukuntoon. Pelasi kuitenkin varmasti ja tehokkaasti kaukaloon päästyään. Verkkaisesta liikkeestään huolimatta pääsi hyvin kiinni vastustajiin, ja pelisilmänsä ansiosta oli lähes aina oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Osoitti, että halutessaan pystyy olemaan yksi SM-liigan parhaista puolustajista. Aina halua ei löydy. Jatkaa HIFK:ssa ainakin kaksi kautta. Pronssiottelusta poisjäänti jätti ikävän maun kaudesta.

Robert Schnabel (51 3+11=14, +11, 165)

Pohjois-Amerikan kaukaloita kiertänyt tsekki oli alkukaudella pahasti hukassa eikä tuntunut löytävän paikkaansa HIFK:n pelisysteemissä. Sai kauden edetessä hurjasti peliaikaa. Schnabel kehittyi kauden aikana rutkasti, vaikka hasardisyötöt kuuluivatkin edelleen valikoimaan. Oli pelottava ilmestys oman maalin edustalla. Kiekollisessa pelissä Schnabelilla on vielä paljon kehitettävää.

Kirjoitti HIFK:n kanssa vuoden jatkosopimuksen.

Hannu Pikkarainen (5+13=18, +11, 60)

Pikkarainen kirjoitti kesällä sopimuksen NY Rangersin kanssa, mutta jäi vielä yhdeksi kaudeksi Helsinkiin. Edellisellä kaudella läpimurtonsa tehnyt Pikkarainen pelasi koko kauden alle tasonsa, vaikka pisteitä kertyikin kohtuullisesti. Pikkarainen sortui ajoittain ylimielisyyteen ja vaarallisiin riskinottoihin. Huippuosaamisesta nähtiin vain satunnaisia välähdyksiä. Pikkaraisen avaussyötöt olivat usein liian vaikeita hyökkääjille, lujat taklaukset jäivät väliin ja muutenkin peli oli tahmeaa. Pudotuspeleissä kiekolliselle puolustajalle heikko pistemäärä 0+0. Siirtyy ensi kaudeksi NHL:ään.

Mikko Turunen (54, 1+5=6, +11, 75)

Turunen pelasi näkymättömästi ja aivan liian varovasti. Ei tehnyt suuria virheitä, muttei loistanutkaan. Turunen on melko isokokoinen pelaaja, mutta hän ei käyttänyt kokoaan tarpeeksi hyväksi. Potentiaalia Turuselta kuitenkin löytyy.

Turunen jatkaa joukkueessa seuraavat kaksi kautta.

Mikko Kurvinen (46,1+2=3, +3, 16)

Kurviseen pätee pitkälti samat sanat kuin Turuseenkin. Oli Turusta useammin vaikeuksissa omassa päässä. Aikoinaan lupaavan puolustajan uraa ovat haitanneet loukkaantumiset ja se näkyi otteissa. Ei ainakaan toistaiseksi jatkosopimusta.

Teemu Laakso (47, 2+1=3, -3, 20)

Huippulupaus-Laakso ei kehittynyt kauden aikana niin paljon kuin HIFK-leirissä oli toivottu. Joutui välillä Sheddenin ankaran ripityksen kohteeksi. Avainpuolustajien loukkaantumiset lisäsivät peliaikaa, joka lisäsi Laakson itseluottamusta. Otteet paranivat loppukaudesta.

Timo Seppänen (21, 0+0=0, 0, 2)

Lupaava nuorukainen täytti ruutunsa hyvin. Vaikutti ajoittain Laaksoa kokeneemmalta. Ei ottanut turhia riskejä vaan pelasi perusvarmasti. Muutama töppäys vei välillä vilttiketjuun. Seppäsen kehityskäyrä osoittaa ylöspäin ja nuori puolustaja jatkaa HIFK:ssa seuraavat kaksi kautta.

Jonathan Zion (17, 1+2 =3, -3, 28)

ECHL:stä kesken kauden joukkueeseen liittyneen kanadalaisen Jonathan Zionin piti olla pelote ylivoimalla. Tehopisteet 1+2=3 kertovat kuitenkin toista. 93-kiloinen Zion ei käyttänyt kokoaan hyväksi, ei taklaillut juuri lainkaan. Mies nosti profiiliaan pudotuspeleissä, joissa tuplasi runkosarjan pistemääränsä. Zion oli pudotuspeleissäkin usein väärinsijoittunut ja aiheutti omalla sijoittumisellaan useammankin maalin vastustajille. Ei jatka petopaidassa.

Patrik Lostedt (48, 0+1=1, +4, 120)

Mestiksestä siirtynyt roolipelaaja täytti postinsa. Teki sen mitä Shedden pyysikin, eli tappeli ja aiheutti hämmennystä vastustajien riveissä. Keräsi jäähyminuutteja muhkeat 128. Lostedt pelasi niin hyökkääjänä kuin puolustajankin pienellä minuuttimäärällä. Pienestä koostaan huolimatta ei väistänyt ketään. Liikkeessä Lostedtilla on vielä rutkasti kehitettävää. Lostedt ei ole vielä tehnyt minnekään sopimusta.

Ville Varakas (14, 0+0=0, +1, 6)

Tsekkeihin elokuussa siirtynyt Varakas tuli joulukuussa auttamaan pakkipulasta kärsivää ex-seuraansa. Suoriutui pestistään tyydyttävästi. On toistaiseksi ilman sopimusta.

Hyökkääjät

Tony Salmelainen (53, 27+28=55, +26, 63)

Huippunopea laituri pelasi loistokauden voittaen koko SM-liigan pistepörssin. Salmelainen löysi nopeasti yhteisen sävelen ketjukaveriensa Luttisen ja Hauhtosen kanssa ja koko kolmikko sijoittui pistepörssin kärkikymmenikköön. Karkasi jatkuvasti vastustajilta karkuun huikean lähtönopeutensa ansiosta. Maaleja olisi voinut tulla enemmänkin, mikäli olisi onnistunut paremmin lukuisissa läpiajoissaan. Pelasi isoja minuuttimääriä, ja osoittautui jatkuvan liikkeensä ansiosta käyttökelpoiseksi pelaajaksi myös alivoimalla. Liekö suuret peliminuutit aiheuttaneet väsymystä, sillä. Salmelainen hiipui muun joukkueen tavoin pudotuspeleissä, jossa iski vain neljä maalia.

Lähtee Chicagoon ensi kaudeksi.

Arttu Luttinen (56, 18+26= 44, +17, 66)

Luttinen pelasi ykkösketjussa Luttisen ja Hauhtosen rinnalla loistokauden. Luttinen iski tukun räkämaaleja maalin edustalta, teki paljon näkymätöntä ja likaista työtä ollen joukkueen avainpelaajia. Sijoittui koko liigan pistepörssin kahdeksanneksi. Pudotuspeleissä ei niin hyvä kuin runkosarjassa.

Luttisella on taskussaan vuoden sopimus HIFK:n kanssa, mutta lähtö rapakon taakse todennäköistä.

Janne Hauhtonen (49, 19+27= 46, +27, 36)

Huikea kausi. Hauhtonen siirtyi JYPn kolmossentterin tontilta HIFK:in. Turkulaislähtöinen sentteri löysi nopeasti paikkansa ykkösketjusta Salmelaisen ja Luttisen välistä. Ketjun kemiat toimivat ja toivat Hauhtoselle paikan liigan pistepörssin vitosena. Hauhtosen kädet toimivat ja pelisilmäkin osoittautui kohtuulliseksi. Pelasi vahvasti myös puolustuspäässä. Isona pelaajana Hauhtosen kiekon suojaaminen on huippuluokkaa.

Hiipui muun ykkösketjun tavoin olympiatauon jälkeen eik saanut itsestään kaikkea irti pudotuspeleissä. Oli kuitenkin HIFK:n paras pistemies pudotuspeleissä kymmenellä tehopisteellä.

Jatkaa joukkueessa ainakin kauden verran.

Lennart Petrell (51, 12+8=20, +2, 88)

Petrell oli yksi joukkueen tärkeimmistä pelaajista. Teki paljon likaista työtä, oli tärkeimpiä alivoimapelaajia, kaivoi kulmissa, taklaili, rouhi ja iski siinä sivussa mukavat 12 maalia. Osoitti että hänelle on käyttöä muussakin kuin rikkovassa roolissa. Kirjoitti kannattajien helpotukseksi kahden vuoden jatkopahvin.

Kim Hirschovits (53, 14+26=40, +9, 69)

Sylkykuppi ja ikuinen lupaus Hirschovits lunasti vihdoin seuran ja kannattajien odotukset. Hirschovits aloitti kauden hieman takellellen, mutta peliajan lisääntyessä itseluottamus nousi huimasti. Oli lopulta Sheddenin luottopelaaja. Hirschovits pelasi niin sentterinä, laiturina kuin puolustajanakin. Kiitti luottamuksesta iskemällä runkosarjassa oman piste-ennätyksensä. Pisteitä syntyi erityisesti ylivoimalla, sillä Hirschovits pelasi ykkösylivoimakoostumuksen viivamiehenä. Osoittautui monipuolisuutensa ansiosta yhdeksi SM-liigan parhaista yleispelaajista. Siirtyy ensi kaudeksi Jokereihin hankkimaan voita leivän päälle.

Turo Järvinen (51, 10+10=20, +7, 44)

Järvinen oli yksi joukkueen tärkeimmistä raatajista. Pelasi hyvin niin hyökkäävässä kuin rikkovassakin roolissa. Järvinen oli poikkeus muista pelaajissa positiivisessa mielessä, sillä ei hiipunut pudotuspeleissä. Järvisen otteisiin tuli kauden aikana lisää ajatusta, vaikka välillä hukkasi energiaa turhaan säntäilyyn. Iso IFK-sydän. Jatkaa joukkueessa.

Janne Laakkonen (32, 14+17=31, 10, 8)

Lokakuussa joukkueeseen liittynyt Laakkonen iski komeat, lähes piste per peli tehot. Laakkonen loukkasi leukansa syksyn maajoukkueturnauksessa, mutta toipui loukkaantumisesta hyvin. Kentällä rauhallinen, ei taklannut tai rouhinut. Pudotuspeleissä Laakkonen osoittautui köykäiseksi. Käsien ansioista kuitenkin hyödyllinen pelaaja joukkueelle, joten jatkaa petopaidassa ensi kaudellakin.

Toni Häppölä (56, 15+10=25, -1, 40)

Puolustava sentteri osui maalikehikoiden väliin yllättäen ja hieman puskista. Tuskin uskoi itsekään nakuttavansa 15:ä maalia. Melko näkymätön pelaaja joka ei räiskynyt kaukalossa. Häppölältä löytyi yritystä taklauksiin, mutta toteutus jäi pahasti vajavaiseksi. Teki seitsemässä pudotuspeliottelussaan hienosti viisi tehopistettä. Loukkaantui harmittavasti kesken HPK-sarjan. Ei tietoa ensi kauden joukkueesta.

Pasi Salonen (49, 5+9=14, +2, 6)

Läpimurto huipulle antaa vielä odottaa itseään. Yritteliäs lupaus pelasi pääosin nelosketjussa. Salosen tehot jäivät vähäisestä peliajasta ja roolista johtuen pieniksi, mutta positiivista oli fyysisyyden lisääntyminen Salosen otteissa. Salonen sortui usein pyörimään ja kikkailemaan kulmissa, josta maalinteko on vaikeaa. Väläytteli ajoittain potentiaaliaan. Salosen käsille ja taidoille on käyttöä HIFK:ssa vielä ainakin kaksi kautta.

Peter White (49, 4+10=14, -12, 20)

Floppi. Veteraanipelaaja nautti jostain käsittämättömästä syystä Sheddenin suurta luottamusta. Whitellä ei ollut mitään annettavaa kummassakaan päässä kenttää ja paikoitellen näytti siltä, että White olisi toivonut olevansa jossain muualla kuin kaukalossa. Ei taklannut, ei laukonut, ei raatanut, ei antanut nappisyöttöjä. Whiten voisi jättää kokonaan ilman tähtiä, mutta voitti tärkeitä aloituksia joista siis yksi tähti.

Aika ripustaa hokkarit naulaan.

Brad Parsons (12, 2+4=6, 0, 8)

Helmikuussa joukkueeseen hankittu Parsons osoittautui hyvästä alusta huolimatta flopiksi. Kohtuullisista mitoistaan huolimatta köykäinen pelaaja ei viihtynyt fyysisissä väännöissä. Taklasiko kertaakaan? Ei löytänyt oikeaa roolia joukkueessa. Ei käyttöä ensi kaudella.

Juha Fagerstedt (21, 1+1=2, -3, 18)

Fagerstedtin kausi sujui pääosin puolustavassa ja rikkovassa roolissa. Kärsi loukkaantumisista, joten tilille kirjattiin vain 21 ottelua. Oli omassa roolissaan käyttökelpoinen, mutta isompi rooli voi olla vaikea saada, sillä ei antanut merkkejä erityisosaamisesta. Värittömältä pelaajalta ei kuitenkaan yritys loppunut missään vaiheessa. Jatkaa joukkueessa ensi kaudellakin.

Jermu Porthen (43, 2+2=4, -1, 71)

Likaisen työn osaaja pelasi vahvan kauden. Sopi hyvin Sheddenin taktiikkaan. Tehot jäivät pieniksi johtuen puolustavasta roolista. Komearaaminen hyökkääjä ei arastellut taklata ja laittoi kroppaansa likoon. Pelaaminen vaikutti kuitenkin usein päämäärättömältä. Teki paljon likaista työtä. Ei tietoa ensi kauden joukkueesta, mutta Porthenin kaltaiselle pelaajalle on kysyntää.

Tobias Salmelainen (27, 0+2=2, -3, 6)

Nuorempi Salmelainen pelasi alkukaudesta vähällä peliajalla mitäänsanomattomasti. Antoi viitteitä hyvästä liikkeestään, mutta ei oikein sopeutunut rooliinsa. Loukkaantuminen pilasi puolet kaudesta. Salmelainen on vielä ilman sopimusta.

Heikki Laine (35, 0+1=1, 0, 82)

Pommikone. Pelasi satunnaisia vaihtoja, pudotti hanskat pariin otteeseen, taklasi ja yritti loppuun asti.

Mark Murphy (21, 4+3=7, -1, 32)

Mark who? Murphy vaikutti lupaavalta pelaajalta, mutta ei kuitenkaan ollut sitä. Murphyn puolustukseksi on sanottava että mies kuitenkin yritti, mutta ei vaan onnistunut. Tuhrasi huikean määrän avopaikkoja. Shedden hermostui Murphyn tehottomuuteen ja hänet nakattiin Sveitsiin tammikuussa.

Miikka Jouhkimainen (14, 0+0=0, -1, 0)

Haisteli SM-liigan ilmapiiriä 14:ssä ottelussa, pienellä peliajalla. On toistaiseksi ilman sopimusta.

Joonas Vihko (14, 1+1=2, -8, 6)

Alisuoritti HIFK:ssa. Kadotti itseluottamuksensa heti kauden alettua. Vihko hukkasi maalipaikkoija, kohelsi päämäärättömästi, ja oli vähän väliä turvallaan jään pinnassa. Heikot esitykset veivät SaiPan riveihin jo lokakuussa. Pelasi SaiPassa loistokauden. Vihko siirtyy ensi kaudeksi Hämeenlinnaan.

Eetu Holma (14, 1+1=2, -7, 33)

Isokokoinen Holmakin passitettiin jo lokakuussa SaiPaan, sillä Holman otteet HIFK-paidassa olivat surkeita. Yritystä ei löytynyt Holmalta lainkaan, peliesitykset olivat löysiä ja tahdottomia. Jatkaa SaiPassa ainakin vuoteen 2008 saakka.

Joukkueessa piipahtivat myös Ladislav Benysek, Juuso Oinonen, Jani Nieminen, Peter Freiberg ja Teemu Ramstedt.

» Lähetä palautetta toimitukselle