Pekka Virran ensimmäinen kausi Lappeenrannassa eteni tappioputkesta toiseen ja joukkueen ovet kävivät vinhaa vauhtia sisään ja ulos. Selkeän puhdistuksen ja uuden alun jälkeen SaiPa rakentaa edelleen voittavaa kokoonpanoa ja haaveilee pudotuspelipaikasta.

Menestysmahdollisuudet ovat kuitenkin rajalliset myös tulevalla kaudella, vaikka joukkue onkin vahvistunut niin hyökkäyksessä kuin puolustuksessa.

Erityisesti puolustuksen pohjoisamerikkalaiset vahvistukset Aaron Irving, Greg Moro ja Seamus Donohue muodostavat kera Kalle Maalahden väkevän nelikon, joka tarjoaa onnistuessaan mahdollisuuden aktiiviseen kiekolliseen pelaamiseen.

Nelikkö on paperilla niin väkevä, että edes viime kaudella loistaneen Nuutti Viitasalon pitkä loukkaantuminen ei ole ylitsepääsemätön ongelma.

Puolustajien kiekollinen osaaminen onkin joukkueen menestyksen elinehto. Virran peluuttama jääkiekko vaatii merkittävästi niin koko joukkueelta kuin sen yksilöiltäkin, mutta SaiPan hyökkäyspeli elää ja kuolee puolustajien pelirohkeuden ja -taidon myötä.

Päättyneen kauden turbulenssin hyviä puolia SaiPan kannalta oli pelikirjan tatuoiminen joukkueen sieluun. Pitkät tappiolliset jaksot eivät rikkoneet joukkuetta, vaan pikemminkin virittivät sen uuden aikakauden äärelle.

Pelaaminen näytti parhaimmillaan oivalta, ja Virran joukkueiden historiaan peilaten on syytä odottaa, että tulevalla kaudella joukkue pelaa entistä laadukkaammin. Tämän edellytyksenä on luonnollisestikin uusien puolustajien pääseminen pelikirjan oikeille sivuille mahdollisimman nopeasti.

Pelitavallisten mahdollisuuksien lisäksi joukkueella on kuitenkin edessään jälleen kerran vaade uuden oppimiselle ja kehittymiselle.

Edeltävällä kaudella vastustajan ansapelaaminen riisui SaiPan hyökkäykset liian helposti aseista. Tällä kaudella kiekottelun on oltava tehokkaampaa ja ajoittain nopeampaa, jotta pudotuspelihaaveet olisivat hengissä vielä kevätalvella.

Niclas Westerholm torjuu liki kaiken mahdollisen, nyt on kenttäpelaajien ja valmennuksen vuoro hoitaa oma osuutensa.

Mikäli pelin virta kääntyy aiempaa selvemmin SaiPan puolelle, joukkueen hyökkäyksessä on riittävästi taitoa uskottavaan kilpailuun Liigassa.

Kristián Pospíšil ja Ville Meskanen – mikseivät myös Jaedon Descheneau, Antoine Morand ja Kevin Fitzgerald – kykenevät pelaamaan tehokkaasti Liigassa. Heidän harteillaan lepäävätkin suurimmat paineet maalinteosta, sillä SaiPa ei enää voi odottaa NHL-unelmiaan jahtaavan Ville Petmanin tyhjästä taikomia maaleja.

Kärkiketjujen ykköstykkien lisäksi SaiPan menestys nojaa edeltävien kausien projektipelaajien, Roni Karvisen, Veikko Loimarannan ja Valtteri Ojantakasen, suorittamiseen. Viime kaudella kosolti vastuuta saaneet nuoret pelaajat joutuvat tulevalla kaudella kilvoittelemaan entistä kovempaa peliajasta ja ylivoimamahdollisuuksista.

Hyökkääjillä on edelleen potentiaalia olla laadukkaita Liiga-pelaajia. Syvyyspelaajien roolin myötä nuorilla runkohyökkääjillä on mahdollisuus kehittyä entisestään suurimpien paineiden kasaantuessa nimekkäämpien pelaajien harteille.

Potentiaalistaan huolimatta SaiPa on lähtökohtaisesti sarjan alemman kastin joukkue, jolta vaaditaan venymistä päästäkseen pudotuspeleihin. Joukkueen käyrä osoittaa yläviistoon, mutta menestys ei tule helpolla alkavalla kaudellakaan.

Pekka Virran johtamien projektien käsittelyssä korostetaan monesti liki mystifioitua monivuotista prosessia, joka alkaa kärsimyksen vuosilla ja päättyy lopulta katarttiseen voittokulkuun. Vaikka menestyvän joukkueen rakentaminen kestää toki aikansa, ei Virta, toimitusjohtaja Jussi Markkanen tai joukkue voi piileskellä loputtomiin epämääräisten nelivuotissuunnitelmien takana.

SaiPa tuskin voittaa mestaruutta tulevalla kaudella, mutta aiempaa terävämpää kilvoittelua siltä pitää voida vaatia. Tätä ei voi piilottaa nuoren projektin, koronan, uuden hallihankkeen tai vedyn myyntilukujen taakse. Pitkäkin prosessi vaatii selkeitä merkkejä kehityksestä − ja viime kausi huomioiden parannus ei ole kohtuuton vaatimus.