Kuudennen kolminumeroisen Liigan runkosarjaotteluita täyteen kerännyt puolustaja Mikko Niemelä kertoi lauantai-iltana syvällisesti, mutta hymyssä suin pääsarjataipaleestaan SaiPan kuudennen peräkkäisen voiton jälkeen.
Niemelä aloitti Liiga-uransa kasvattajaseurassaan Oulun Kärpissä ja pääsi edustusjoukkueen riveihin ensimmäisen kerran yli 15 vuotta sitten kaudella 2008–09.
– Valehtelisin, jos en sanoisi, että Liiga-peleistä on jäänyt mieleen ensimmäiset pelit. Muistan edelleen ensimmäisen vaihtoni, kun pääsin pelaamaan muutaman hajavaihdon. Sain laukauksen ensimmäisellä kosketuksella ja sitten otin jotkin kantapiikit. Olin vähän polvillaan keskialueella. Ossi-Petteri Grönholm pakkiparina haki kiekon ja pelasti nuoren Mikon tilanteesta, Niemelä muisteli.
Puolustaja kertoi muistavansa myös voittonsa erityisen hyvin. Niemelä voitti Kärpissä kolme kertaa Suomen mestaruuden.
– Olen saanut paljon ystäviä, kavereita ja tuttuja. Uskomattomia kokemuksia. Loppujen lopuksi ajatukset palaavat kuitenkin voittamiseen. Sitä olen saanut kunnian jonkin verran kokea. Kun sen on saanut kokea, sitä jotenkin aina haluaa lisää.
Matkalla mestaruuksiin Kärpät oppi voittamaan
Kokenut pelaaja löysi paljon ylistyssanoja mestaruusjoukkueilleen.
– Siinä oli paljon uskomattomia pelaajia ympärillä. Eihän sitä osannut käsitellä oikein. Kaikki idolini siinä, keitä on katsonut koko elämän. Se oli aika surrealistinen kokemus, Niemelä kertoi kymmenen vuoden takaisesta ajastaan.
– Opimme voittamaan ensimmäisellä mestaruuskaudella: 17 ottelun voittoputki oli aivan uskomaton. Siinä oppi, että hyvän ja huonon päivän ero ei saa olla liian suuri, ja kuinka huonollakin pelillä täytyy pystyä voittamaan, jos haluaa pitkässä juoksussa pärjätä.
Ensimmäisenä mestaruusvuotenaan pakki oli vielä rotaatioroolissa, mutta pääsi kuitenkin juuri ratkaisuhetkillä jäälle.
Kaikki idolini siinä, keitä on katsonut koko elämän
– Finaaleissa Tapparaa vastaan en aluksi pelannut. Neljänteen peliin pääsin sisään, voitimme, ja pelasin loput pelit. Pelasin mielestäni runkosarjatasooni nähden hienoa kiekkoa. Jotenkin pystyin lyömään kaasun pohjaan ja nauttimaan, vaikka tilanne oli sellainen, että välttämättä en pääsisi pelaamaan, jos jotain sattuisi. Kun pystyin päästämään finaaleissa tästä ajatuksesta irti, fiilis oli aika siisti. Pystyin ylittämään itseni niissä muutamassa pelissä.
Kevään 2014 mestaruutta seurasi heti uusi Kanada-maljan nosto seuraavana keväänä. Mestaruuskaudella 2017–18 Niemelä pelasi omien sanojensa mukaan hyvin, mutta vietti pudotuspelit kokoonpanon ulkopuolella loukkaantuneena.
– Kaksi vuotta putkeen kun voitti, niin olihan se uskomatonta, ja vielä kotikaupungissa. Eihän sitä voinut enempää toivoa. Kolmas mestaruus ei ollut aivan samanlainen, kun olin loukkaantuneena, vaikka minulla oli muuten hyvä kausi alla, puolustaja tiivisti.
Mestaripakin paras pudotuspelimuisto on hopeakaudelta
Niemelä nosti kuitenkin mestaruuksien rinnalle erikseen esiin Kärppien hopeaan päättyneen kevään 2019. Tällöin pelaaja sai ensimmäistä kertaa perheenlisäystä, vieläpä kesken pudotuspelien.
– Ensimmäinen lapseni syntyi välierien aikaan. Ihmettelin sitä vaimoni kanssa joka yö. Kuuntelimme, hengittääkö vauva, ja aamulla menin hallille silmät aivan ristissä, puolustaja kertoi innostuneesti ikimuistoisista hetkistä.
Perhe-elämän ohella myös jääkiekko sujui ja toi paljon iloa oululaiselle.
Siinä eli sitä uskomatonta unelmaa, kun kotona oli muutaman viikon ikäinen pikkutyttö ja sitten hypättiin kaukaloon ei-minkäännäköisillä unilla
– Muistan edelleen seiskapelin. Siinäkin, vaikka tuli turpiin, pelasin mielestäni todella hyvin. Se oli kokemus, jonka haluaisin jakaa muillekin. Sekä muistuttaa itsellenikin, kuinka pitäisi elää hetkessä ja ajatella, että kun antaa kaikkensa, enempää ei voi itseltään vaatia.
– Jatkoajalla oli paikkoja, joissa olisi voinut tehdä maalinkin. Olin niissä mukana. Siinä eli sitä uskomatonta unelmaa, kun kotona oli muutaman viikon ikäinen pikkutyttö ja sitten hypättiin kaukaloon ei-minkäännäköisillä unilla. Se oli ihan älytöntä. Se lienee suurin muistoni pudotuspelikiekosta. Siinä tapahtui elämässä niin paljon kaikennäköistä. Meillä oli uusi asunto, jonka olimme juuri remontoineet. Oli aivan älytön kevät. Vaikka ei tullutkaan voittoa, niin se oli elämänkokemuksena kaikista mahtavin muutama viikko välieristä finaaleihin, Niemelä hehkutti.
Niemelä siirtyi SaiPaan kannattajien tuomien kokemusten ansiosta
Kärppien mestaruusjuna ei kuitenkaan puksuttanut loputtomiin, ja lopulta Niemeläkin kohtasi vastoinkäymisiä.
– Oulun huippuvuosien jälkeen sain urani isoimman loukkaantumisen. Siitä lähti lumipallo väärään suuntaan, enkä saanut sitä millään kiinni. Ilo katosi pelistä, eikä kroppakaan ollut kunnossa, puolustaja avasi.
Puolustaja siirtyi Kärpistä ensin marraskuussa 2022 SHL:ään Brynäs IF:n riveihin, jossa hän vietti kyseisen kauden lopun.
Ikään kuin kaikki olivat oikeasti vastaan
Niemelän seuraava kausi alkoi puolestaan Lahden Pelicansissa, mutta jälleen marraskuussa pelaaja vaihtoi seuraa. Paikka löytyi vanhan tutun, urheilutoimenjohtaja Harri Ahon SaiPasta.
– Isoin syy, miksi tänne tulin, oli se, kun pelasin täällä kymmenen vuotta sitten pudotuspelejä SaiPaa vastaan. Silloin tuntui, että koko kaupungin parvekkeet ja ikkunat oli vuorattu SaiPa-paidoilla. Täällä oli halli aivan täynnä. Tuntui, ettei hotellissakaan ollut ikinä ruokaa ja kaikki bussit olivat aina myöhässä. Ikään kuin kaikki olivat oikeasti vastaan. Tuntui, että koko kaupunki hengittää pienessä mittakaavassa SaiPaa. Se oli ihan älytöntä, Niemelä kehui lappeenrantalaisia kannattajia.
Ahon kanssa puolustaja muisteli nimenomaan joukkueen 2010-luvun huippuvuosia ennen sopimuksen allekirjoittamista.
– Ei tänne halunnut tulla pelaamaan. Tiesi, että vastustaja ei anna senttiäkään periksi. Sellaisia kokemuksia haluaisin tänne taas. Se oli pieni unelma, jota Ahon kanssa kävimme läpi, kun soittelimme. Vielä emme tietenkään ole siellä, mutta arkemme on mielestäni melko laadukasta. Vaikka nyt tuleekin pimeää ja välillä väsyttää, on huonompia treenejä ja huonompia pelejä, niin olemme mielestäni aika hyvällä tiellä. Tähtäämme siihen, mistä unelmoin vuosi sitten.
Niemelä pelasi SaiPassa hyvin jo viime kaudella, vaikka joukkue elikin synkkää jaksoa.
– Kun pääsin muutaman mutkan kautta tänne, sain heti olon, että kuulun johonkin ja olen tärkeä osa. Tämä on aika tärkeää riippumatta siitä, mitä tekee tai missä on, Niemelä muistutti myös ilmapiirin merkityksestä.
Lisäksi puolustaja halusi erikseen korostaa, miten pelikaverit motivoivat häntä.
– Muut pelaajat kuten (pakkiparina pelannut) Peetu Kiukas inspiroivat minua. Meillä on aika hyvä suhde: olemme jokainen kerta harjoitusten jälkeen jääneet yhdessä laukomaan. Tarvitsemme molemmat toistoja. Tämän vuoksi tuntui erityisen hyvältä, kun hän teki kauden avausmaalinsa. Teemme päivittäin valtavan työn.
Niemelä haluaa nauttia, vaikka ei tiedäkään, mitä tulevaisuus tuo
– 600:nnen pelin kohdalla on hyvä istahtaa ja vaihtaa kamppeet sekä muistaa taas nauttia joka päivästä. Tekee parhaansa ja muistaa pitää hauskaa, se on aika tärkeää, Niemelä tuumasi saavuttamastaan merkkipaalusta.
34-vuotias pelaaja kokee, että hän on edelleen hyvässä kunnossa ja voi kehittyä. Näin ollen pelaajauran viimeiset vuodet eivät ole tällä hetkellä näkyvissä.
Vaikka urani loppuisi tähän peliin, voin olla ylpeä
Niemelä ei kuitenkaan kadu mitään, vaikka kaikki päättyisi yhtäkkiä.
– Vaikka urani loppuisi tähän peliin, voin olla ylpeä itsestäni siinä mielessä, etten ollut ikinä mikään lupaus, mutta olen saanut kuitenkin kokea kaikenlaista. Se on aika hieno juttu. Pienessä mittakaavassa aika moni haave on toteutunut, puolustaja nosti esille.
– Koti perheelläni on Oulussa. Kaikki on siellä. Sitten kun joskus hommat loppuvat, on ainakin tavoitteena olla siellä. Kun päiviä ja vuosia menee eteenpäin, tuntuu jatkuvasti enemmän siltä, että olisi kiva olla jääkiekon parissa mukana. En tiedä, onko minusta valmentamiseen. Aika näyttää, Niemelä tuumi tulevaisuudestaan, jonka hän vitsaili olevan kahden vuosikymmenen päässä.
Erilaisia tarinoita pelaajalla riitti kokonaisuudessaan niin paljon, että ainakin niitä kuultaneen jatkossakin.