Saimaan Pallon kesä siirtomarkkinoilla on ollut huomattavan touhukas. Sen myötä lähtökohdat Pekka Virran kolmivuotissuunnitelman toiseen kauteen ovat monin tavoin edellisvuotta lupaavammat. Materiaali on veistetty täysin eri puusta: tasonsa todistanutta Liiga-osaamista riittää myös alakenttiin, ja valmiiden laatupelaajien määrä ylipäänsä on moninkertainen.

Jos vuosi sitten SaiPassa vaihtui kesän aikana puoli joukkuetta, tällä kertaa viime syksyyn peilaten uusiksi on mennyt käytännössä toinen puoli. Paljon puhutun prosessin ja jatkuvuuden kannalta tilanne on kaikkea muuta kuin optimaalinen, vaikka kärkiosaaminen paperilla onkin kiistattomasti terävöitynyt ja syventynyt.

Viime talvena kärkipelaajien flopattua valokeilaan nousivat vastoin monien odotuksia Ville Petman, Valtteri Ojantakanen ja Nuutti Viitasalo. Kolmikko muodosti Kalle Maalahden ja Niclas Westerholmin kanssa joukkueen tuloksellisen ytimen, ja kaikki viisi palkittiin kauden mittaan myös maajoukkuekutsulla. Alkavana talvena tuon ydinryhmän neljä jatkajaa eivät jää likikään niin yksin kuin vuosi sitten, mikäli uudet tulijat vastaavat huutoon läheskään odotetusti.

Viime talven joukkueen ykköstähdeksi noussut edellisvuoden nelosketjulainen Petman on mainitun ydinviisikon ainoa poistuja NHL-sopimuksensa myötä – varmuudella vastoin kaikkea ennakkobudjetointia. SaiPasta on kerrottu, ettei Petmanin paluusta Eurooppaan ja SaiPaan elätellä toistaiseksi toiveita, joten lähtöä on syytä pitää pysyväisluonteisena.

Viime kauden sopimuspelaajista ainoa menetykseksi kohtuudella laskettava Petmanin ohella oli SHL:aan jo tammikuussa päästetty Nick Halloran. Tilanne on saipalaisittain äärimmäinen harvinaisuus: lopuista lähtijöistä irti päästäminen on ollut seuralta valinta. Kesäkauden aikana maisemaa vaihtoi muun muassa pitkän linjan saipalainen, puolustaja Simo-Pekka Riikola. Viime kaudella kapteeninakin toiminut Riikola kärsi talven aikana loukkaantumisista ja jatkaa uraansa Tanskan liigan Herningissä.

Muita keskeisimpiä poistujia ovat peliajan perässä Keski-Eurooppaan palannut Oliver Okuliar, Sportiin laskettu Mikko Juusola, KHL:aan palannut venäläinen Sergei Monahov sekä WHL:aan lähtenyt SaiPan oma kasvatti Aapo Sarell. Useammasta odotuksia heikommin suoriutuneesta ulkomaalaisesta SaiPa luopui lisäksi jo syksyn ja talven aikana.

Sisäänpäin ovi on käynyt taajaan. Maalivahtiosastolla tilanne on suhteellisen ennallaan: monivuotinen ykkösvahti Westerholm kantaa päävastuun, nuori kirittäjä tuo kilpailua sekä lepovuoroja ja Kalle Varis U20-joukkueesta paikkaa tarpeen vaatiessa. Westerholmin kakkosmieheksi SaiPa hankki TUTOa viime kaudella kannatelleen Jere Huhtamaan, jolle alkava kausi on ensimmäinen Liigassa. Luukkua viime kaudella aukonut Juho Markkanen vuokrattiin torjuntavastuun perässä Keski-Eurooppaan jo loppukaudesta.

Moro takalinjoille!

Puolustuksen kärkinimi on viimevuotiseen tapaan Kalle Maalahti. Maajoukkueeseen noussut paljasjalkainen lappeenrantalainen johtaa paitsi luovuudellaan ja kädentaidollaan, myös kokemuksen myötä kypsyneellä rauhallisuudellaan. Vanhasta kaartista säestää etunenässä laadukkaaksi puolustavaksi Liiga-puolustajaksi jalostunut Joel Olkkonen, jonka rooli painottunee alkavalla kaudella aiempaa enemmän kolmosparin varmistaviin tehtäviin ja alivoimaluutimiseen.

Uusia kasvoja takalinjoilla on kolme. Heistä kovimmat odotukset kohdistuvat kanadalaiseen Aaron Irvingiin, jolta odotetaan kiekollista johtajuutta. 26-vuotias edmontonilainen on pelannut neljä viime kautta Euroopassa, joista viimeiset kaksi Tšekissä. Litvínovin-kausien maalisarakkeen lisäksi harjoituspelit keltamustissa ovat osoittaneet, että laukaus lukeutuu miehen vahvuuksiin.

Puolustuksen toinen kanadalainen on Greg Moro, niin ikään 26-vuotias Edmontonin kasvatti. Tähän yhtäläisyydet loppuvatkin: Moron rooli on lähtökohtaisesti puolustava ja vahvuudet kamppailupelissä. Ellei vahva vääntäjä pääse harjoituskautta paremmin sinuiksi Liigan tuomarilinjan kanssa, Moro saattaa haastaa tosissaan Kristián Pospíšilin seuran sisäisestä jäähykuninkuudesta. Kolmas uusi ulkomaalaispuolustaja on putipuhtaasti yliopistotaustainen yhdysvaltalainen Seamus Donohue, 26, jonka pelipaikka kärkikuusikossa ei ole lähtökohtaisesti selviö.

Liigan parhaan tulokaspuolustajan Nuutti Viitasalon maajoukkueessa saama vamma pitää nuorukaisen sivussa kaukaloista pitkälle syksyyn. Tämä tarjoaa A-luokan etsikkoaikoja nuorille Hugo Rikkilälle, Henri Hietalalle ja Elmeri Laaksolle, jotka pelasivat mainion kevään tulospaineettomissa Liiga-peleissä. Pelipaikkakilpailun häviäjiksi ovat jäämässä Mikael Koskimies ja yllättäen myös Joona Huttula, jotka SaiPa lainasi toistaiseksi Imatran Ketterään.

Laidoilla piisaa kilpailua

Hyökkäyksessä SaiPa esittelee kaikkiaan seitsemän uutta nimeä. Heistä ainoa kotimainen on KooKoosta hankittu maaliruisku Ville Meskanen, 26, jolle on tyrkyllä Ilves-vuosiensa veroinen ykköstykin rooli. Viime kauden 18 maalia oranssimustissa olivat kelpo työnäyte nykykunnosta ja samalla Liiga-uran toiseksi paras noteeraus. Oikean laidan kärkihevosena häärää päävalmentaja Virralle tuttuakin tutumpi Kristián Pospíšil, 26, johon kohdistuvat nyt Lukko-vuosia suuremmat numeraaliset tulosodotukset.

Lähtökohtaisista kärkimiehistä Jaedon Descheneau jäi viime vuonna TPS:ssä pahasti paitsioon, mutta näytöt eurokaukaloista aiemmilta vuosilta ovat Liiga-näkökulmasta väkevät. Syvyyspelaaja- ja projektiosastoa hankinnoissa edustavat JoKP:ssa Mestistä dominoinut Nicolas Werbik sekä HockeyAllsvenskanista tullut kaksimetrinen ruotsalainen Gustav Olhaver. Harjoituskauden perusteella kaksikosta Werbik on lähempänä pelipaikan vakiinnuttamista Liiga-ryhmässä.

Laidoilla SaiPalla on ennestään useampia yli 20 pisteen tai 10 maalin nuoria kotimaisia, joista monen rooli jää viime kautta pienemmäksi. Sama taistelu pelipaikasta on uudelleen edessä esimerkiksi Valtteri Lipiäisellä ja Roni Karvisella, mahdollisesti jopa Veikko Loimarannalla. HIFK:n junioreista tulleella Kollien viimekautisella kapteenilla Rasmus Ruususella on myös sanansa sanottavana peliaikaa jaettaessa. 13 maalia iskeneeltä Valtteri Ojantakaselta odotetaan Karjalassa lopullista läpimurtoa – muunkin kuin huimien testitulosten perusteella.

Keskusta uusiksi

"Keskikaista on sputnikien vahvuus", linjattiin Jatkoajan SaiPa-analyysissä vuosi sitten samaan aikaan. Jälkiviisaus on viisauden lajeista paras: profetia ei ollut varsinainen menestys. David McIntyre ja Jaakko Lantta ajautuivat pelilliselle sivuraiteelle ja Jarno Koskiranta joutui koko kaudeksi sivuun heti avauskierroksilla sattuneen loukkaantumisensa vuoksi. Kun vielä Petman on tänä syksynä poissa, on koko keskusta uusiutunut vuoden sisällä jokaista nimeä myöten vähintään kertaalleen.

SaiPan keskikaista on toki viimevuotista vahvempi ja ennen kaikkea tasalaatuisempi, mutta pitää yhä sisällään kysymysmerkkejä. Siitä huolimatta on otaksuttavissa, että viime vuodesta poiketen Tino Metsävainio ei ole jouluna joukkueen kakkossentteri, vaan muodostaa alaketjujen luotettavan sentteritandemin yhdessä vammaansa pitkään ja hartaasti kuntouttaneen Koskirannan kanssa.

Harjoitusotteluiden perusteella kärkiketjuihin on vahvimmin tyrkyllä Kevin Fitzgerald. Yliopistosta ja 3Ice-kesäliigasta SaiPaan tullut – kuinkas muuten – 26-vuotias yhdysvaltalainen näkyy sopeutuneen Virran pelisysteemiin lähtökohtiin nähden mainiosti ja on ratkonut pelejä juonikkuudellaan. Perjantaina SaiPa tiedotti lisäksi löytäneensä koko kesän ajan etsimänsä keskushyökkääjän, Antoine Morandin. Nuoresta iästään (23) huolimatta jo kolme kautta AHL:ssa pelannut kanadalainen käväisi kesällä näytillä Saksassa, mutta sopimus purettiin koeajan jälkeen ja hyökkääjä tuli näin SaiPan ulottuville.

Yllätysvalmiutta riittää, varmat kortit tiukemmassa

Niin keskikaista, koko hyökkäys kuin laajemmin joukkue ylipäänsä tiukkuvat syvyyttä ja leveyttä kaiken mennessä hyvin. Ennakolta arvoituksia riittää silti: runsas vaihtuvuus kerrannaisvaikutuksineen, lukuisten pelaajien ensimmäinen kausi Euroopassa ja pitkäaikaispotilaiden pelivire pitkän tauon jälkeen ovat SaiPan keskeisimmät päänvaivat. Joukkue on paperilla vahvistunut vuoden takaisesta rajusti, mutta talous asettaa omat realiteettinsa. Sarjan paremmalle puoliskolle kivutakseen lähes kaikkien on yllettävä osaamisensa ylärekisteriin, sillä useimmille avainpelaajille on tarjolla joko hivenen suurempi rooli tai aiempaa vaativampi sarjataso. Kasvua siis vaaditaan.

Vaikka länsipelaajien enemmistön lähtö KHL:sta tuo myös SaiPan kaltaisten Liiga-seurojen ulottuville aiempaa parempia pelaajia, kokonaisuudessaan saipat, kookoot, ässät ja kalpat kuuluvat tämän erikoistilanteen nettohäviäjiin. Kun tarjonta on aiempaa parempaa, taustoiltaan vahvistuneet suurseurat ovat aiempaa kyvykkäämpiä kotiuttamaan eurokaukaloiden eturivin pelaajia. Koska pienemmät samanaikaisesti vahvistuvat vähemmän, materiaaliero kasvaa ja pienten valmius yllättää terävintä kärkeä heikkenee.

Rahatilanne ei ratkaise yksittäisiä otteluita, mutta vaikuttaa lähtökohtiin nyt ja tulevaisuudessa. Näiden lähtökohtien perusteella on todennäköistä, että SaiPa häviää tulevanakin talvena enemmän kuin voittaa, mutta taistelee pudotuspelipaikasta vuoden takaista paremmin asetelmin.