Mikko Manner ja Antti Pennanen ovat molemmat moderneja valmentajaässiä ja heidän osaamisensa on arvostettu maajoukkuetasolle asti. Kärppien ja HPK:n finaalimittelö on ollut taktista taidetta eikä esimerkiksi ylilyönneistä ole ollut edes orastavaa tutinaa.
Kärppien Jussi Jokinen ihmetteli taannoin jäähymääriä ja niiden jakautumista, johon Liigan erotuomarijohtaja Jyri Rönn vastasi, että tuomarit eivät itse asiassa laske jäähyjä, vaan tuomitsevat tilanteita.
HPK on saanut edellisessä kolmessa finaalissa kuusi ylivoimaa Kärppien kahta vastaan. Viimeiset neljä finaalia tuovat tilanteeksi 7−5. Koko sarjan ylivoimat ovat hämeenlinnalaisille 16−12.
Konkarihyökkääjän puheissa ei siis ole määräänsä enempää kaikupohjaa. Totuus piilee enemmän siinä, että molemmat joukkueet ovat perustaneet pelitapansa jäähyttömyyteen. Kumpikin pelaa niin vahvaa kiekollista jääkiekkoa, ettei ehkä takavuosilta tutulle rähisemiselle tai "asetelmien haulle" ole tarvetta.
HIFK tuli tunnetuksi 90-luvulla ja vielä 2000-luvun taitteessa suomalaisen jääkiekon kovimpana brändinä. Brändinä, jossa tärkeintä oli, että vastustajaa sattuu ja kaikki pelkäävät tulla Nordenskiöldinkadulle fyysisen uhan takia. Tämän kevään finaalisarjassa "pelot" ovat kohdistuneet siihen, että vastustaja pelaa parempaa jääkiekkoa kuin oma jengi.
Manner ja Pennanen ovat tuoneet kärkijoukoissa pehmeät arvot, kuten luottamuksen, joukkueen tarinan, ylpeyden ja vastustajan todellisen kunnioittamisen suomalaisen lätkän eturiviin. Kovin joukkue ei ole enää se, jonka edessä vastustajaa lakoaa kuin heinää. Kovin joukkue on se, joka pelaa yhdessä parasta jääkiekkoa. Sitä puheillaan puoltaa myös erotuomarijohtaja Rönn.
