Mikko Rantasella on takanaan jälleen yksi onnistunut NHL-kausi. Colorado Avalanchen tähti takoi runkosarjassa taas vakuuttavat lukemat ja esiintyi edukseen pudotuspeleissäkin. Vain yksi asia on pielessä: Avalanchen kausi päättyi kolmatta kertaa perättäin pudotuspelien toiselle kierrokselle.
Vahvojen runkosarjaesitysten myötä odotukset Denverissä ovat olleet korkealla vähintään parisen vuotta, mutta myös viime kaudella Stanley Cup jäi kaukaiseksi haaveeksi. Mikä Avalanchen kevätjuhlaliikkeissä mättää?
– Se on hyvä kysymys, sitä mietitään pelaajien kesken ja seurajohto miettii varmasti myös. Ollaan nyt kolme vuotta samassa vaiheessa tiputtu. Virheistä pitäisi oppia tietysti, toivottavasti päästään siitä eteenpäin. Ehkä vähän on sellainen peikko niskassa jo se toinen kierros. Siitä pitää vaan päästä yli, se on varmaan myös henkimaailman juttuja, Rantanen tuumaa.
Tänä keväänä Avalanche jyräsi vakuuttavasti läpi avauskierroksen ja näytti alkuun jyräävän huippusarjassa Vegas Golden Knightsinkin. Vähitellen juna kääntyi kuitenkin tyystin toiseen suuntaan ja Avalanchen kausi päättyi tylysti.
Tähän ottelusarjaan pelkistyi kenties myös Avalanchen ongelmien ydin.
– Golden Knights oli meitä parempi joukkue, ja varmaan voitti siinä playoff-kiekon fyysisyydessä. Se on niin erilaista kuin runkosarjakiekko, jossa pärjää taidolla ja nopeudella. Pudotuspeleissä tulee väkisinkin muuta, jos katsoo Lightningia, aika fyysisesti se joukkue pelasi.
– Kun samaa joukkuetta vastaan pelaat kuusi tai seitsemän kertaa, se on väkisinkin fyysisempää vääntöä. Se on yksi steppi, ja siihen oikeiden pelaajien löytäminen, joka meidän pitää pystyä ottamaan, Rantanen arvioi.
Tähtipelaaja tuntee vastuunsa
Näytöt puhuvat kiistatta sen puolesta, että Avalanchen joukkue on ollut varsin hyvä runkosarjan vaatimuksiin, petaamaan vauhtikiekollaan hyvät asemat pudotuspelikarkeloihin. Pitkän ja raastavan Stanley Cup -rupeaman selvittäminen menestyksellä vaatii kuitenkin erilaisia eväitä.
Rantanen on muodostanut joukkueen ykkösnyrkin Nathan MacKinnonin ja Gabriel Landeskogin kanssa. Pettymysten jälkeen katse kohdistuu vääjäämättä tähän kolmikkoon, vaikka kukin on sinänsä takonut hyviä lukemia myös pudotuspeleissä.
Suomalaistähti tiedostaa vastuunsa ja kasvavat paineet varsin hyvin.
– Onhan siinä painetta, kun itse on isossa roolissa joukkueessa. Totta kai alemmista ketjuista tulee aina pelaajia esiin, mutta kärkipelaajat vievät hommaa. Meidän ketjulla on peiliin katsomisen paikka, mitä pystytään vielä parantamaan playoffeissa, Rantanen myöntää.
Kuluvana kesänä Avalanche jatkoi panostuksia kärkimiehiinsä, kun Landeskog ja puolustajakomeetta Cale Makar allekirjoittivat rahakkaat jatkosopimukset.
Palkkakattopaineiden vuoksi tämä on toisaalta vaatinut muutoksia joukkueeseen. Denverissä haetaankin uutta vaihdetta uusiutuvalla joukkueella.
Pukukopista katosi myös suomalaisväriä Joonas Donskoin siirryttyä laajennusjoukkue Seattle Krakenin riveihin.
– Landeskog ja Makar ovat ansainneet sopimukset, mitkä kirjoittivat. Väkisinkin jonkun pitää silloin aina lähteä. Mutta kyllä minulla on iso luotto seurajohtoon, että he kokoavat joukkueen, millä pystytään taas tavoittelemaan Stanley Cupia. Sitten on vaan pelaajien aika tehdä tulosta.
Valmiina johtajaksi myös Leijonissa
NHL-pelaajien ja maajoukkuejohdon kesätapaaminen Hämeenlinnassa huokui rentoa tunnelmaa. Turhan asiapitoisesti ei kesällä kokoonnuta, vaan Rantanen kiitteli mahdollisuutta nähdä kollegoita vapaamuotoisen yhdessäolon merkeissä talvisten työkohtaamisten vastapainoksi.
Elokuista kokoontumista määritti kuitenkin yksi yhteinen unelma, vielä epävarma NHL-pelaajien olympiaretki. Jokainen puheenvuoron saanut suomalaistähti toivoi yksimielisesti pääsevänsä olympiajäille tulevana talvena.
– Se ei ole meidän päätettävissä, mutta olisi se hieno juttu. Ei tästäkään porukasta hirveän moni ole olympialaisissa pelannut. Toivottavasti saavat asiat sellaiseen kuosiin, että päästään mukaan, Rantanen puntaroi.
Henkilökohtaisella tasolla hän luonnehtii olympialaisissa pelaamista lapsuuden unelmien täyttymykseksi. Jos haave muuttuu todellisuudeksi, turnauksessa nähdään sukupolvenvaihdoksen läpi käynyt nuorekas Leijonat. Sen Rantanen näkee jopa maajoukkueen kilpailuetuna.
– Siitä on tietysti jo kahdeksan vuotta, kun NHL-pelaajat ovat olleet olympialaisissa, pelkästään siksi nyt on paljon eri pelaajia. Nuoria jätkiä on paljon mukana, se on minusta hyvä juttu, että on nuorehko joukkue. Se on varmasti Suomen vahvuus – vaikka on nuoria pelaajia, porukka on silti todella hyvä.
Hiljaisen varmalla työnteolla Rantanen on raivannut tiensä supertähdeksi NHL:ssä. Hän tiedostaa tasonsa ja asemansa, eikä epäröi todeta olevansa valmis johtavaan rooliin myös kovimmassa mahdollisessa leijonaryhmässä.
– Totta kai näen, että pystyn olemaan johtava pelaaja. Nyt on jo jonkun vuoden pelannut NHL:ssä ja saanut siellä vuosi vuodelta isompaa roolia, totta kai sitä haluaa olla maajoukkueessakin mahdollisimman isossa roolissa.