Tre Kronor kärsi huonoa onnea, sillä rapakon takaa jäi muutama kova nimi tulematta. Vancouverin pudottaminen vapautti Markus Näslundin Ruotsin käyttöön, mutta vammat estävät pelaamisen. Vammoista on kärsinyt myös Daniel Sedin, eikä veli-Henrikiäkään kisoissa nähdä. Muista NHL-avuista Mikael Nylanderin ja Per-Johan Axelssonin tilanteet selviävät vasta torstaiaamuna.
Maalivahtiosastolla uusia tuulia
Monena keväänä tosipaikan tullen Ruotsin maaliin on luistellut Tommy Salo. Tänä keväänä ei Salo ole kuitenkaan mukana, sillä Coloradon pelit jatkunevat vielä pitkälle kevääseen. Elitserienistä löytyy useita hyviä torjujia, joten osaston pitäisi olla periaatteessa kunnossa. Stefan Liv pelasi mainiot finaalit ja Daniel Henriksson sekä Henrik Lundqvist ovat hekin kannuksensa ansainneet.
Ykkösvahtia ei kolmikosta ole vielä noussut esiin, joten valmentaja Hardy Nilssonilla on edessään visainen pulma luottoveskarin löytämisessä. Sekavalla maalivahtien peluutuksella ei MM-kisoissa ole juuri menestytty, kuten suomalaiset hyvin muistavat. Ennen keskiviikkoillan Venäjä-ottelua Stefan Liv oli vahva ehdokas ykköseksi, mutta loisto-ottelun pelannut Henrik Lundqvist saattoi nollapelillään hankkia itselleen torjuntavuoron MM-avaukseen.
Puolustus Ruotsin paras ase
Vaikka Leijonat onnistuivat sahaamaan Ruotsin puolustuksen kappaleiksi Euro Hockey Tourin finaalissa, on alakerta Ruotsin vahva osa. Rapakon takaa jo aikaisemmin maajoukkueen avuksi tulleiden Dick Tärnströmin, Nicklas Hävelidin ja Daniel Tjärnqvistin lisäksi Ruotsi saa kovan vahvistuksen Christian Bäckmanista. Melko tuntematon Bäckman pelasi St. Louis Bluesissa jopa ykkösparissa. Euroopassa pelaavat puolustajat muodostavat hyvän perusrungon.
Pelaajista erityisesti Tärnströmin nimi kannattaa painaa mieleen. Tehopisteet 16+36 ovat komea lukema puolustajalle. Komea lukema varsinkin Tärnströmin seurajoukkue huomioon ottaen, sillä Pittsburgh oli NHL:ssä melkoinen heittopussi. Kiekollisen pelin taitajia riittää, sillä Thomas Rhodin on myös osoittanut tasonsa aikaisemmissa kisoissa. Muutkaan puolustajat eivät aivan kädettömiä ole.
Ruotsin puolustuspeli on kurinalaista ja hyvän maalivahtipelin tukemaa miehitystä on vaikea yllättää. Ruotsin puolustus on myös melko isokokoinen, joten taitoa ja nopeutta vastustajat tarvitsevat jo yksin maalintekotilanteisiin päästäkseen. Jos maalivahtiosastolta löytyy uusi vastuunkantaja, voi puolustus viedä Tre Kronorin pitkälle.
Hyökkäys kaipaa maalintekijöitä
Ruotsin etulinjoihin syntyi maalintekijän mentävä lovi Vancouverin kolmikon jäätyä pois. Markus Näslundia ja Sedinin veljeksiä olisi länsinaapuri tarvinnut, sillä hyökkäyskalusto ei näytä kovin iskukykyiseltä. Lähes täysin Euroopassa pelaavista miehistä koottu hyökkäyskalusto on tasainen, mutta ratkaisijoista saattaa syntyä pulaa. Tilannetta parantaisi huomattavasti kolmen epävarman NHL-nimen – Daniel Alfredssonin, Per-Johan Axelssonin ja Mikael Nylanderin – liittyminen joukkueeseen.
Nylander ja Alfredsson leventäisivät ratkaisijoiden rintamaa olennaisesti, sillä puhtaita maalintekijöitä kruunupaidoilla on vähän. Katseet kohdistuvat ensimmäisenä Frölundan maaliahneeseen Magnus Kahnbergiin. Elitserienissä verkko heilui peräti 33 kertaa, mutta maajoukkueessa ruuti on ollut toisinaan märkää. Myös Jonas Höglundin ja Johan Davidssonin nimet on syytä pitää mielessä.
Ruotsi ei olisi mitään ilman kapteeniaan Jörgen Jönssonia. Ikitaistelija raataa ja vääntää, sekä siinä sivussa ratkaisee otteluitakin joukkueelleen. Jälleen kerran hyvän kauden Färjestadissa pelannut Jönsson on valmiina johtamaan joukkueensa taisteluun mitalipeleistä. Työntekijäosasto Ruotsin hyökkäyksessä on kunnossa.
Yhtenäisyys vie eteenpäin
Keskiviikkoiltana pelattu ottelu Ruotsi-Venäjä jätti Tre Kronorin erikoistilannepelaamisesta vahvan kuvan. Joukkue tappoi kahdeksan kaksiminuuttista ja iski tarvittavat osumat ylivoimalla. Suomea vastaan paletti oli sekaisin, mutta nyt juoni näyttää löytyneen. Viivalle löytyy käyttökelpoisia pelaajia, ja jos Mikael Nylander vielä saapuu Prahaan, on rakentelu enemmän kuin hyvässä kunnossa.
Sitten kevään 1998 ja Alex Dellin kuuluisan tuomion ei Tre Kronor ole kultajuhlaa viettänyt. Viime keväänä mestaruushaaveet kaatuivat Kanadaan ja Anson Carterin jatkoaikaosumaan. Tänä keväänä Ruotsi ei ole Helsingin kaltainen tähtisikermä, vaan yhtenäinen ja tasainen joukkue. Paperilla moni ryhmä ajaa Tre Kronorin ohi, mutta mikään suuri ihme ei olisi, vaikka finaalissa Sazka Arenan jäälle länsinaapurimme jälleen luistelisi. Ruotsi on aina Ruotsi, niin kuin me suomalaiset varsin hyvin muistamme. Kysykää vaikka Hannu Aravirralta.
Ruotsin eduksi voi koitua otteluohjelma. Tanskaa ja Japania vastaan Tre Kronor voi vapaasti hioa vielä kuvioitaan, ennen kuin se käy taisteluun lohkovoitosta Venäjää vastaan. Jatkoonpääsy lienee varsin tuskatonta, mutta eteenpäin pyrkiessä Ruotsi kaipaa jo venymistä. NHL-avut nostaisivat Ruotsin osakkeita huomattavasti.
