Viime kausi sujui kojooteilta kaksijakoisesti. Kausi lähti odotettua paremmin liikkeelle, mutta puolenvälin krouvilla paketti lahosi täydellisesti silmille. Nuori joukkue menetti itseluottamuksensa ja kokemattomat pelaajat sortuivat virheisiin ilta toisensa jälkeen. Paineet olivat liian kovat tulokkaille sekä toisen vuoden pelaajille kannettaviksi ja niinpä Phoenix pääsi aloittamaan golf-karkelot tuttuun tapaan jo huhtikuussa. Rankka vuosi on varmasti kasvattanut, joten otteisiin voi olla luvassa parannusta tällä kaudella.
Kesän suurimpana puheenaiheena on ollut joukkueen omistussuhteet ja mahdollinen siirtyminen Phoenixista. NHL yrittää Gary Bettmanin johdolla pitää joukkueen kynsin hampain Phoenixissa, kun taas Jim Balsillie haluaisi siirtää sen Kanadan puolelle. Varmaa kuitenkin on että Coyotes pelaa alkavan kauden Glendalessa.
Valmentajan penkille asettuu uusi mies alkavalle kaudelle. Vihdoin! Moni joukkuetta seurannut olisi ollut valmis laittamaan Wayne Gretzkyn sivuun 8 miljoonan kausipalkkansa kanssa aiemmin, mutta odotettu siirto tapahtui vasta kauden kynnyksellä. Gretzkyn meriittejä kaukalossa tuskin kukaan kiistää, mutta ura penkin takana ei ole ottanut tuulta purjeisiin, joten valmentajan vaihtaminen saattaa olla kaikkien kannalta parempi vaihtoehto. ”Great-Onen” korvaajaksi saapuu Dallasia viime kaudet valmentanut Dave Tippett jonka valmennustaidot tullaan todella punnitsemaan vasta Phoenixissa. Dallasissa hänellä oli käytettävänään huomattavasti laajempi materiaali mikä hänelle annetaan Arizonassa.
Bryzgalovilla paljon todistettavaa
Ilja Bryzgalov lähti viime kauteen ensimmäistä kertaa urallaan selkeänä ykköstorjujana. Kaudesta muodostui kookkaalle venäläisvahdille odotettuakin ailahtelevampi. Liian monina iltoina Bryzgalov päästi helpon tai kaksi, mikä on varsinkin Coyotesin kaltaiselle nuorelle joukkueelle aivan liian suuri pala purtavaksi kun jokaisen tehdyn maalin eteen tarvitsee tehdä rutkasti töitä.
Bryzgalovin on parannettava huomattavasti pelivarmuuttaan, sillä takaa kärkkyy kesällä joukkueeseen hommattu Jason LaBarbera, joka toimi viime kaudella Vancouverissa Luongon aisaparina. Kun LaBarberan takaa on vielä kovaa vauhtia kehittymässä lupaavan oloinen Al Montoya, niin veteraanikaksikko ei voi laskea paikkansa olevan kiveenhakattu.
Luvassa on hikisiä iltoja ja paljon laukauksia. Coyotesin maalivahtipelaaminen on suuri kysymysmerkki alkavaan kauteen startatessa. ”Bryz” ja LaBarbera olisivat muissa joukkueissa kelpoja kakkoskassareita, mutta Phoenixissa jomman kumman on alettava pelata taitojensa ylärajoilla antaakseen joukkueelle mahdollisuuden pisteisiin illasta toiseen.
Jovanovski puolustuspään liideri
Aivan kuten Bryzgalovinkin kohdalla, samat sanat pätevät myös Ed Jovanovskiin. Häneltä odotetaan illasta toiseen johtajuutta, mitä viime kauden teholukema -15 ei parhaalla tavalla kuvasta. Niinpä tällä veteraanilla on rutkasti kiristämisen varaa. Positiivista ”Jovon” kaudessa oli terveenä pysyminen ja täyden runkosarjan pelaaminen pitkästä aikaa. Jovanovskilta odotetaan tiukkaa oman päädyn luutimista sekä pisteitä ylivoimapelistä.
Jovanovskin taakkaa ylivoimapelissä tulee helpottamaan kesän aikana hankittu Adrian Aucoin, joka vielä lähemmäs nelikymppisenäkin on yksi liigan parhaista viivapelaajista. Varsinkin Aucoinin lämäristä tullee olemaan iloa Coyotesille. Kiekolliseen peliin pystyvät myös Zbynek Michalek sekä Keith Yandle, jotka nuorina pelaajina ovat vielä kehittymään päin.
Puolustavampaa roolia tarjotaan Kurt Sauerille sekä Jim Vandermeerille. Mielenkiintoista on myös nähdä pääseekö Sami Lepistö vihdoin näyttämään taitojaan myös NHL:n puolella kunnollisessa roolissa.
Puolustus on parhaimmillaankin vain NHL:n keskitasoa alempi, ja kun luottomiehet Aucoin ja Jovanovskikin alkavat olla uriensa ehtoopuolelle on tällä kaudella väkisinkin jonkun nuoremman kaverin noustava isompaan rooliin kauden edetessä. Näytönpaikkoja varmasti ainakin siunaantuu.
Doan hyökkäyksen ainoa tähti
Nimiä katsottaessa Phoenixin hyökkääjälista näyttää ehkäpä koko NHL:n vaatimattomimmalta. Sentteriosasto on joten kuten kuosissa, mutta onko ailahtelevasta ja jatkuvasti alisuorittavasta Matthew Lombardista todella NHL-joukkueen ykkössentteriksi? Peter Muellerin on nostettava tasoaan merkittävästi vaikean viime kauden jälkeen. Kyle Turris on luontaiselta pelipaikaltaan sentteri, mutta Turrisin tulokaskausi oli sen verran vaisua katsottavaa, että hänen varaan on turha laskea liikaa paineita alkavalla kaudella. Mikäli edellämainituista kolmesta pelaajasta ei ole kantamaan hyökkäysvastuuta niin se lankeaa juuri kauden alla hankitun Robert Langin harteille. Lang ei ole ollut NHL-tasolla enää muutamaan vuoteen ykkösketjutason sentteri, mutta saadessan Shane Doanin kaltaisen pelimiehen vierelleen on kuitenkin kykeneväinen pisteiden tekoon.
Puolustavimmat kentälliset rakentuvat Martin Hanzalin ja Vernon Fiddlerin vierelle. Myös Lauri Korpikoskesta on iloa varsinkin alivoimapeliin.
Shane Doanille lankeaa jälleen kerran valtava vastuu maalinteosta. Doan on parantanut otteitaan kausi kaudelta ja viime kaudella hän rikkoi oman maaliennätyksensä nakuttamalla 31 häkkiä. Vähintään samaa vaaditaan nytkin, eikä siltikään taida riittää. Doan on kiinnitettynä monivuotisella pahvilla Phoenixiin, mutta hänen myymisensä helmikuussa saattaa olla erittäin lähellä ellei Coyotes kamppaile pudotuspelipaikoista siinä vaiheessa.
Doanin jälkeen laituriosasto huutaa tyhjyyttään ratkaisijoista. Yksi mahdollinen onnistuja voisi olla paluun aavikolle tekevä Radim Vrbata jonka ura lähti laskusuuntaan Phoenixista lähdön jälkeen. Nyt mies on kuitenkin takaisin maisemissa ja jää-aikaa on tarjolla, mutta myös maaleja odotetaan. Scottie Upshall on hyvä energiapelaaja, joka pystyy osumaan maalipuiden väliin mainettaan paremmin. Hyökkäyksiin tukea kaivataan myös Mikkel Bödkeriltä, sekä Viktor Tihonovilta.
Varsinainen telaketjuosasto tämän vuoden kojooteilta puuttuu kokonaan. Mikäli pelien edetessä tarve vaatii voi Maloney helposti hommata hanskaajan tai kaksi, sillä palkkakatto antaa myöden kevyesti vaikka taitavammankin kaverin hankintaan.
Coyotes teki viime kaudella neljänneksi vähiten maaleja liigassa. Tällä kaudella tilanne voi olla vieläkin heikompi. Maalinteosta povataan joukkueen suurinta kompastuskiveä. Rutinoituneita viimeistelijöitä ei Doanin lisäksi ole ainuttakaan ja kysymysmerkkejä sitäkin enemmän. Liikehdintä San Antonion AHL-joukkueen ja Phoenixin välillä saattaa olla varsinkin hyökkääjien osalta vilkasta jollei kausi lähde positiivisesti liikenteeseen. Farmista vahvimmin kokoonpanoon on tyrkyllä Joel Perrault sekä Arizonan oma poika David Spina.
Kukaan ei odota mitään
Coyotesin suurin helpotus tukalasta kauden alustunnelmasta huolimatta saattaa olla se ettei juuri missään lasketa joukkueen varaan mitään. Kaikkialla kojootteja veikataan liigan kellariin. Altavastaajana on hyvä haastaa ja pitää kuitenkin muistaa että Phoenixilla on organisaatiossaan viime vuosien rämpimisien jäljilta erittäin paljon ensimmäisten kierrosten varauksilla napattuja kehittyviä pelaajia, jotka varmasti nälkäisenä kärkkyvät näytön mahdollisuutta ylhäältä.
Valmentaja Dave Tippett saa yhdessä apulaisensa Ulf Samuelssonin kanssa loihtia kyllä kaikkien aikojen pelisapluunan, jotta johdattaisivat kojootit edes kymmenen sakkiin tiukassa läntisessä konferenssissa. Oma divisioonakin on kivikovaa purtavaa. Pudotuspelipaikka ei ole realismia tällä kaudella mutta muutaman vuoden kuluttua Coyotes voi olla kahdeksan parhaan joukossa jos se saa kehitettyä nuoristaan NHL-ammattilaisia.
