TPS on noussut liigan kärkitasolle, tai ainakin lähelle sitä viimeisen kolmen vuoden aikana. Ari-Pekka Selin teki ensin kaksi kautta hyvää jälkeä turkulaisten peräsimessä, jonka jälkeen nykyinen päävalmentaja Kalle Kaskinen otti vastaan TPS:n ykköskäskijän pestin. Kaskinen johdatti joukkonsa runkosarjassa toiselle sijalle, mutta pudotuspeleissä haasteellisen SaiPa-sarjan jälkeen Tappara osoittautui ensin liian kovaksi palaksi välierissä, jonka jälkeen HIFK haki pronssiset mitalit Turusta jatkoaikamaalilla.

Kaskinen oli suomalaiselle jääkiekkoperheelle melko tuntematon nimi astuessaan turkulaisten liigajoukkueen päävalmentajan saappaisiin koutsattuaan edellisen kauden seuran A-nuoria, ja tätä ennen kaksi kautta Jokereita apuvalmentajan roolissa. 44-vuotias valmentaja näytti kuitenkin, että epäilykset häntä kohtaan olivat turhia, joskin viimeiset askeleet kohti Suomen mestaruutta jäivät ottamatta.

Myös joukkueen valmennus punnitaan viimeistään nyt toden teolla, kun Kaskinen ja hänen apuvalmentajaryhmänsä ovat vuoden kokeneempia liigatasolla, joten myös tulosten odotetaan olevan kovempia. Viime kaudella TPS oli vaikeuksissa puolivälierissä SaiPaa vastaan, mutta selvitti sarjan kolmannen ottelupallonsa avulla. Jukka Rautakorven Tappara tylsytti turkulaisten pelaamisen välierissä pahasti, eikä Kaskinen apureineen tuntunut keksivän ratkaisuja avaamaan Tapparan peliä. On kuitenkin sanottava, että TPS joukkueena piiputti pudotuspeleissä kokonaisuudessaan aina epävarmasta maalivahtipelistä hyökkäystehojen puutteeseen.

Kaskinen uskoo aktiiviseen ja rohkeaan pelitapaan ja harjoituskaudella onkin näyttänyt, että TPS on pelannut jopa yli-innokkaasti, jonka johdosta omaan päähän on tullut paljon ylivoimahyökkäyksiä. Samaa oli nähtävissä viime kauden alkupuolella, mutta pahimmat ylihyökkäämiset karsittiin kauden mittaan.

Joukkueessa runsaasti vaihtuvuutta

TPS menetti täksi kaudeksi aimo kasan johtajuutta. Tomi Kallio lopetti, Eric Perrin siirtyi Jyväskylään ja Henrik Tallinderin uran jatkosuunnitelmista ei ole tietoa. Kaskinen sai konkareista hyvän tukiverkoston, mutta saattoi myös kompastua liikaan luottamukseen, sillä esimerkiksi selkeästi loukkaantuneena kevään pudotuspeleissä pelannut Tomi Kallio sai keväällä paljon vastuuta, mutta ei pystynyt pelillisesti auttamaan joukkuetta totuttuun malliin.

Lähtijöitä turkulaisten riveistä riitti kosolti muitakin. Jasper Lindsten, Patrik Virta, Petrus Palmu, Martin Berger, Olli Juolevi, Mark Fraser, Ilkka Pikkarainen, Oskari Setänen sekä pienemmälle vastuulle jääneet Topi Taavitsainen ja Timi Lahtinen.

Antero Niittymäki on kuitenkin tehnyt vakuuttavaa työtä TPS:n urheilutoimenjohtajan paikalla korvaajia haaliessaan. Kesken viime kauden hankitut Oula Palve ja Zach Budish jatkavat Turussa.

Uusina niminä joukkueeseen on hankittu Timrån täksi kaudeksi Ruotsin korkeimmalle sarjatasolle nostanut maalivahti Henrik Haukeland, puolustukseen Ilveksessä viime kaudella loistanut Joe Piskula, KalPasta tullut Santeri Lukka sekä viimeisimpänä kiinnityksenä maanantaina julkaistu monesti leijonapaidassakin esiintynyt Topi Jaakola. Lisäksi Espoo Unitedista tullut Bernard Isiguzo kärkkyy pelipaikkaa loukkaantumisten sattuessa.

Turkulaisten kesän kovin siirto julkaistiin toukokuussa, kun urallaan yli 600 NHL-ottelua pelannut Lauri Korpikoski palasi mustavalkoisten riveihin peräti kuuden vuoden sopimuksella, ja sai heti kapteenin natsat perintönä Kalliolta. Hyökkäyspäähän on lisäksi kiinnitetty KooKoossa viime kaudella 37 tehopisteellään säväyttänyt Patrick Björkstrand sekä Ässissä vahvan alkukauden ennen loukkaantumistaan pelannut Simon Suoranta.

Kysymysmerkit edelleen maalinsuulla ja penkin takana − onko mikään muuttunut?

Monien mielestä turkulaisjoukkue kaatui viime vuoden pudotuspeleissä koko kauden yskähdelleen maalivahtipelin johdosta. Lukkoon täksi kaudeksi siirtynyt Oskari Setänen sai vastuuta, vaikka peliesityksien puolesta Rasmus Tirronen haastoi vähintäänkin vahvasti Setästä kilpailussa ykköstorjujan paikasta. Tirronen napsi tililleen kauden aikana neljä nollapeliä, kun taas Setäsen tilille ei merkitty niitä ainuttakaan, vaikka hän pelasi lähes tuplaten pelejä Tirroseen verrattuna.

Tällä kaudella TPS:n maalivahtiosasto on ennusmerkeiltään hyvin tasainen. Hieman kokeneempi Tirronen tuntee jo liigakiekon yhden kauden kokemuksellaan, kun taas potentiaaliltaan huomattavasti virkaveljeään edellä oleva Haukeland on vielä liigatasolla täysin katsomaton kortti.

Norjan maajoukkuemaalivahdin hankintaa hehkutettiin joidenkin puheissa jopa ryöstönä, joten mikäli näissä puheissa on katetta, pääsee TPS nauttimaan viime kautta vahvemmasta maalivahtipelistä. Harjoituspeleissä ja CHL-otteluissa Tirronen on ollut vielä aavistuksen kollegaansa edellä, mutta 23-vuotias norjalainen ei takuulla ole tullut Turkuun pelkästään luukkuvahdin rooliin.

Viime kaudella TPS:n puolustus oli todella nimivahva, eikä se kevyeksi ole jäämässä tämänkään kauden osalta. Tämän kauden alun seitsemän puolustajan nimilista on jopa reilusti edellä viime kauden vastaavaa, joskin TPS reagoi puolustuksensa puutteisiin viime kaudella hankkimalla kesken kauden niin Juolevin kuin Fraserinkin. 

Jaakola, Piskula, Ilkka Heikkinen, Elmeri Eronen, Lukka, Lucas Ekeståhl-Jonsson ja Jani Forsström muodostavat TPS-puolustuksen rungon, eikä kyseinen nimilista häviä Liigassa ennakolta merkittävästi yhdellekkään joukkueelle. Toisaalta viime kaudenkin lopulla nimilista oli puolustajien osalta vahva, mutta puolustuspeli ei ottanut toimiakseen siltikään.

Samoja ongelmia oli nähtävissä tämän kauden CHL-otteluissa Ruotsissa ja Saksassa, mutta TPS:n puolustukseksi on sanottava, että Piskula ja Jaakola puuttuivat vielä näistä otteluista, joten he tuovat taatusti ryhtiä turkulaisten alakertaan. Kaskisen valmennusryhmän on kuitenkin keksittävä keinot siihen, miten vastustajan kovan karvauksen alta selviydytään pois kunniakkaasti.

Hyökkäyksessä riittää tulivoimaa

Myös TPS:n hyökkäyksestä löytyy melko kovia nimiä liigatasolle. Kärkisentterit ovat ehkä liigan kovimmat, kun Palve ja Ilari Filppula johtavat kärkiketjujen peliä. He saavat taustatukea erinomaisesti kesken viime kauden sisään tulleelta Hannu Kurulta sekä kolossimaiselta Jonne Virtaselta. Heidän taustallaan pelipaikkaa kärkkyy erinomaisesti viime kaudella loukkaantumiseensa asti pelannut Elias Karvonen, jolla riittää varmasti nälkää napata pelipaikka turkulaisten sentterinelikosta.

IBD-suolistosairauteen sairastunut Korpikoski etsii vielä parasta pelikuntoaan sairauden jäljiltä. TPS:n onneksi laituriosastolla riittää tarjontaa, kun laitureiksi on heittää viime kaudella 20 maalia Jukureissa ja TPS:ssa paukuttanut Zach Budish, Ässissä kovaa jälkeä tehnyt Suoranta, KooKoossa tehoillut Björkstrand tai yksi Suomen jääkiekon kirkkaimmista lupauksista, Kaapo Kakko, joka hurjasteli viime kaudella A-junioreissa 55 tehopistettä 38 otteluun. Hän debytoi viime kaudella myös TPS:n liigajoukkueen mukana ja avasi pistetilinsäkin syöttämällä Tomi Kallion maalin.

TPS:lla on liuta muitakin lupaavia laitahyökkääjiä, kun riveistä löytyy esimerkiksi kesällä New York Rangersin tulokaspelaajien leirillä ihastuttanut Lauri Pajuniemi, sekä viime kaudella läpimurtonsa tehneet Markus Nurmi ja pienellä peliajalla 15 maalia viimeistellyt alivoimaspesialisti Teemu Väyrynen.

Kaiken kaikkiaan TPS:n joukkue on vahvistunut viime kauteen verrattuna, jos vertaillaan liigakauden aloittavia ryhmiä. Menetyksiä on tullut, mutta vahvistukset ovat olleet täsmähankintoja juuri niihin ruutuihin, joihin niitä on kaivattukin. Lisäksi on syytä odottaa, että lupaavat nuoret Pajuniemen, Kakon ja Väyrysen johdolla ovat kesän aikana ottaneet askeleita eteenpäin.

Johtajuutta TPS:n riveistä on poistunut, mutta johtajuutta on myös saatu. Kallion, Tallinderin ja Perrinin merkitystä ei sovi aliarvioida, mutta turkulaisten riveistä löytyy kokemusta riittämiin heidän poistuttuaankin. Kokeneet pelimiehet Piskulan, Jaakolan, Korpikosken ja Heikkisen johdolla pitävät varmasti huolen, ettei TPS:n joukkueessa suvaita lepsuilua edelleenkään.

Turussa on jalkeilla jälleen laadukas joukkue ja tuloksen odotetaan varmasti olevan parempi kuin viime kauden neljäs sija. Tällä kaudella hyvä runkosarja ei enää riitä, vaan menestystä olisi tultava myös kevään kovimmissa peleissä.

Onko Kaskinen apureineen keksinyt uusia juonia, vai onko TPS jälleen ongelmissa vastustajan sumputtaessa keskialuetta tai karvatessa kovaa? Realisoituuko TPS:n maalivahtipelissä oleva potentiaali, vai kärsiikö TPS jälleen epävarmasta maalivahtipelistä? Ketkä astuvat kolmen poistuneen konkarin saappaisiin johtajuuden suhteen? Kysymysmerkkejä ja uhkakuvia riittää, mutta niin riittää potentiaaliakin.