Tappara pelaa vahvaa syksyä, kuten mestarijoukkue yleensäkin. Lauantaina joukkue hävisi KalPalle tiukan kärkikamppailun. Sinänsä ottelu noudatti tuttua kaavaa, kun Tappara ajautui tappioasemaan ja paransi otteitaan loppua kohden. Tällä kertaa kiri ei riittänyt.
Huomioitavaa on, että joukkueen kanssa pitää olla tarkkana koko ottelun ajan. Jussi Tapolan suojatit tietävät, että 60 minuuttia on aikaa joka pelissä. Onnistuneet takaa-ajot ja muutama kuuma yksilö ovat luoneet joukkueelle itseluottamuksen, joka on samaa tasoa kuin teinipojalla riiausreissulla. Pelaajat tietävät, että takaa on hyvä tulla.
Veli-Matti Savinainen ja Henrik Haapala ovat vieneet valokeilan muilta koko syksyn ajan. Kuitenkin Tapparalla on muita hyvin pelanneita pelaajia. Aleksi Salonen, joka parantaa pikkuhiljaa otteitaan. Hänen heikkoutenaan on kiekon hukkuminen tilanteissa silloin tällöin. Teemu Nurmi on toinen, joka pelaa vahvaa kautta, mutta kuten todettua, jäänyt muiden varjoon.
Mikäli Tappara saa parannettua otteluidensa alun, sitä on vaikea pysäyttää. Mistään murskatuloksista ei voi puhua, sillä Tapparan pelit ovat päättyneet viimeisen kuukauden ajan yhden maalin erolla.
Valtosen teesit toimivat
Jos Tappara pelaa hyvällä itseluottamuksella, niin kauas ei jää Vaasan Sport. Fyysisyys ja kova painostus ovat vaasalaisten omaa peliä. Ehkei nopeutta ja taitoa ole niin paljon kuin jollain Liiga-joukkueilla, mutta ensin mainitut ominaisuudet kompensoivat paljon.
Olavi Vauhkonen ja Joonas Komulainen ovat erinomainen tutkapari. Lähes match made in heaven. Siitä kertoo myös Sportin sisäisen pistepörssin sijat yksi ja kaksi. Markus Nenonen on parantanut alkukauden vaisua ilmettään. Ilveksestä siirtynyt Joonas Vihko ei ole elementissään. Vaikka samassa ketjussa on vanha tutkapari Ville Viitaluoma sentterinä ja toisella laidalla vuorotelleet Tuomas Vänttinen ja Nenonen, niin omalla tasolla Vihko ei vielä ole.
Maaottelutauon jälkeen Sport on kairannut kolmesta pelistä kaksi voittoa ja seitsemäs sija on hyvä sijoitus tasaisessa Liigassa. Jäähyjä joukkue ottaa liikaa edelleen. Onneksi alivoima on kuosissa ja maalilla Mika Järvinen on hetkellisten haparointien jälkeen palannut omalle tasolleen takaisin.
