Pelirohkeus, joukkueen yhtenäisyys ja aktiivinen pelitapa. Siinä tiivistettynä Jukka Jalosen filosofia valmentamiseen. Vaikka pelimerkit eivät ole lähellekään samaa tasoa kuin Sheddenillä oli käytössään, vie Jalosen aika suomalaista kiekkoa lähemmäs sen alkujuuria.
Sheddenin palkkaaminen oli suuri virhe. Hänellä ei lopulta ollut mitään annettavaa maajoukkueelle tai härmäläiselle kiekolle yleensäkään. Sheddenin ohjaksissa Suomi meni ajassa vuosikausia taaksepäin. Kehitys kääntyi taantumaksi.
Kaukalossa ei nähty samanlaista leijonaryhmää kuin aiemmin. Tulokset olivat moitteettomia, vaikka parantamisen varaakin jäi. Silti tulostakin tärkeämpää oli se kädenjälki – tai tässä tapauksessa sen puuttuminen – minkä Shedden jätti.
Suomi pelasi vuosi sitten MM-kisoissa pelkästään Sheddenin omaan pussiin. Shedden ei tuntenut missään vaiheessa pelaajiaan tai historiaa tarpeeksi, että hän olisi ymmärtänyt perinteet. Sitä, millä aseilla Suomi on noussut 1990-luvulta arvokisojen kestomenestyjäksi.
Jalonen on tässä asiassa huikeaa eteenpäinmenoa. Päävalmentaja tietää, ettei hän saa jalkeille Sveitsiin mitään koutsin unelmaryhmää. Mutta yhden asian Jalonenkin on tajunnut: Suomi menestyy vain sillä, että joukkueella on sitoutunut, yhtenäinen pelisysteemi, jota jokainen pelaaja noudattaa.
Pallo on heitetty vihdoinkin suoraan pelin ytimeen, pelaajille.
Ja nimenomaan se yhtenäisyys, tiivis ryhmähenki, oli asia, joka nosti Suomen huipulle. Kun niitä ykkösrivin yksilöitä ei löydy, on menestys tehtävä muilla tavoin. Suomen on sanottu tuottavan maailman parhaat kolmos- ja nelosketjun pelaajat, mutta entä sitten?
Sheddenin periodi oli poikkeuksellinen. Hänen aikakaudellaan tuloksen tekeminen ja menestyminen tässä ja nyt oli se tärkein motivaattori. Se oli täysin erilainen lähtökohta. Särö pitkässä kehityksen kaaressa.
Jalosen ensimmäisessä arvoturnauksessa menestys voi jäädä laihaksi. Silti hänen pelitapansa ja ajattelumaailmansa kantaa pidemmälle kuin Sheddenin vastaava. Jalosen tärkein tehtävä onkin tuoda uusia, raikkaita nimiä arvokisakoneeseen.
Suomen joukkue sopii Jalosen pyrkimyksille vähintäänkin hyvin. Haaste on todella iso ja monelle pelaajalle, varsinkin hyökkäyksessä, annetaan elämänsä mahdollisuus. Ja se haaste potkii kotimaista kiekkoa eteenpäin enemmän kuin se, että satsataan yksittäiseen turnaukseen kokonaiskehitys vaarantaen.
Maalivahtiosasto täysin uusina, sentterit täysin uusina. Siinä työsarkaa uudelle päävalmentajalle. Isoja ruutuja on avoinna ja niiden täyttäjiä ei vielä tässä vaiheessa tiedä kukaan. Pallo on heitetty vihdoinkin suoraan pelin ytimeen, pelaajille.
Sheddenillä oli omat suosikkipelaajansa. Hän peluutti systemaattisesti Saku Koivua ja Teemu Selännettä liian isoissa rooleissa, vaikka kummankin suoritus jäi vajaaksi koko viime vuotisen turnauksen ajan.
Jalosen pöydällä oleva korttipakka on kysymysmerkkejä täynnä. Mutta siinä korttipakassa on enemmän jokereita kuin Sheddenin vastaavassa.
Kirjoittaja on Jatkoajan toimitussihteeri.
