Sankaritarinat eivät synny, ne tehdään.
Tämä Tapparan takavuosien alkushow'n lause tuli mieleeni, kun katsoin (olosuhteiden pakosta vähän sivusilmällä) Tapparan ja Pelicansin välistä neljättä finaalia. Tamperelaisten kultakypärä Anton Levtchi on saanut aiheellistakin kritiikkiä, kun runkosarjan tehopelaaja ajautui kauden ratkaisuhetkillä kuuden ottelun pisteettömään putkeen.
Kun Pelicansin voitto ja ottelusarjan tasoitus häämötti vain parin maalin päässä, otti Levtchi vieraskaukalossakin Tapparan reppuselkäänsä ja latoi kolmannessa erässä tyylipuhtaan hattutempun reiluun 11 minuuttiin.
kun tehojen perään oli huudeltu, näytti Levtchi, kuinka maalit tehdään
Otto Sompin ja Kristian Tanuksen syöttöjä ei voi aliarvioida Levtchin maaleissa, mutta kun tehojen perään oli huudeltu, näytti Levtchi, kuinka maalit tehdään – tärkeimmässä paikassa.
Onnistumisten lisäksi on syytä kiinnittää huomiota Pelicansin viisikkopelin virheisiin; Levtchin tasoinen pelimies ei yksinkertaisesti voi olla noin vapaana parhaalla maalintekosektorilla, jos pelejä meinaa voittaa.
Pelicansillakin oli oma sankaritarinan tynkänsä.
Aleks Haatanen oli pelannut 30 peräkkäistä ottelua ilman maalia, mutta neljännessä finaalissa 23-vuotias hyökkääjä laukoi avausmaalin 49 sekunnin pelin jälkeen ja tasoitusmaalin 40 sekuntia ennen kolmannen erän päättymistä.
Tämä tarina jää kuitenkin kiekkohistorian marginaaliin, koska Tapparan Nick Baptiste tyrmäsi Pelicansin jatkoerän ensimmäisellä laukauksella. Kiekko osui Niklas Kokon räpylään ja kimposi siitä niin sanotusti ylämummoon.
Huikealla tasolla pudotuspeleissä torjunut Kokko on ottanut kiinni pahempiakin vetoja. Anti-sankarin viittaa kuuluu nuoren maalivahdin sijaan levittää koko Pelicans-joukkueen harteille, kun hyvä ote pelistä suli rumemmin kuin lumiukko kevätauringossa.
Myös lahtelaisilla mahdollisuus tarttua sankarin viittaan ja tasoittaa ottelusarja, mutta sen sijaan se oli jälleen Tappara, joka pelasi kriittisimmillä hetkillä tylyn tehokkaasti ja on luomassa taas yhtä sankaritarinaa.
