Suomen joukkue kokoontui sunnuntaina 14.1. Järvenpäässä ja maanantaina oli edessä lento Italiaan. Turnaus alkoi Suomen osalta 18.1. ja samassa lohkossa pelasivat Japani, Tshekki, Italia, Iso-Britannia ja Kazakstan. Suomi aloitti turnauksen voittamalla Japanin 9-4 ja Tshekin 3-2. Japani-pelissä Kovanen aukaisi kauden maalitilinsä ja Naumanen palasi jäälle polvivamman jälkeen.
- Japani-peli oli itselläni ensimmäinen peli kahteen kuukauteen. Aluksi tietysti jännitti, mutta kyllä se sitten aukesi aika hyvin. Oli ehkä omalta osaltani paras peli turnauksessa. arvioi puolustaja Naumanen.
- Kaksi ekaa erää olivat tiukkoja, mutta rummutettiin omaa peliä ja viimeisessä erässä putosivat kyydistä. Liukkaita kavereita, mutta pelinlukeminen ja fyysinen pelaaminen kaipaavat vielä kehittämistä. Pikkuisen kädellä työnsi, niin olivat nurin, arvioi Kovanen.
- Otin kolme tai neljä potkua etuperin, ennen kuin lähdin takaperin luistelemaan, sillä ihan iholla ei uskaltanut pelata, jatkaa Naumanen.
Tshekillä oli taitava joukkue joka vielä Suomea vastaan pelasi hyvin, mutta sitten homma lyötiin läskiksi.
- Niillä taisi olla kolme-neljä NHL-varausta ja meitä vastaan pelasivat vielä ihan hyvin, mutta kun huomasivat ettei menestystä tule, niin rupesivat ottamaan kuppia, kaksikko toteaa.
Iso-Britannia kaatui murskalukemin 22-1 ja vastustajan maalivahdeille kertyi yli 60 torjuntaa, kun Pekka Sorsa kirjautti 12 torjuntaa. Britit olivat mukana aidolla urheiluhengellä ja rumista tappioista huolimatta peli pysyi siistinä.
- Lopussa rupesi jo melkein itkettämään, sillä eihän siinä ollut enää mitään järkeä. Joulunajan neppipeliä, naurahtaa Kovanen.
- Pitää nostaa hattua vastustajalle, etteivät lähteneet missään vaiheessa sikailemaan ja mitään ylilyöntejä ei tullut, Naumanen kiittelee.
- Vastustajaa ei kauheasti tuntunut puristelevan, vaikka turpaan tuli joka pelissä. Niistä taisi olla vaan siistiä päästä pelaamaan isoja maita vastaan. Tiesivät ennen peliä häviävänsä ja olivat valmistautuneita siihen, arvioi Naumanen.
Kotiyleisön edessä pelannut Italia onnistui yllättämään Suomen maalein 3-2. Loppuunmyydyssä hallissa oli tunnelma korkealla.
- Hieno fiilis pelata, sillä halli oli täysi ja osasivat myös pitää hyvin meteliä. Ei oltu ehkä valmiita peliin ja kaveri halusi voittaa enemmän. Paikkoja oli, mutta ei vaan saatu sisään, muistelee Kovanen.
- Meidän lohkossa suurin osa joukkueista taisi hävitä pelinsä, jonka pelasivat Britannia-pelin jälkeen, toteaa Naumanen.
Kun Kanadan kapteeni kamojaan keräili
Alkusarjan viimeisessä pelissä Suomi pelasi Kazakstanin kanssa tasapelin 4-4 ja varmisti paikkansa välierissä.
- Kazakstanin joukkue oli kasattu Venäjän 1.divisioonasta, joten taitoa riitti. Niitä vastaan oli todella vaikea pelata, sillä aina hyökkäämään lähdettäessä tuli takamies jättöjä ja vastaavia, joita on saakurin vaikea lukea pois, miehet arvioivat.
Suomi kohtasi välierissä Kanadan ja tiukan kamppailun jälkeen Kanada eteni finaaliin maalein 2-1. Naumanen sairastui kesken turnauksen keuhkoputkentulehdukseen ja kaksi viimeistä peliä jäivät pelaamatta. Suomen valmentaja Risto Dufva pyrki horjuttamaan Kanadaa heti alussa kovalla taklauspelillä.
- Dufva heitti aloitukseen haalariketjun jossa pelasin ja käski ajamaan kaikkea mikä liikkuu. Saatiin kiekko vastustajan päätyyn ja jokainen pääsi antamaan kunnon pommin. Itse pääsin vielä ajamaan vaihdon lopussa vastustajan kapteenin, joka jäi keräilemään varusteitaan jäältä ja kannettiin lopulta vaihtoon. Todella hieno lähtö peliin, naureskelee fyysisenä pelaajana tunnettu Kovanen.
- Taivutettiin porukkaa katki, mutta ei jaksettu aivan loppuun saakka. Kolmannessa erässä meillä oli kaksi kertaa tilaisuus viidellä kolmea vastaan ratkaista peli, mutta ei onnistuttu ja kaveri teki perään voittomaalin. Se oli kunnon jääkiekkopeli, missä oli oikea fiilis, eli pelattiin suoraviivaisesti ja taklattiin, laituri jatkaa.
- Joukkue antoi itsestään kaiken ja siinä mielessä jäi hyvä fiilis, mutta kyllähän tappion jälkeen aina harmittaa, Kovanen pyörittelee.
Pronssiottelussa Kazakstan voitti Suomen 5-2 ja Suomen sijoitus oli neljäs. Turnauksessa oli mukana kaikkiaan 11 maata. Kisojen tuomarilinjaan Kovanen oli tyytyväinen.
- Pronssi kyllä kiinnosti, mutta ei vaan jaksettu. Venäjällä oli ehkä taitavimmat pelaajat, mutta Kanada oli paras joukkue ja niillä oli myös paras ylivoima. Jos meillä olisi ollut parempi yv-peli, niin oltaisiin oltu finaalissa, mutta se on jossittelua, Kovanen arvioi.
- Turnauksessa pyrittiin karsimaan koukkimiset ja vastaavat hyvin pois ja mielestäni tuomarit olivat turnauksessa hyviä, laituri kiittelee.
Hienot muistot, mutta pastakiintiö täyttyi
Universiadit ovat toiseksi suurin talviurheilutapahtuma ja urheilijat asuivat viime talven Olympiakisojen kisakylässä ja myös katukuvassa kisat näkyivät hyvin. Osa Suomen joukkueesta oli levittäytynyt Torinon ulkopuolelle Olympiakisojen tapaan.
- Kaksi viikkoa kisakylässä asuivat ainoastaan lätkäjoukkueet, sillä muut tulivat, vetivät lajinsa ja poistuivat. Lumilautailijat ja ampumahiihtäjät poistuivat samaan aikaan kanssamme, Naumanen muistelee.
- Kisat näkyivät hyvin katukuvassa ja se oli koko kaupungin oma juttu. Kisojen kaksi viimeistä peliä näkyivät esimerkiksi suorana televisioista, Kovanen kertoo.
Suomen jääkiekkojoukkueen henki oli kaksikon mukaan loistava. Suurin osa pelaajista ei ollut aikaisemmin pelannut yhdessä, mutta yhteinen sävel löytyi nopeasti.
- Viimeisissä peleissä näytettiin jo ihan joukkueelta ja jokainen antoi itsestään varmasti kaiken, kehuu Kovanen.
- Hemmetin hyviä ja värikkäitä äijiä, myötäilee Naumanen.
Jääkiekkojoukkueen ollessa kyseessä sattuu ja tapahtuu kaikkea, niin myös Torinossa.
- Meillä oli Kimin (Nabb) kanssa pientä vääntöä, että kumpi vie Jukurit vai Sport ja se meni jo painin asteelle, naurahtaa Naumanen.
Naumasen mielestä pisteet tulivat Mikkeliin, mutta Kovanen on eri mieltä.
- Elä viitti, kyllä se taisi Sportille mennä, arvioi Kovanen.
Osa joukkueesta koki kovia yöllisellä hissimatkalla, kun italialainen hissi ei kestänyt kuuden raavaan kiekkoilijan painoa.
- Ekana yönä osa jätkistä jäi hissiin jumiin ja kuusi äijää taisi olla puoli tuntia ahtaassa hississä. "Salamoiden härkä" Keränen sitten repi ovet auki ja äijät pääsivät nukkumaan, miehet muistelevat nauraen.
- Pronssi-pelissä suomalaiset fanit erottuivat hyvin katsomosta, sillä perinteisesti ilman paitaa painettiin menemään, Naumanen jatkaa.
Joukkue ennätti pyörähtämään myös Torinon yöelämässä ja hieromaan tuttavuutta japanilaisten ja kanadalaisten pelaajien kanssa.
- Tshekki-pelin jälkeen käytiin näyttäytymässä Torinon yössä. Etukäteen oli sovittu selvät säännöt, että pelaamaan on lähdetty, joten ongelmia ei ollut, Naumanen kertoo.
- Päättäjäisten jälkeen Japanin joukkue oli juhlimassa meidän kämpillä, jatkaa Naumanen.
- Itse hieroin tuttavuutta muutaman kanadalaisen kanssa ja siinä vaiheessa tuli niiden kanssa paremmin tutustuttua, kertoo Kovanen.
Neljännestä sijasta huolimatta pelureille jäi käteen myös muutakin kuin kisapassi ja maajoukkueen pelipaita.
- Vaikka olisi mitali kaulassa, niin parasta on se hieno fiilis mikä joukkueessa oli. Oli hienoa mennä joukkueen mukana ja nautin kyllä joka hetkestä. Jääaikaa tuli myös todella hyvin, arvioi turnauksessa muutaman pelin myös puolustajana pelannut Kovanen.
- Tuli nähtyä kuinka kovaa turnauksissa pelaaminen on matkusteluineen, tuumii Naumanen.
Molemmat löytävät kuitenkin yhden pienen huonon puolen.
- Ruoka oli perseestä, sillä tuli kaksi viikkoa kahdesti päivässä popsittua pastaa, tuhahtaa Kovanen.
- Pastaa en syö enää ikinä!, Naumanen myötäilee.
Kovasen osalta kausi jatkuu Mestiksessä ja edessä on vielä muutama peli runkosarjassa ennen pudotuspelejä.
- Nyt pitää laittaa haalarit päälle ja ruveta oikeasti tekemään hommia, päättää "Mestiksen Cory Murphy" lempinimen saanut peluri.
Naumasen osalta kausi jatkuu A-junioreiden 1. divisioonan peleissä, mutta tiivis pelitahti saattaa tuottaa peliaikaa myös edustusjoukkueessa.
- Sunnuntaina pitäisi lähteä Kempeleelle tahkoamaan kiekkoa. Pitää vaan yrittää pysyä pelivireessä, sillä pelejä on niin tiiviisti, että mitä vain voi tapahtua, "Petu" arvioi.
