Uche Udeh päätyi jääkiekon pariin samalla tavalla kuten moni muukin, sukulaistensa innostamana. Hänen suvusta löytyykin yli 500 pelin verran liigakokemusta. Hallille päästyään ei häntä sieltä ole ollut enää pois kampeaminen.
– Aika tavallinen tarina. Enoni [Kari Kalto] pelasi aikanaan Liigassa. Hän on nykyään HIFK:n valmennustiimissä. Pienestä pitäen olen pelannut enojeni kanssa. Siitä lähtien olen aina halunnut pelata ja sille tielle olen jäänyt.
Udeh uskoo, että hän tulee toimimaan jääkiekon parissa vielä tulevaisuudessakin.
– Ajattelin valmentaa. Olen jo tehnyt jääkiekkoliitollekin valmennushommia ja vetänyt kesäleirejä 15-vuotiaasta saakka.
Valmennuksen tehtävät ovat tulleet tutuiksi hyökkääjälle myös harjoituksissa, sillä hänen tehtäviin on usein kuulunut tulkata suomeksi jaetut ohjeet ulkomaalaispelaajille. Aina ei kuitenkaan ole selvitty ilman kommelluksia. Udehilla on kuitenkin riittänyt huumoria käsittelemään sellaiset tilanteet.
– Kävin peruskoulun englanniksi, joten olen päätynyt toimimaan ulkomaalaisten pelaajien tulkkina harjoituksissa. On iso etu, että hallitsee kielen. Pystyn tulkkaamaan valmentajien ohjeet aika luontevasti, koska ulkomaiset pelaajat ovat ainakin tähän mennessä osanneet hyvin englantia.
– Tuo tulee minulle ihan luontaisesti, välillä tulee ihan ajateltua englanniksi, mutta joskus olen tulkkauksen jälkeen jäänyt miettimään, mitä valmentaja oikein sanoi. Ohjeet ovat menneet itseltä ihan ohi ja olen sitten vähin äänin mennyt porukan perälle ja katsonut, mitä muut tekevät.
Turussa maalintekijä on päässyt haluamaansa rooliin
Udeh pelasi ensin Naisten Suomi-sarjaa Espoon Kiekkoseuran riveissä, kunnes pääsi kokeilemaan pääsarjatason vauhtia kaudella 2012–13. Hän oli tyytyväinen joukkueeseen, joukkuetovereihinsa ja harjoittelun tasoon, mutta oman tason heittelehtiminen päivästä toiseen pakotti pelaajan miettimään rooliansa joukkueessa.
– Kehityin Espoossa, koska harjoittelun taso oli aina korkealla, mutta mielestäni pelasin heikon ja ailahtelevan kauden. Saatoin päästä ykköskenttään ja iskeä pari maalia, mutta seuraavana päivänä mikään ei toiminut. Se oli vaikea paikka, koska monta vuotta tuli mietittyä, että mahtuuko edes kokoonpanoon. Ajattelin, että kannattaa lähteä hakemaan kunnon roolia jostain muualta. Turkuun muuttaminen on ollut hyvä vaihdos.
"JOSKUS OLEN TULKKAUKSEN JÄLKEEN JÄÄNYT MIETTIMÄÄN, MITÄ VALMENTAJA OIKEIN SANOI"
Espoossa pelatessa kertyi mitaleja, mutta hanakasti laukova pelaaja halusi maalintekijän rooliin.
– Espoossa muutama kova pelaaja vastasi maalinteosta. Siihen oli vaikea suhtautua, sillä halusin olla kuten he. Se ei kuitenkaan ollut roolini. Olen tehnyt paljon työtä sen eteen, että täällä se on roolini.
Maaleja ei synny, jos ei lauo, ja mitään ei opi, jos ei ymmärrä
Monista muista pelaajista poiketen Udehin vahvuus ei ole luistelu, vaan laukominen. Ailahtelevien kausien jälkeen verkko on heilunut vastustajien maalivahtien takana tiheään tahtiin. Syy hyvään laukaukseen löytyykin pelaajan mielestä omasta huonosta luistelusta.
– En ole koskaan ollut hyvä luistelija, joten opettelin laukomaan jo pienenä. En kyllä ensin osunut mihinkään, mutta pidin siitä paljon. Espoossa pelatessa laidat paukkuivat. Vasta viime vuosina on tullut panostettua siihen, että se laukaus uppoaisi maaliinkin.
Maalinteko on ollut maajoukkuetason pelaajillekin vaikeaa. TPS:n maalintekijän mielestä syy tähän on se, ettei laukomista ole harjoiteltu riittävästi menneinä vuosikymmeninä. Sen sijaan luistelua, kuntoa ja kestävyyttä on korostettu. Painotus on kuitenkin viime vuosina muuttunut.
– Uskon, että maalintekoon ei ole panostettu tarpeeksi, sillä luistelu, kunto ja kestävyys ovat olleet niin keskeisessä asemassa harjoittelussa. Nykyiset juniorit harjoittelevat maalintekoa huomattavasti enemmän.
Osasyynsä muutokseen on taitovalmennuksen yleistyminen kaikilla tasoilla, myös naisten jääkiekossa. Perinteisissä jääharjoituksissa ei kuitenkaan yleensä ole aikaa keskittyä yksilötaitoon, sillä monissa joukkueissa jääharjoituksia on sarjatasosta riippuen kaksi tai kolme kertaa viikossa. Udehin mukaan TPS:n lisäksi ainoastaan muutamalla liigapaikkakunnalla ollaan jäällä neljästi viikossa aamuharjoitusten lisäksi.
– Yksilötaitoon panostetaan nykyään myös naistenkin puolella enemmän. Pienet asiat vievät peliä eteenpäin. Yksilötaito pitää olla jollain tasolla kunnossa, jotta joukkuepeli sujuu.
– On tärkeää tietää, miksi jotain tehdään. Valmentajat koittavat tehdä parhaansa, mutta aika ei välttämättä riitä kaikkeen. Se on kuitenkin aika pieni aika, mitä harjoitellaan jäällä, pari kolme tuntia viikossa, ja siihen pitää mahduttaa kaikki koko joukkuetta koskevat pelilliset asiat.
Koska aikaa jäällä on rajallisesti, Udeh korostaa pelaajan oma-aloitteisuutta ja vaivannäköä omien taitojen kehittämiseksi. Pienikin oivallus jään ulkopuolella voi helpottaa tekemistä jäällä huomattavasti. Lisäksi omatoimisesti asioiden opettelu on nykyään huomattavasti helpompaa aiempiin vuosikymmeniin verrattuna, sillä hyödyllistä oppimateriaalia on saatavilla huomattavat määrät. Tämä pätee myös jääkiekkoon, sillä luisteluun, mailankäsittelyyn ja laukomiseen keskittyviä videoita on kaikkien saatavilla.
– Olen rohkaissut nuorempia pelaajia ottamaan selvää asioista myös omalla ajalla. Jos haluaa kehittyä pelaajana, pelkästään Youtubea katsomalla voi oppia yllättävän paljon.
"ON TÄRKEÄÄ TIETÄÄ, MIKSI JOTAIN TEHDÄÄN"
Taitoharjoittelun lisäksi monipuolinen voima- ja kuntoharjoittelu on tärkeää pelaajille. Nuorempana Udehin harjoittelu oli yksipuolista, joko kestävyys- tai voimaharjoittelua, mutta vuosien mittaan harjoitteet ovat monipuolistuneet ja kokonaisvaltainen kehonhallinta on korostunut.
– Nuorempana, 15-16-vuotiaana, harjoittelu koostui lähinnä juoksusta. Sen jälkeen tuli kuntosaliharjoittelu, jota tuli tehtyä muun harjoittelun kustannuksella. Maajoukkuerinkiin hetkellisesti päästyäni harjoittelin myös TFW eli Training For Warriors -metodin mukaisesti pari kolme kesää. Siinä keskityttiin paljon voimaan ja nopeuteen. Siihen kylkeen tuli mäkijuoksua ja loikkia. Voimaan keskittynyt harjoittelu auttaa jaksamaan, vaikkei peli muuten sujuisikaan. Viime kesänä harjoittelin Sports Science Labissa painottaen nopeutta ja liikkuvuutta. Olen myös harjoitellut RoKi-valmentaja Terhi Mertasen ja maajoukkueen kuntovalmentaja Tommi Pärmäkosken kehittämän ohjelman mukaisesti.
– Tänä kesänä Tom Seipell on vastannut joukkueen kuntoharjoittelusta. Olemme harjoitelleet paljon ulkona. Koronarajoitusten ollessa voimassa Lauri Paalasmaan opissa painotettiin paljon aerobista kuntoa, liikkuvuutta ja kestävyyttä. Kaikkea on tehty: voimaa, kestävyyttä ja nopeutta. Voimaharjoittelu ei enää ole sitä, että nostellaan painoja ja se riittää. Liikkeessä pysyminen on keskeistä, sillä jäällä ollessa tavoitteena on taloudellinen luistelu.
Oheisharjoitteet ovat muodostuneet Udehille tärkeiksi myös kauden aikana, sillä hyvä valmistautuminen peliin parantaa suoritustasoa merkittävästi. Tässäkin asiassa tärkeäksi nousee se, että pelkän tekemisen sijaan pelaaja oivaltaa, miksi mitäkin tehdään.
– Sen on ehkä vasta nyt oppinut, mikä on hyvä alkulämmittely ja miten iso merkitys sillä on suoritukseen. Laten [Lauri Paalasmaa] kanssa olemme käyneet läpi näitä asioita. Teimme testejä, jotta ymmärtäisimme, miten tämä toimii ihan solutasolla. Esimerkiksi vauhdittoman pituushypyn tulos taisi parantua 20cm pelkästään hyvän lämmittelyn tuloksena. Sitä oli aluksi vaikea uskoa.
Vaatimustaso tulee pitää korkealla
Hyvät harjoitteluolosuhteet, taitovalmennus ja pelaajien oma-aloitteellisuus ovat tärkeitä Udehille, sillä hän korostaa Naisten Liigan tason ylläpitämisen tärkeyttä. Samalla hän kuitenkin näkee, että pääsarjatason pelaajien lisäksi pitäisi pystyä kehittämään myös niitä pelaajia, joilla taso ei syystä tai toisesta riitä korkeimman sarjatason vaatimuksiin.
– Valmentajilla on varmasti hankalaa, koska halua nostaa vaatimustasoa löytyy, mutta pelaajia on joukkueissa monentasoisia ja heillä on erilaisia tavoitteita. Uskon kuitenkin, että koko ajan mennään vaativampaan suuntaan Naisten Liigassa. Mielestäni vaatimustaso pitää olla korkealla pääsarjatasolla. Samalla alempaa sarjatasoa pitäisi kuitenkin pystyä kehittämään, jotta pelaajilla olisi polku kehittyä.
Hyppy alemmalta tasolta voi olla monille liian iso, sillä varsinkin pelin tempo on huomattavasti korkeampi pääsarjatasolla. Kaikilla paikkakunnilla ei ole mahdollisuuksia pyörittää kahta joukkueellista pelaajia, joten luovia ratkaisuja tarvitaan.
– Espoossa pelatessani meillä oli sellainen viiden pelaajan haastajaryhmä, jolle sarjataso ei tullut yllätyksenä, mikäli peliaikaa tuli, koska harjoittelimme pääsarjatason joukkueen mukana.
Viime kaudella TPS alkoi peluuttamaan Kärppien tyyliin neljää kentällistä, mikä vaati pelaajilta totuttelua, sillä tällä hetkellä melkein kaikki Naisten Liigan joukkueet lähtevät peleihin vain kolmella kentällisellä. Udeh näkee neljän kentän peluuttamisen mahdollisuutena, vaikka nelosketjussa peliaika yleensä jää vähäiseksi. Katsomosta käsin kun ei ainakaan kerrytä peliaikaa.
– Neljän kentän pelaaminen on hyödyllistä, mikäli taso riittää, koska tempo pysyy korkeana. Pelaaja ei toki kehity katselemalla peliä penkiltä ja kyllähän se syö motivaatiota katsella toisten peliä. Toisaalta voi tulla tilanne, että joku vaikka loukkaantuu ja saatkin mahdollisuuden pelata. Itselle on tullut tuollaisia tilanteita vastaan kolmantenatoista hyökkääjänä.