Edellisen ottelun voittanut Senators lähti neljänteen finaaliotteluun kuten edelliseenkin. Se liikutti kiekkoa ja hallitsi peliä. Ensimmäinen erä oli täysin Senatorsin hallussa, se suorastaan dominoi ensimmäistä kolmannesta.
Lisäapua tähän antoi Anaheimin jäähyt, joita oli yhteensä neljä kappaletta. Siitä huolimatta Ottawa sai aikaiseksi ainoastaan yhden osuman, joka tuli ensimmäisen erän loppuhetkillä.
Toisessa erässä kotijoukkueelle tapahtui jotain. Pelin taso romahti ja Ducks otti hyödyn siitä. Se tasoitti, meni johtoon ja vaikka Ottawa vielä kerran tuli tasoihin, Ducks käänsi ottelun voitokseen.
– En tiedä mitä meidän pelillemme tapahtui. Meillä oli tarpeeksi maalipaikkoja ratkaistaksemme tämä ottelu. Anaheim muutti peliään toiseen erään ja se sotki meidän kuvioitamme, myönsi Ottawan päävalmentaja Bryan Murray.
– Olisi varmasti ollut helpompaa ja parempaa, jos olisimme saaneet lähteä ensimmäiselle tauolle kahden maalin johdossa, mutta pudotuspeleissä sellaiset tilanteet ovat todella harvinaisia. Pitäisi pystyä olemaan tyytyväinen siihen mitä on. Giguere ei antanut meille enempää maaleja, hän hoiti hommansa.
Tasoitusmahdollisuudet vähissä
Teemu Selänteen järjestämä ja Dustin Pennerin viimeistelemä, hienoakin hienompi Anaheimin kolmas osuma sekoitti täysin Ottawan pasmat. Vaikka Ducks oli hallinnut ottelua myös toisessa erässä, kolmannen alussa tulleen voittomaalin jälkeen kotijoukkueen pasmat sekosivat täydellisesti.
Ne sekosivat niin totaalisesti, että todellisuudessa Ottawa ei edes ollut lähellä tasoittaa ottelua. Maalivahdin poisottaminenkin näkyi ainoastaan siinä, että joukkue sai kiekkoja alueelle. Maalipaikkoja sillä ei ollut.
– Anaheim pelasi fiksusti ja järkevästi. He toimittivat vain kiekkoa pois omalta alueelta ja pelasivat varovaisesti. Pari kertaa saimme kiekon maalin eteen, mutta he riistivät sen nopeasti, Murray harmitteli.
Jos edellisen ottelun jälkeen puhuttiin Chris Prongerista ja hänen kyynärpäätaklauksestaan, neljännen ottelun jälkipyykin aiheena on Ottawan ruotsalaiskapteeni Daniel Alfredsson.
Toisen erän viimeisillä sekunneilla Alfredsson laukoi oman siniviivan kohdalla kiekon suoraan päin Anaheimin tähtipuolustajaa Scott Niedermayeria. Tilanne aiheutti melkoisen kalapaliikin summerin soitua ja molemmat joukkueet saivat tilanteesta kaksiminuuttiset.
– Se ei ollut tahallinen, Daniel Alfredsson ei tee sellaista. Hän kääntyi, katsoi ylös, katsoi alas ja ampui. Hän teki vain sen, mitä kuka tahansa olisi tehnyt erän lopussa. Yritti ampua kiekkoa toiseen päätyyn, puolusteli Murray kapteeniaan.
Myös paljon arvosteltu Spezzan ketju aloitti hyvin, mutta hiipui muun joukkueen mukana. Murray myös sotki ketjua niin, että Alfredsson pelasi ajoittain muussa ketjussa kuin kaksikko Spezza-Heatley.
– En tiedä syytä heidän vaisuuteensa. Vastustaja puolustaa heitä vastaan hyvin. Välillä heillä oli hyviä vaihtoja ja välillä ei.
– Hetken aikaa toisessa erässä näytti siltä, että olisimme olleet väsyneitä. Se meni kuitenkin ohi ja saimme lisää liikettä.
Tilastollisesti liki mahdoton nousu
Kevään 2007 Stanley Cup-finaalit ovat ensimmäistä kertaa katkolla Suomen aikaa keskiviikon ja torstain välisenä yönä Anaheimissa. Silloin kotijoukkueella on mahdollisuus ottaa historiansa ensimmäinen mestaruus.
Lordi Stanleyn malja tuodaan Hockey Hall of Famesta turvamiesten saattamana Anaheimin Civic Arenalle ja Gary Bettman on valmiina pitämään kaudenpäätöspuheensa ja jakamaan kannun voittajalle.
Ottawa Senators lienee kuitenkin toista mieltä.
– Jos pelaamme kuten kaksi viimeistä erää tänään, emme voita. Jos pelaamme kuten ensimmäisessä erässä, jokainen pitää omat paikkansa ja emme anna ylivoimahyökkäyksiä, voimme voittaa, Murray toteaa.
Historiatilastoja selaamalla Ottawan urakka ei ole aivan helpoimmasta päästä. Koko Pohjois-Amerikan ammattilaisurheilu tuntee ainoastaan kolme kertaa, kun 3-1-tappioasemasta on noustu voittoon finaalisarjoissa.
Jääkiekossa edellinen kerta on vuodelta 1942. Tuolloin jo 3-0 tappiolla ollut Toronto nousi Detroitia vastaan voittoon. Ottawalla urakka ei ole yhtä vaikea, mutta helppokaan se ei ole.
