Washington Capitals ja Tampa Bay Lightning ovat myös tiukasti mukana tasaisessa pudotuspelikamppailussa. Divisioonan viimeisenä majaileva Florida Panthers ei sen sijaan kärsi enää pitkiä tappioputkia aikoessaan säilyttää mahdollisuutensa kevään tosipeleihin - joulukuun ajoittaisista valonpilkahduksista huolimatta.
Kausi on kuitenkin vasta hieman yli puolen välin ja lopulliset asemat ratkaistaan vasta keväällä. Varsinkin nyt työsulun jälkeisellä aikakaudella, kun sarja on ennätysmäisen tasainen. Tietyt suuntaviivat ovat tietysti selvillä. Mutta esimerkiksi Thrashersin kohdalla mieleen palaa nopeasti viime kausi ja se kuinka hyvän kevätkauden pelannut ryhmä vaelsi syksyllä varjojen mailla. Mitä tapahtuisi nyt esimerkiksi Hossan tai Lehtosen loukkaantuessa?
Thrashersin erikoistilannepelaaminen tökkii, divisioonavoitto edelleen omissa käsissä
Thrashers koki kauden toisen kunnollisen tappioputkensa joulukuun keskivaiheilla, mutta kuittasi viiden peräkkäisen ottelun häviöt (joista kaksi jatkoajalla) heti perään vastaavalla viiden kamppailun voittoputkella. Yhteensä kuukauden saldoksi muodostui seitsemän voittoa, kaksi jatkoaikahäviötä ja neljä tappiota, mitä voi kokonaisuutena pitää kohtuullisena jatkona aiemmille otteille. Atlantalaisryhmä taistelee edelleen jopa Itäisen konferenssin kärkisijoista ja johtaa Kaakkoista divisioonaa. Tammikuun kahdesta ensimmäisestä ottelusta tuloksena olivat jatkoaikavoitto Senatorsista ja surkean esityksen jälkeinen tappio Wildille.
Kari Lehtonen on jatkanut kokonaisuutena hyviä otteitaan Thrashersin viimeisenä tukipilarina. Huonoja pelejä tulee tietysti kovassa pelitahdissa joskus, mutta kahta kakkosveskari Hedbergin aloittamaa kamppailua lukuun ottamatta kaikki joulukuun ottelut pelannut "Kärppä" on viemässä yhtenä tärkeänä palana Thrashersiä seuran historian ensimmäiseen pudotuspelipaikkaan. Lehtonen on kasvanut vähitellen rooliinsa selkeänä ykköstorjujana. On hyvä muistaa, että tämä kausi on suomalaiselle vasta ensimmäinen täysi NHL:n tiiviissä rumpassa. Hän on itse korostanut lehtihaastatteluissa tasaisuuden löytämisen merkitystä, NHL:ssä ei saa erehtyä tuntemaan hyvän olon tunnetta hyvän torjunnan jälkeen tai jäädä harmittelemaan huonoa peliä.
Puolustus ei häikäise, mutta Lehtosen edessä on tunnetusti mukava pelata. Kuuluu pakistoon sitä paitsi joku onnistujakin. Marraskuun kuukausiraportissa nostettiin esille Shane Hnidyn nousu parrasvaloihin puolustuksen loukkaantumisten myötä. Joskus auttamattoman kankeaksi NHL:ään tuomittu puolustava puolustaja on ottanut vielä 31-vuotiaana selviä kehitysaskeleita. Hän pelasi joulukuun ykkösparissa Niclas Hävelidin kanssa ja omaa Thrashersin toiseksi parhaan teholukeman (+8) pakkiparinsa (+12) jälkeen.
Braydon Coburn jatkoi myös ylhäällä, mutta totuttelee vasta NHL-vauhtiin eikä ole ottanut suurta roolia. Nilkkaleikkauksesta toipuva Andy Sutton on edelleen sivussa. Nielutulehduksen takia 18 peliä huilannut Garnet Exelby aktivoitiin 27.päivä vihdoin loukkaantuneiden IR-listalta kokoonpanoon, mutta saa peliaikaa vasta ensi yönä, kun "ylävartalovamman" Wildiä vastaan saanut Steve McCarthy joutui sivuun.
Edelleen tehoja ja peliaikaa etsivä Niko Kapanen on karistanut sentään eniten miinuksella olevan pelaajan paikan itseltään puolustaja Greg De Vriesille, mikä tosin kertonee enemmän De Vriesin kuin Kapasen onnistumisesta. Erityisesti liikkeensä kanssa ongelmissa oleva kanadalainen hankki surullisen saldonsa -10 joulukuun aikana. Hänen ja Vitali Vishnevskin muodostama pakkipari on ollut viime aikoina selvästi eniten vaikeuksissa Thrashers-puolustuksessa. Keskushyökkääjärintamalla Kapasta paremmin on onnistunut paluun Pohjois-Amerikkaan Euroopan vuosiensa jälkeen tehnyt Glen Metropolit, joka kyllä myös saa vastuuta hyvin vaihtelevasti.
Lisää loukkaantumishuolia tarjoavat kehäkettujen Steve Rucchinin ja kapteeni Scott Mellanbyn vammat. Lonkkavammasta jo joulukuun puolesta välistä asti kärsinyt Rucchin palaa vihdoin kokoonpanoon ensi yön ottelussa Coyotesia vastaan. Niskan seudun vammasta kärsivä Mellanby on ollut sivussa kolme peliä Rucchinia vähemmän, mutta jatkaa vielä jonkin aikaa sairastuvalla. Tärkeä likaisen työn tekijä Brad Larsen ehti juuri olla sivussa kahdeksan ottelua kyynärvartensa takia, ennen kuin palasi aivan kuun lopulla. Ehkä Rucchinin ja Larsenin puuttuminen on vaikuttanut paikoin surkeaan alivoimapeliin, joka on vajonnut alkukauden valonpilkahduksen jälkeen viime kauden tasolle.
Yllättävämpää on sen sijaan, että ylivoimapeli on alkanut takkuilla. Kun Thrashersin ylivoimaprosentti ensimmäisen 20 pelin jälkeen oli 20,9, se oli jälkimmäisten 20 kamppailun osalta vain 13,7, joka on NHL:n heikoimpia lukuja. Positiivista on, että monesti hyvin ylivoimariippuvaisena joukkueena pidetty Thrashers on onnistunut ratkaisemaan otteluita tasakentällisin, mutta voittavan joukkueen olisi saatava ylivoima parempaan kuntoon. Muuten uhkaa väistämättä ainakin pitkällä aikavälillä notkahdus.
Ongelmana pakkopelissä on ollut erityisesti kiekon alueelle saanti - ilman sitä ei esimerkiksi Kovaltshukin murhaavaa laukausta hyödynnetä. Ilja onkin tehnyt hiukan yllättäen vain kaksi(!) ylivoimamaalia viimeisissä 22 kamppailussa - siis se sama pelaaja, joka teki viime kaudella eniten ylivoimamaaleja NHL:ssä. Thrashers kaipaisi kipeästi kiekollista puolustajaa, sillä viime kauden lopussa ja alkukaudella hyvin ylivoimapakin roolin täyttänyt Steve McCarthy ei ole päässyt marraskuun loukkaantumisen jälkeen aiemmalle tasolleen. Ykköspuolustaja Niclas Hävelidin käyttö miesylivoimalla on tuonut aivan viimeisissä peleissä edes jotain valoa.
Marian Hossa jatkaa loistavaa menoaan ollen pistepörssissä tätä kirjoittaessa toisena. Paitsi että tehot ovat kasvaneet viime kaudesta, Hossa on jatkanut hyvää kahdensuunnan peliään. Hän on kahdeksan pykälää plussan puolella - toisin kuin esimerkiksi Ilja Kovaltshuk, joka on vajonnut alkukauden jälkeen taas pakkaselle. Valmentaja Bob Hartley on verrannut slovakkia monesti Avalanche-aikaiseen valmennettavaansa Joe Sakiciin, molemmat ovat vahvoja lähes pelin jokaisella osa-alueella. Mikään meedio ei tarvinne olla, jos povaa Hossaa yhdeksi vahvimmista kandidaateista Hart Trophyn saajaksi - niin kuin kiekkoraamattu The Hockey News tammikuun ensimmäisessä numerossaan.
Marianille hyvää taustatukea on antanut jo pitkän ajan ketjukaveri Vjatsheslav Kozlov, joka rikkoo tätä tahtia jatkaessaan yhden kauden piste-ennätyksensä 73 - ja kevyesti. Hossa onkin kutsunut loistavan pelisilmän omaavaa venäläistä professoriksi – nimellä jolla Kozlovin Red Wings-aikaista joukkuekaveria Igor Larionovia kutsuttiin. Kozlov on itsekin verrannut nykyistä yhteistyötä slovakin kanssa yhteistyöhön Larionovin kanssa. Kemiat kaksikon välillä toimivat, vaikka keskushyökkääjät ovat vaihtuneetkin vierellä tiuhaan.
Jatkoajan läpi kauden seuraaman 24-vuotiaan hyökkääjän Jim Slaterin otteissa ei tapahtunut joulukuussa sanottavaa muutosta aiempaan. Läpimurtoa peliä tekeväksi sentteriksi ei ole näköpiirissä, toisaalta hyvän työmoraalin omaava yhdysvaltalainen on täyttänyt ruutunsa ihan kohtuullisesti. Pelipaikka on vaihdellut laidan ja keskustan välissä.
Thrashers on selkeästi menossa kohti tavoitettaan eli pudotuspeleihin ensimmäistä kertaa seuran historiassa – tavoitetta jota on hoettu Jatkoajan kuukausiraporteissa jo pitkään. Silti pitkiin tappioputkiin ja umpisurkeaan kevääseen ei ole tasaisessa NHL:ssä missään tapauksessa varaa. Kysymysmerkkejä Thrashersin ympärillä sitä paitsi riittää. Saadaanko pahasti takellellut erikoistilannepelaaminen uudestaan alkukauden uomiinsa? Entä mitä todella tapahtuisi, jos Lehtonen yllättäen loukkaantuisi ja Hedberg saisi kantaa päävastuun arvaamattoman puolustuksen selän takana? Hossan, Kozlovin tai Kovaltshukin pitkäaikainen loukkaantuminen asettaisi vuorostaan hyökkäyskaluston vaikeaan tilaan. Thrashers elää paljon avainpelaajiensa kautta, vaikka joukkueen kokonaissuorittaminen onkin toki parantunut varmasti viime kaudesta.
1. Marian Hossa 42 24+32=56
2. Vjatsheslav ”Slava” Kozlov 42 17+28=45
3. Ilja Kovaltshuk 42 21+22=43
4. Glen Metropolit 36 7+12=19
5. Scott Mellanby 33 7+12=19
Hurricanesin joulukuu vuoristorataa
Carolina Hurricanesin joulukuu sisälsi kaksi merkittävää putkea. Ensin joukkue hävisi viisi ottelua peräkkäin, sitten oli viiden voiton vuoro. Suuri vaikutus tähän oli Rod Brind’Amourin poissaololla. Kapteeni oli sivussa neljän ottelun ajan, ja näistä Carolina voitti vain yhden.
Kokonaisuutena joukkueen asema on lähes sama kuin kuukausi sitten. Carolina on Itäisen konferenssin kuudentena ja oman divisioonansa kakkosena. Ero Atlantaan on tosin venähtänyt jo kahdeksaan pisteeseen. Pudotuspelipaikkaa ei voi pitää mitenkään varmana, sillä useilla viivan alla olevilla joukkueilla on vähemmän otteluja pelattuna kuin Carolinalla. Käytännössä ero siihen on pienempi kuin nykyinen viisi pistettä.
Kuukauden ykköspelaajana Canes-paidassa oli Ray Whitney. Brind’Amourin loukkaantumisen ansiosta hän nousi jo pisteen päähän. Cory Stillman teki paluun kokoonpanoon ja on tehnyt 11 ottelussa kahdeksan pistettä. Pelikunnon löytyminen vie aina aikansa, eikä saldoa voi mitää mitenkään huonona.
Viime kauden ykköstykki Eric Staal on sen sijaan ollut edelleen vaisu. Hän tosin sai aikaiseksi neljän pelin pisteputken, mutta se ei siinä tilanteessa joukkuetta suuremmalti auttanut. Myös Scott Walkerin tehot ovat jääneet viiteen isteeseen, mutta siihen vaikutti myös Stillmanin paluu riveihin.
Cam Ward torjui jälleen suurimman osan peleistä ja oli torjumassa neljää viidestä peräkkäisestä voitosta. Torjuntaprosentti on parantunut hieman, mutta on silti edelleen alle yhdeksänkymmenen, mikä on kaukana hyvän maalivahdin vaatimustasosta.
Kuukauden päättyessä Frantisek Kaberle ja Tim Gleason olivat sivussa peleistä. Kaberle voi palata jo tammikuun aikana. Gleasonin sairasloma kestänee kuukauden loppuun.
Koko kauden suurimpana yllättäjänä voi pitää Rod Brind’Amouria, ja erityisesti hänen hyökkäyspään saldojaan. Hänet tasonsa kyllä tiedettiin niin Raleigh’ssa kuin muuallakin, mutta 45 pistettä on tähän mennessä erinomainen suoritus kokeneelta pelurilta. Yllättävää on myös se, että Mike Commodore johtaa joukkueen sisäistä puolustajien pistepörssiä.
Pettymyksiin voi lukea Eric Staalin. Ajoittain pisteitä kertyy hyvin, mutta pisteettömiä pelejä on kertynyt aivan liikaa, jo 20. Myös puolustajien maalimäärä on selkeä pettymys, sillä pakit ovat osuneet tolppien väliin vasta 10 kertaa. Keskiarvona se tekee yhden maalin hieman reilua neljää peliä kohti. Yleensä huippujoukkueen tarvitsevat puolustavien puolustajien lisäksi yhden todella hyvän pistenikkarin erityisesti ylivoimaa varten. Carolinassa ei sellaista tällä hetkellä ole ja se on joukkueen suurin ongelma. Frantisek Kaberle voi paikata jotain palatessaan kehiin, mutta ei häneltäkään kannata suuria tehoja heti odottaa. Vanhempi Kaberle ei muutenkaan ole kuulunut NHL:n tehokkaimpiin puolustajiin.
1. Rod Brind’Amour 38. 13+32=45
2. Ray Whitney 42. 16+28=44
3. Justin Williams 42. 19+19=38
4. Erik Cole 42. 16+20=36
5. Eric Staal 42. 17+17=34
Pudotuspelipaikka karkaamassa Panthersin käsistä
Florida paransi otteitaan synkästä marraskuusta, mutta otteita vaivasi lievä ailahtelevuus. Saldoksi muodostui seitsemän voittoa, viisi tappiota ja kaksi pisteen tuonutta jatkoaikahäviötä. Tammikuun ensimmäisestä ottelusta tuloksena oli tappio Edmonton Oilersille. Viime yönä Panthers menetti käsittämättömästi kahden maalin johtonsa Calgaryssa ottelun viimeisillä minuuteilla häviten lopulta jatkoajalla 5-4. Joukkueen olisi äkkiä ryhdistettävä selkänsä: pudotuspelipaikka on karkaamassa lopullisesti käsistä.
Loukkaantumisrintamalla lisähuolia aiheuttaa veteraanihyökkääjä Gary Robertsin lonkkavamma, joka on pitänyt Olli Jokisen vierellä ykkösketjussa esiintyneen kanadalaisen sivussa kaksi viimeisintä kamppailua. Vamma on paha takaisku Panthersille, jonka ehdottomasti kantava voima on ollut Jokisen, Robertsin ja Nathan Hortonin muodostama ykkösketju. Paitsi että hyökkääjät miehittävät sisäisen pistepörssin kärkikolmikon, heidän ketjunsa on myös ainoana tehotilastossa plussalla floridalaismiehistössä. Viime peleissä ykkönen on tosin saanut tukea tehottomasta marraskuustaan piristyneistä Rostislav Oleszista ja Jozef Stümpelistä.
Suurin takaisku loukkaantumisrintamalla on eittämättä ollut kuitenkin se, että selkäleikkauksen marraskuussa läpi käynyt voimahyökkääjä Todd Bertuzzi on edelleen sivussa. Tässä valossa ex-GM Mike Keenanin kesäinen Luongo-Bertuzzi -treidi näyttää totaalisesti epäonnistuneen. Luongo kun on voittava maalivahti Canucksissa – mitä ei voi sanoa kunnolla kummastakaan floridalaisseuran veskarista. Toisaalta Bertuzzi oli tehoillaan 1+6 auttamassa joukkueen kohtuullista avausta seitsemässä pelaamassaan ottelussaan. Loukkaantuminen vain esti näkemästä, millainen apu Bertuzzi joukkueelle olisi syyskaudella ollut. Keenanin hankinnan paluu kaukaloihin ei pitäisi olla kaukana, mutta luonnollisesti pelituntuman hakeminen vie aikansa.
Eipä ole Bertuzzin mukana Luongo-kaupassa tullut Bryan Allenkaan vakuuttanut: hän omaa Panthersin huonoimman teholukeman -12. Puolustuksessa selkeänä onnistujana voinee pitää isokokoista slovakkia Branislav Mezeitä, jolta ei ennen kauden alkua juuri odotettu mitään. Kiekollisilta taidoiltaan keskinkertainen puolustaja on hoitanut roolinsa puolustavana puolustajana varmasti, mistä kertoo joukkueen paras plus/miinus-lukema +7.
Kovaa taklaava valkovenäläinen Ruslan Salei johtaa yllättäen puolustajien sisäistä pistepörssiä ja on tehnyt jo nyt yhden kauden piste-ennätyksensä. Mutta hän on toisaalta tehotilastossa reilusti pakkasella (-9). Salein rinnalla ykkösparissa pelaava Jay Bouwmeester on floridalaisten tämän hetkinen ykköspakki. Yli 25 minuuttia ottelua kohti tahkoava Bouwmeester on viisi pykälää plussan puolella ja tehojakin syntyi joulukuussa varsin mukavasti. Panthers kauppasi tammikuun alussa 35 tämän kauden 42 pelistä loukkaantuneiden reservissä viettäneen puolustajan Ric Jackmanin Anaheim Ducksiin vaihdossa varausvuoroon ensi kesälle.
NHL:n ainut ”double duty” eli sekä valmentajan että toimitusjohtajan postia hoitava Jacques Martin saa ainakin omistajan puheiden mukaan täyden työrauhan. Toista kauttaan seuran peräsimessä oleva valmentaja piti vielä joulukuun jälkeen täysin mahdollisena pudotuspeleihin nousua, tammikuun alun kaksi tappiota ovat kuitenkin varmasti synkistäneet ilmettä. Panthersin ongelmat eivät ole varsinaisesti erikoistilannepelaamisessa, sillä panttereiden viime kaudella takkuillut ylivoima on jopa NHL:n parhaimmistoa, alivoimakin keskitasoa.
1. Olli Jokinen 42 16+25=41
2. Nathan Horton 42 14+18=32
3. Gary Roberts 41 12+15=27
4. Jozef Stümpel 42 10+17=27
5. Ruslan Salei 42 5+18=23
Lightningin tuska jatkuu
Joulukuu ei tuonut parannusta joukkueen otteisiin. Saldo oli 5 voittoa ja 8 tappiota. Tappiot olivat mahdollisimman karvaat, muutamaa poikkeuksetta lukuun ottamatta kaikki olivat maalin tappiota. Atlantan joukkue sen sijaan kylvetti lukemin 8-0, mutta sen jälkeen tuli taas harmaa arki.
Maalivahtipeli ei ole vieläkään huippuluokkaa. Välillä tulee mieleen viime kauden John Grahame, joka päästi tärkeissä paikoissa maalin sisään ja pelin suunta kääntyi. Marc Denis ei ole pystynyt nousemaan sille tasolle, kuin joukkue tarvitsee. Myöskään Johan Holmqvist ei vakuuta maalilla ollessaan. Tämä vaikuttaa joukkueeseen, sillä voittava joukkue pelaa yleensä voittavan maalivahdin takana. Kun pelaajat voivat luottaa, että maalivahti nappaa kiekot pääasiassa kiinni, he pystyvät siirtämään energiaa enemmän omaan peliin.
Maalivahtien tilastot ovat aika murheelliset. Torjuntaprosentti on alle 90 ja GAA liikkuu molemmin puolin kolmen osuman per ottelu. Tämä ei missään tapauksessa riitä voittavalle maalivahdille NHL:ssä. GM Jay Feaster varmasti miettii, oliko näiden miesten palkkaaminen sittenkään viisas ratkaisu. Pitkällä tähtäimellä oli varmasti, mutta fanit janoavat menestystä parin vuoden takaiseen Stanley Cupiin nojaten. Joukkue on alisuorittanut vahvasti siitä, mitä sen odotettiin etukäteen pelaavan.
Tampa tarvitsee apua puolustukseensa. Paul Ranger kärsiin toisen vuoden kirouksesta osittain, Cory Sarich ei pelaa kuten kahden miljoonan dollarin vuosipalkkaa pelaavan pelaajan pitäisi, Filip Kuban ongelmat ovat puolustuspään pelaamisessa. Nolan Pratt pelaa kuten hän pelaa, mutta kiekollista taitoa häneltä on turha odottaa. Vain Dan Boyle pelaa niin kuin pitäisi. AHL:stakaan ei kannata ketään nostaa, ei sekään ole ratkaisu tällä hetkellä. Lähinnä mieleen tulevat Mike Egener sekä Matt Smaby, mutta aika ei ole vielä kypsä.
Vincent Lecavalier sekä Martin St.Louis pitävät joukkuetta pystyssä. Molemmat miehet ovat liigan kymmenen parhaan pistemiehen joukossa. Vaclav Prospal pelasi vaikean joulukuun. Pisteitä ei tullut tilille kuin vajaat kymmenen. Tämä on kahden ensimmäisen kentän pelaajalle aivan liian vähän. Viimeisissä peleissä heräämistä on kuitenkin hieman tapahtunut, vaikka pisteitä ei ole tullutkaan plakkariin.
Vuoden 2000 Tampan ykköskierroksen varaus Nikita Aleksejev alkaa hiljalleen esittää otteita pelaajasta, joka pystyy pelaamaan illasta toiseen NHL-tasolla. 20 pistettä tässä vaiheessa kautta on häneltä hyvä suoritus. Mies on tehnyt tänä vuonna jo enemmän pisteitä kuin 81 aikaisemmassa ottelussa aikaisemmin. Edellinen NHL-ottelu on kaudelta 2002-2003. Pelaaminen AHL:ssa sekä viime kauden Venäjällä on selvästi tuonut hänen otteisiinsa lisää varmuutta. Kolmosketjulaiselle tämä on hyvä saldo.
Uusi-vanha hyökkääjä Andre Roy palasi Tampaan kahden ja puolen vuoden jälkeen käytyään Pittsburghissa. Lightning nappasi miehen waiver-listalta. Hyökkäjät Dmitri Afanasenkov sekä Andreas Karlsson asetettiin vuoden viimeisinä päivinä waivers-listalle, josta Philadelphia nappasikin Afanasenkovin. Lightningin tarkoitus on säästää budjetissa mahdollisen vahvistuksen hankinnassa, ja nämä tuovat pudotusta budjettiin yli 1,2 miljoonaa dollaria. Afanasenkovia kaavailtiin ennen kauden alkua kahteen ensimmäiseen kenttään, mutta hän ei saanut tarpeeksi tehoja irti. Kolme maalia ja kolme syöttöä 33 ottelussa eivät riittäneet hänen pitämiseen enää joukkueessa.
Jatkoajan kummipelaaja Paul Ranger kärsii toisen kauden kirouksesta. Alkukaudesta pelit menivät viime kauden tapaan hyvin, mutta sitten yhtäkkiä tuli joku klikki. Pelit eivät sujuneet enää yhtä hyvin. Pisteitä ei ole tullut enää samaan tahtiin kuin aikaisemmin. Ranger on saanut kuitenkin pelattua itsensä useimmiten plussalle otteluissa. Jatkossa on mielenkiintoista nähdä, pystyykö Ranger jälleen tekemään pisteitä ja pelaamaan kuten alkukaudesta.
Tampan pitää saada edelleen pelinsä sille tasolle, että voittoja tulee. Epätasaisuus ei auta, kun hyvää peliä seuraa huono peli. Pelin taso heittelee jopa pelin sisällä ja tuloksena on usein tappio joukkueen menetettyä pelin hallinta. Kun tämä saadaan korjattua, voidaan nousua odotella. Ennen sitä GM Feasterin ei auta kuin pitää kädet ristissä – tai hankkia uusi puolustaja.
1.Vincent Lecavalier 39.21+28=49
2.Martin St. Louis 39.25+24=49
3.Brad Richards 39.14+20=34
4.Dan Boyle 39.8+23=31
5.Filip Kuba 39.6+19=25
Washington Capitals laskeutumassa tasolleen
Capsin joulukuu alkoi sekavissa merkeissä; kuun alussa tilille tuli mukavasti voittoa, alkaen joulukuun toisena kun Buffalo kaatui maalein 7-4. Samaisessa pelissä tähtihyökkääjä Aleksandr Ovetshkin teki ehkä NHL-uransa toistaiseksi tyhmimmän tempun. Ovetshkin tuuppasi Buffalon Daniel Briereä selkään tämän ollessa matkalla vaihtoon ja Briere lensi pää edellä laitaan. Vakavilta vammoilta vältyttiin silkalla tuurilla: Briere törmäsi vaihtoaition luukkuun, joka oli auki, eikä kaukalon laitaan.
Ovetshkin sai tilanteesta pelirangaistuksen laitataklauksesta, mutta NHL ei omista syistään antanut venäläislaiturille pelikieltoa. Buffalo kosti omalla tavallaan upottamalla Capsin tapaninpäivänä 6-3, josta alkoi uuden vuoden puolelle kestänyt tappioputki.
Vuodenvaihteessa Washingtonilla on kasassa 16 voittoa; idässä vähemmän on ainoastaan katastrofijoukkueilla Philadelphialla ja Floridalla. Joukkue päästää vieläkin enemmän laukauksia maaliaan kohti kuin mikään muu joukkue NHL:ssä. Vertailun vuoksi KalPan maalia kohtaan on ammuttu tällä kaudella vähemmän laukauksia per ottelu kuin Capitalsin. Capitalsin puolustus on ehkä liigan huonoin. Joukkueen eniten jääaikaa saa Brian Pothier, joka pelasi viime kaudella Ottawan kolmannessa pakkiparissa. Lyhyesti sanottuna: kun joukkueen ykköspuolustaja on Brian Pothier, sillä ei mene hyvin.
Mainitussa tapaninpäivän häviössä Buffalolle Capitalsin heikkoudet näkyivät kaikkein järkyttävimmin. Sabres takoi kaikki kuusi maaliaan ensimmäisessä erässä hölmistyneiden Caps-kenttäpelaajien katsellessa vierestä. Hyökkääjistäkään ei montaa potentiaalista Selke-ehdokasta löydy.
Pakiston ja yleisen puolustuspelaamisen heikkouteen nähden maalivahdit ovat suoriutuneet tehtävistään kiitettävästi. Kölzigin torjuntaprosentti oli tätä kirjoittaessa 91%, ja Johnsonin 89%. Molempien päästettyjen maalien keskiarvo on tästä huolimatta yli kolme.
Hyökkääjät ovat löytäneet vauhtinsa ja Ovetshkin oli vuodenvaihteessa pistepörssin kärjen tuntumassa ja maalipörssin ykkönen. Etenkin Chris Clark on pirteällä päällä; viime kauden 20 maalia oli jo yllättävä tulos entiseltä jarruketjupelaajalta, ja tällä kaudella tilillä on jo 14 täysosumaa. Aleksandr Semin on myös tehnyt vakuuttavan paluun NHL:ään, ja muodostaa Ovetshkinin ja Dainius Zubruksen kanssa vakuuttavan kärjen Capitalsin hyökkäykselle.
Jatkoajan seurannassa olleista nuorista pelaajista kumpikin on pysytellyt pelaavassa kokoonpanossa mukana kohtuullisin tuloksin. Jakub Klepis on vihdoinkin vakiinnuttamassa paikkaansa NHL-pelaajana, ja tulokaspuolustaja Mike Green uhkaa täyttää häneen kohdistuneet odotukset. Greenillä on joukkueen kolmanneksi paras plus/miinus-tilasto ja kaksi tehtyä maalia, ja nuori pelaaja on liittynyt Capitalsin puolustajalupausten joukkoon.
Jatkoajan alkukauden onnistuja on tähtihyökkääjä Aleksandr Ovetshkin. Pienistä ongelmista huolimatta Ovetshkin on todistanut ettei mitään toisen vuoden kirousta ole olemassa. Toinen 50 maalin ja sadan pisteen kausi on tekeillä, ja komea 21.02 minuutin keskimääräinen jääaika on joukkueen toiseksi korkein. Ovetshkin on vakiinnuttamassa asemiaan yhtenä liigan parhaista pelaajista.
Syksyn suuria pettymyksiä on nuori puolustajalupaus Steve Eminger, jolta alkaa pikku hiljaa olla lupa odottaa tuloksia. Tähän mennessä 23-vuotiaalla pakilla on tästä kaudesta näyttää tehot 0+5 ja joukkueen puolustajien ylivoimaisesti rumin +/-, -11. Siihen nähden että Emingeristä odotetaan parhaimmillaan ykköskentän puolustajaa, esitys on ollut erittäin heikko.
Capitals ei tällä kaudella pääse pudotuspeleihin, ja ainoastaan muiden joukkueiden floppaus ja hetkelliset pystymiskohtaukset pitävät Capsia lähelläkään playoff-viivaa. Joukkueen puolustus on täysin vajavainen, keskushyökkääjiä ei varsinaisesti ole, ja laitureilla on vaikeuksia pitää tasonsa yllä. Kokonaisuudessaan Washington Capitals koostuu AHL-pelaajista ja lupaavista nuorista pelaajista; ainoa kokonaisuudessaan NHL-standardeihin yltävä osa kokoonpanosta on maalivahtiosasto. Jos Capitals pystyy keväällä taistelemaan pudotuspelipaikasta se ylittää oman tasonsa huikeasti.
Syy joukkueen alennustilaan on viime kädessä yksinkertainen: Capitalsin omistajat eivät halua investoida joukkueeseensa. Jaromír Jagrin Washingtonin vierailun jälkeen joukkueeseen ei olla hankittu oikeastaan ketään kovan luokan vahvistusta. On turhauttavaa todeta että edes niinkään yksinkertaisia hankintoja kuin puolustavia puolustajia tai sentteriä Ovetshkinille ei olla vaivauduttu hankkimaan. Jos meno jatkuu organisaatiossa samana, on vain ajan kysymys milloin Washingtonin kaarti nuoria potentiaalisesti erinomaisia pelaajia kyllästyy häviämiseen ja vaihtaa joukkuetta.
1. Aleksandr Ovetshkin 40, 25+26=51
2. Aleksandr Semin 26, 17+17=34
3. Dainius Zubrus 37, 14+20=34
4. Chris Clark 38, 14+14=28
5. Matt Pettinger 32, 10+8=18
