Palloseuran alkukausi on ollut juuri sitä mitä on odotettu. Kotona vahva, vieraissa heikko, maali-iloittelua, paikoin loistavaa joukkuepeliä, paikoin flegmaattista pelailua. Ilmeisesti flegmaattinen pelailu on silti jätetty vieraskaukaloihin ja kotijäällä on näytetty parasta osaamista. FPS taisi keksiä vasta lähempänä joulutaukoa, että myös vieraskentällä voidaan näyttää sitä samaa osaamista mitä kotikaukalossa. Hitaat hämäläiset.
Diesel-startti
Kun Mestistä oli takana yhdeksän kierrosta, sarjataulukko näytti forssalaisille korutonta kertomaa. Vain viisi pistettä saalistettuna yhdeksästä ottelussa oli aivan jotain muuta kuin mitä joukkue oli lähtenyt hakemaan. Voitot tulivat kotijäällä - missäs muualla - Diskoksesta ja Ahmoista. Varsinkin Ahmat oli luistella Palloseuran kumoon Forssassa, mutta kotijoukkue piti pintansa ja kampesi hyvinkääläiset viihdyttävän ottelun jälkeen.
Sarjakauden avaus vieraskentällä Turussa tuotti tappion, kuten myös kolme seuraavaa vierasottelua. Vastustajatkaan eivät olleet heiveröisiä, sillä nämä ottelut FPS pelasi Kokkolan Hermestä, Mikkelin Jukureita ja Kiekko-Vantaata vastaan. Neljännessä vieraskamppailussa KJT:ta vastaan lopulta se voittokin sieltä tuli Jarkko Aaltosen viimeisteltyä voittomaali seitsemän minuuttia ennen päätössummeria.
Tästä lähti FPS:n nousu kohti auvoisempaa aikaa, ja joulutauon lähestyttyä otteet alettiin kiekkoa saamaan sisään ja pisteitä tuli tasaiseen tahtiin niin kotoa kuin vieraistakin.
Väkeä lappaa kuin Stockan ovissa...
Nyky-Mestiksen toiseksi suurimmaksi uhaksi muodostumassa oleva farmisarjasysteemi on näkynyt myös Forssassa. Varsinkin maalivahtiosastolla vaihtuvuutta on ollut enemmän kuin riittämiin. Alkukaudesta Palloseuran veräjää on vartioinut jo neljä miestä: Pasi Keinänen, Aki Kemppi, Juuso Riksman ja vanha tuttu Joni Puurula.
Ensimmäisissä peleissä esiintynyt Keinänen & Kemppi -duo oli vakuuttava. Ihmepelastuksia harvoin nähtiin, mutta niidenkin puuttuminen korjattiin varmalla peruspelillä. Kuitenkin vastaanotettiin IFK:sta peliaikaa hakemaan tullut Riksman, johon pätevät samat sanat kuin edellä mainittuihin herroihin. Riksmanin eroja Kemppiin ja Keinäseen nähden olivat kuitenkin iso koko ja rauhallisuus. Hermeksestä tutulle Riksmanille vanhat ympyrät tuntuivat vielä sopivan, ja mies hoiti hommansa moitteetta Palloseurassa.
Takaisin "kotiin" palanneen Puurulan otteissa näkyi vielä pelaamattomuus, vaikka jokunen uskomaton koppi nähtiinkin. Pari helppoa maalia meni Puurulan piikkiin, ja näin ollen "Paavo" ei aivan puhtain paperein paluustaan selvinnyt. Kuitenkin mieheksi, jolla oli useamman kuukauden pelitauko, pienen ruostumisen ymmärtääkin.
Kaiken kaikkiaan Palloseura on pystynyt luottamaan maalivahtinelikkoonsa koko alkukauden. Tällä hetkellä näyttää siltä, että tolppien välissä jatkaa se alkuperäinen kaksikko Keinänen & Kemppi Riksmanin siirryttyä IFK:n ykkösvahdiksi ainakin hetkeksi aikaa ja Puurulan saatua komennuksen HPK:n kakkosvahdiksi aina Zdenek Smidin kuntoutumiseen asti. Tämän jälkeen Puurulan tilanne näyttää Kerhossa kovin ongelmalliselta, ja miehen täytyykin tehdä pieniä ihmeitä säilyttääkseen paikkansa hämeenlinnalaisten kokoonpanossa, mikäli HPK pitää Smidistä kiinni Mike Harderin tryout-sopimuksen loputtua.
Puurulan tilannetta Palloseuran seurajohto jää varmasti seuraamaan mielenkiinnolla. Selvää kuitenkin on, että nykyisellä duollakaan ei maalivahtipeliin tulla kaatumaan.
Heino keisarina
FPS:n tämän kauden puolustuskaartin ehdoton huippunimi on ollu Aki Heino. Yhdessä
Heinon piti siirtyä takaisin liigajäillekin Helsingin IFK:n tarjottua hänelle tryout-sopimusta, mutta miehen pelaajaoikeudet omistava HPK pyysi miehestä liian kovaa hintaa ja Heino jäi vielä tällä erää FPS:aan. Tämän jälkeen huhuttiin myös siitä, että Heino olisi harkitsemassa uransa päättämistä, mutta forssalaisten onneksi päätös on ollut vielä negatiivinen.
Puolustuspäässä on myös nähty lievää rulettia. Viime kaudeltakin tuttu kasvo Karri Takko liittyi Palloseuraan Ilveksen liigamiehistöstä, ja hänen lainasopimuksensa kesti aina joulutaukoon asti. Toisena uusvanhana kasvona nähtiin Jouni Vento, joka oli tryout-sopimuksella mukana kakkosdivisioonan Kiekko-67:sta myös joulutaukoon asti. Vennon tilanne näyttää jopa kohtuullisen hyvältä, ja päätös miehen kiinnittämisestä tehtäneen tulevalla viikolla.
Paluun tehneiden pelaajien joukossa oli myös Asko Rantanen, jonka kanuunaa ollaan saatu ihastella Forssassa takaylänurkan laulettua jo muutamaan otteeseen. Rantanen joukkueen selkeänä kakkospakkina on myös esittänyt varmoja otteita, mutta ajoittain sortunut liialliseen koohotukseen ja painanut pää kolmantena jalkana vääntämässä vastustajan päädyssä ilman paikkaajaa. Rantanen on täyttänyt ne odotukset, mitä hänelle on asetettu, ja on ollut FPS:n pakiston tärkeimpiä miehiä
Pieni mutta pippurinen Mikko Martikainen on noussut yleisön suosikiksi. Välillä turhia hasardeja tekevän Martikaisen tavaramerkiksi ovat nousseet kovat pommit välillä päätä pidempiä kavereita vastaan. Liekö se sitten liperiläistä hulluutta vai mitä, mutta Martikainen on tosiaan näyttänyt, ettei hän pelkää ketään eikä mitään. Tyylipuhtaita perstaklauksia on nähty niin Mestiksessä kuin myös A-nuorten SM-liigassa.
HPK:n A-junioreista Forssaan kulkeutuneen Heikki Saarisen alkukausi on sujunut hyvin, mutta paremminkin olisi voinut mennä. Saarisella on eväät hyväksi kiekolliseksi pakiksi, ja vastuuta voisi ottaa enemmänkin. Heinon liityttyä joukkueeseen Saarinen menetti ylivoimapakkiparinsa Kivelän ja näin joutui kakkosylivoimaan. Mies ei turhaan vetoaan säästele, mutta laukaukset tuntuvat suuntautuvan kerta toisensa jälkeen joko päin vastustajan vahtia, tai sitten kuti lähtee päätyplekseistä kovan äänen saattelemana.
Päästääkö ne liigapelaajiakin tänne?
Näkyy päästävän, mikäs siinä. Nimittäin Ville Kiiskinen on sen tason voimahyökkääjä, jollaisesta varmasti monelle liigaseurallekin olisi hyötyä. Isokokoisella Kiiskisellä tuntuu mailakin pysyvän hanskassa vallan mainiosti hänen ollessa toisena Mestiksen pistepörssissä heti ex-forssalaisen, nykyisin Hermeksessä kiekkoilevan Jani Uskin takana. Hyvin kahteen suuntaan pelaava Kiiskinen hoitaa myös aloitukset hyvällä prosentilla ja näin ollen on selkeä valinta hyökkäyspään pelillisesti tärkeimmäksi pelaajaksi. Ison kokonsa syystä Kiiskinen on tehnyt lähempää tuttavuutta myös jäähyaition kanssa ja sijoittuu tällä hetkellä Palloseuran sisäisessä jäähypörssissä hopeasijalle.
Nuorekas lihamestarioppilas Matti Raunio on pelannut samassa ketjussa Kiiskisen kanssa ja tehnyt tulosta. Viisitoista maalia viimeistelleen Raunion selkä on pysynyt oortnunkissa ja jälki on ollut sen mukaista. Harjoitusottelussa TuToa vastaan turkulaisten Mikko Lehtimäen kanssa pienet tangotkin pyörähdellyt Raunio on ollut elementissään ja viimeistellyt häkkejä hyvällä prosentilla.
Suuremman osan kautta Raunion ja Kiiskisen rinnalla taistonnut Mikko Ronkainen pelaa elämänsä kautta ja hoitaa ketjussa likaisen työn. Ronkaiselle on myös muutama tehopinna kertynyt kylkiäisinä, ja ne oikeuttavat Ronkaisen neljänneksi FPS:n sisäisessä pistepörssissä.
Kauden ehdoton kummajainen löytyy konkariosastolta, ja hänen kantamansa #54 alkoi jo käymään tutuksi tuhlatuissa maalipaikoissa. Ladies and gentlemen: Jarkko Aaltonen. Alkukaudesta Aaltosen saamattomuus oli ajoittain aivan uskomatonta luokkaa. Konkaria nauratti jo itseäänkin, kun taas tuli mokattua läpiajo, ja ties kuinka mones tällä kaudella. Lopulta takalukko aukesi ottelussa KJT:ta vastaan hänen viimeisteltyään voittomaalin. Siitä hetkestä lähtien kiekot ovat uponneet verkon perille ellei nyt ihan liukuhihnalta, niin hyvää tahtia kuitenkin. Aaltonen sai lopulta kympin täyteen voitokkassa TuTo-ottelussa Kupittaalla hänen oltua joukkueen avainhahmo kahdella osumallaan.
Hyökkääjistössä nuorison eliittiä edustavat Juha Nurmisto ja Jarno Kantelus. Nurmiston rooli on ollut pelaaminen kolmosketjun sentterinä, ja mies on kantanut kortensa kekoon mallikkasti. 100% lasissa tilanteeseen kuin tilanteeseen tulevalle isokokoiselle Nurmistolle soisi ehkä vielä enemmänkin vastuuta. Kantelus on pienempi ja hullumpi versio Nurmistosta ja tuntuu paikoitellen pelaavan henkensä edestä. Intensiteetti huikeata luokkaa, ja harvemmin tuo sata lasissakaan riittää, on siinä pakko olla muutama pykälä ekstraakin. Samat sana pätevät kuin tuolla edellä Martikaiseen.
Myös hyökkäyspäässä vaihtuvuutta on ollut. Ilveksestä Forssaan tulivat lainasopimuksilla Timo Koskela ja Jari-Pekka Pajula. Toiseenkin suuntaan pelaajaliikennettä on käyty Mikko Peltosen lähdettyä takaisin Poriin Ässien A-juniorijoukkueeseen. Pajulan ja Koskelan esitykset viherpaidassa olivat vakuuttavia, ja miehet olisi tohtinut nähdä Palloseuran riveissä jatkossakin. Pajulalle käsky kävi jo ennen joulutauon alkamista takaisin Ilvekseen, sen sijaan Koskelan pesti jatkui aina joulutaukoon asti.
Palloseuran hyökkääjistö koki kovan kolauksen Jussi Tien jouduttua lopettamaan uransa. Tie sai osuman silmäänsä TuTon Timo Hurskaisen mailasta peruslaitavääntötilanteelta näyttäneessä episodissa. Tie sai silmäänsä niin pahan iskun, ettei hänen näkönsä välttämättä edes parane koskaan ennalleen, ja näin mies päätti päättää uransa. Hurskainen sai vahingostaan vuoden loppuun kestävän pelikiellon, ja ilmeisesti tämä tapahtuma sai myös hänet ajattelemaan jääkiekkouransa tärkeyttä.
Mitä sitten?
Tällä hetkellä vielä pelaajaliikenne saa käydä vilkkaana ja kavereita saa kiikutta pisteestä a paikkaan b vaikkapa viikottain, jos näin halutaan tapahtuvan. Mutta mitä sitten, kun pelaajaliikenne laitetaan säppiin tammikuun viimeinen päivä? Mitä tapahtuu niille joukkueille, jotka ovat käytännössä eläneet liigavahvistuksista? Näiden joukossa FPS tulee ensimmäisten joukossa, sillä onhan Forssassa vaihtuvuus ollut akselilla Liiga-Mestis hyvinkin korkeaa. Montako liigamiestä lopulta Palloseuran vahvuuteen jää, vai jääkö ketään?
Toisaalta liigamiesten visiitit ovat hyvinkin ymmärrettävissä. Sarjapisteet ovat aina tärkeitä kamppailtaessa pudotuspeliviivan tuntumassa, ja kuten hyvin tiedetään, playoff-tiketti takaa myös hieman lisätuloja. Mutta entäs ne mahdolliset pudotuspelit? Siirtämällä pelaajia yhtenään joukkueen etu kärsii jatkoa ajatellen, ja näin pelit saattavat stopata ennen aikojaan.
Palloseuran kuten monien muidenkin kongin kumahdus tammikuun lopun jälkeen tapahtuvasta yhtenäistymisestä määrää pitkälti sen, miten pitkälle FPS:n eväät tällä kaudella riittää. Kokeneemmalta osastolta lähinnä Jukka Leikkilän tulisi nostaa tasoaan, eikä huonoa tekisi vaikka Aaltonenkin alkaisi siihen tyhjään reppuun osumaan.
Tavoitteessa
Ennen kautta FPS asetti tavoitteekseen piste per peli tahdin, ja siinä ollaan pysytty - pisteelleen. Tämän hetken Mestis on äärettömän tasainen, sillä pudotuspeliviivan yläpuolella kuusi joukkuetta on neljän pisteen sisässä. Palloseura näistä viimeisenä on siis hyvissä kyttäysasemissa, ja ensimmäinen uhka löytyy neljän pisteen päästä KJT:sta. KJT:n kivinen vierastaival on ollut vielä FPS:aakin kinkkisempi, ja heidän kohdallaan voidaan puhua vieraskammosta.
Ensimmäisenä joulukinkkujen sulattelujen jälkeen pitäisi koettaa vieläkö ahma maistuu. Ahmat on esiintynyt Forssassa varsin pirteästi tällä kaudella niin harjoitus- kuin sarjaottelussakin, joten asenteen täytyy olla kohdallaan eikä ähky saa painaa.
