Hurjavireinen ykköskenttä, yltiöhyökkäävä pelityyli, maalirikkaat ottelut, ennätyspitkä kotitaaperrus, valmentajan vaihto. Siitä Peliitat viime kauden osalta muistetaan.
Viime kausi Heinolassa oli pelillinen katastrofi. Päävalmentajaksi nostettu Santeri Heiskanen rääkkäsi pelaajat harjoituksessa aivan äärirajoille. Orjapiiskuri luotti pähkähullunrohkeaan hyökkäyspeliin, joka yllättikin vastustajat alussa.
Verkko heilui vastustajan päässä, mutta kun tiukat pelit alkoivat kääntyä tappioiksi alkoi alamäki. Pelaajilla alkoi olla niin sanotusti pata jumissa ja tappiot alkoivat seurata toisiaan. Samaa tahtia tunnelma pukukopissa kiristyi.
Seurassa tehtiin radikaali päätös vain muutamaa kierrosta ennen runkosarjan päättymistä ja jo karsintoihin tuomitun seuran puikkohin asteli kakkosvalmentaja Jani Keinänen.
Keinänen sai tilanteen hallintaansa ja Peliitat pystyi pelaamaan kuoleman peleissä tarpeeksi rentona ja tehokkaasti tyrmäten Suomi-sarjan mestari JHT:n kanveesiin näytöstyyliin suoraan neljässä ottelussa.
Joukkue on nyt sikäli hyvissä asetelmissa, että valmennuksessa tai pelaajistossa ei ole ristiriitaisia tuntemuksia herättäviä persoonia. Kaikki puhaltavat yhteen hiileen ja pukukoppiin on palannut rento ilmapiiri. Se on iso ja merkittävä muutos.
Nuoriso lähti, tilalle ulkomaalaisvahvistuksia
Joukkue koki keväällä muodonmuutoksia. Merkittävin menetys oli viime kauden tehokkaan nuorisonyrkin Valtteri Lipiäinen – Roope Mäkitalo – Severi Lahtinen hajoaminen. Kolmikosta Heinolaan jäi vain Mäkitalo.
Luottopuolustaja Ilari Metsolan siirryttyä K-Vantaaseen jäi isännän virka puolustuksessa vapaaksi. Peräpään vaaliminen onkin tällä hetkellä Peliittojen suurin ongelma. Puolustus on nuori ja kokematon. Seurassa etsitäänkin vielä kuumeisesti ykköspuolustajaa.
Pakin paikkoja on täytetty Tšekin ja Ukrainan passit omaavalla vasta 18-vuotiaalla Ivan Lytvynovilla ja venäläisellä taskuraketti Vladislav Shiskovilla. Pelillisesti taitava Shiskov ei ole kielellisesti yhtä lahjakas, sillä Traktor Chelyabinskin kasvatti ei puhu sanaakaan suomea saati lontoota.
Hyökkäyksen 34-vuotias ikiliikkuja Ville-Matti Koponen jatkaa edelleen Peliittojen mukana. Koponen on saanut seurakseen nuoria lupauksia, kuten Kunlun Red Stars Juniorsista saapuneella Mark Viitasella, Espoo Unitedin raunioilta pelastetulla Waltteri Hopposella ja HPK:n A-nuorissa hyvin pelanneella Eemeli Jeskasella.
IPK:sta hankitulle Pasi Kouvalaiselle on tiedossa isoa roolia ja vastuuta, kuten myös heinolalaisten riveissä jatkavalle Niko Kivelälle. Suomi-sarjan Huntersista try outin kautta löydetty Reno Goodwin saattaa osoittautua harjoituspelien perusteella Peliitoille todelliseksi jokerikortiksi.
Maalilla torjuntavastuusta kilpailevat tasapäin Heinolan Kiekon 19-vuotias kasvatti Sami Suni ja 25-vuotias slovakialaisvahti Adam Nagy.
Viime keväänä seura sai kaupattua noin 1200 kausikorttia, jotka mahdollistavat joukkueen rungon rakentumisen omien sopimuspelaajien varaan.
Yhteistyö Pelicansin suuntaan on järkevöitynyt. Nyt Peliittojen mukana olevat lahtelaislainat pelaavat lähtökohtaisesti koko kauden Heinolassa.
Joko ylivoima ottaa toimiakseen?
Peliittojen ikuinen helmasynti Mestiksessä on ollut tehoton ylivoimapelaaminen. Harjoituskauden perusteella muutosta parempaan on pitkästä aikaa näköpiirissä.
Kokonaisvaltaisesti joukkueen pelaaminen on hyvissä kantimissa. Hyökkäysten käynnistämiseen on tullut malttia ja ylös edetään muutamalla helpolla syötöllä. Pelivälineestä ei ole aikomus luopua liian helposti.
Töitä teettää hyökkäyspelin suoraviivaistamisessa. Maalipaikoista puuttuu vielä viimeinen terävyys. Vastustajan nopeat vastahyökkäykset pitävät oman puolustuksen turhankin kiireisenä. Kamppailupelaaminen ja halukkuus on näyttänyt jo harjoituspeleissä viime kauden sarjapelejä paremmalta.
Peliitat ei paperilla olevalla kokoonpanollaan kuulu välttämättä pudotuspeliehdokkaisiin, mutta toisaalta yhtään sellaista syytä ei ole etteikö joukkue voisi kahdeksan joukkoon kuulua, mikäli nuoret ja lahjakkaat lupaukset puhkeavat kukkaansa kasvihuoneena toimivan Heinolan kylmän betonihallin uumenissa.
