Urheilun seuraamisen suurimpiin iloihin kuuluvat ylireagoinnit, spekulointi ja dramatisointi. Leijonien MM-joukkueen analysoinnin osalta mentiin kuitenkin tekemään kärpäsestä härkänen.

Leijonien MM-joukkue on valittu oikein perustein. Hyvä, Kari Jalonen!

Ristolaisen heikot näytöt harjoituspeleissä eivät jätä sijaa suurelle jossittelulle.

Rasmus Ristolaisen ja Olli Palolan poisjättämiset olivat valintojen suurimmat jälkipelin aiheuttajat.

Olen itsekin kirjoittanut melko selväksi, mitä mieltä olen Palolan kyvyistä ja potentiaalista pelaajana. En kuitenkaan usko, että KeuPa-kasvatti olisi ollut hyvä valinta Leijonille.

Palolalla ei ole MTV Sportin mukaan kisakutsua estävää vammaa. Kaikki vammat eivät kuitenkaan ole fyysisiä.

Palola on pelannut kolmen viimeisen kauden aikana yhteensä 246 ottelua Liigassa, Mestiksessä ja maajoukkueessa. Siis kaksisataaneljäkymmentäkuusi ottelua!

Tappara-laiturin kaudet ovat vielä päättyneet poikkeuksellisen koviin pettymyksiin hopeamitaleineen. Viimeisin ja ehkä kaikista katkerin kauden loppu tuli eteen lauantaina – alle viikko ennen MM-kisojen alkua.

Motivoitunut, freesi ja halukas Palola olisi mahtunut minun MM-joukkueeseeni. Mutta jos yksikin noista kolmesta attribuutista poistetaan, tilanne on heti toinen.

Entäs sitten Ristolainen?

Ristolaisen oikea käsi alhaalla, valtava kroppa ja nousujohteinen kevät puolsivat valintaa. NHL:ssä tasaisesti yli 20 minuuttia peliaikaa keväällä suomalaispuolustajalle. Automaattinen tiketti kisoihin, niinhän?

Ei.

Ristolainen sai näyttöpaikan MM-leirityksessä harjoitusotteluissa. En itse katsonut aivan jokaista harjoitusmaaottelua, mutta fiksummiltani (ja loputkin pelit nähneiltä) kysyttyäni tuomio oli selvä: Ristolainen ei esiintynyt hyvin. Tämä vahvisti myös omia havaintojani.

Kari Jalonen tietää tasan tarkkaan, mitä hän saa Anssi Salmelalta, Tuukka Mäntylältä ja Atte Ohtamaalta. Fyysisyyttä, kokemusta ja hyvää yleispelaamista. Lisäksi Salmelan ja Ohtamaan kaudet ovat olleet todella hyviä.

Mäntylän kausi oli erittäin vaikea, mutta terrierimäinen puolustaja on ollut maajoukkueessa usein paikkansa arvoinen. Viimeksi viime kevään MM-kisoissa.

Mäntylä on täydellinen joukkueelle pelaava taistelija pienen roolin puolustajaksi. Jalonen näki todennäköisesti, ettei hän saa samalla varmuudella laadukkaita minuutteja Ristolaiselta.

Kisat tulevat eteen niin nopeasti, että Ristolaisen heikot näytöt harjoituspeleissä eivät jätä sijaa suurelle jossittelulle. Kokeneiden leijonasoturien rutiini vei voiton - ja perustellusti.

Leijonissa on tarpeeksi kokemusta, taitoa ja roolituksen kannalta sopivia palasia joukkueessaan, että ykkösmaalivahdin löytyessä voidaan siirtyä spekuloinnissa seuraavalle asteelle.

Minkä värisen mitalin Leijonat tuo kisoista mukanaan?