Iserlohn Roostersin kotiareena on ruma. Se on tarkalleen 4500 ihmistä vetävä betonielementtimöntti, prikulleen samanlainen, jossa Duisburg pelaa omat kotiottelunsa.
Halli on lähes hiirenhiljainen ennen joukkueen harjoitusvuoron alkua, mutta kun ummistaa silmänsä, voi melkein kuulla yleisön mylvivän yli rumpujen pärinän ja torvien soiton. Kuinka laidat ryskyvät taklauksien painosta, ja hien haju sekoittuu savun ja bratwurstin käryyn. Ikään kuin tämä kaikki olisi sekoittunut ja imeytynyt saumattomasti hallin rakenteisiin vuosien saatossa.
Ulkoisten puitteiden muotoseikat eivät tunnu häiritsevän millään tavalla joukkueen kanadalaista päävalmentajaa Steve Stirlingiä. Päinvastoin, hän itse käyttää hallista termejä charmi ja luonne. Samoin voisi kuvailla miestä itseään. Elegantin ulkokuoren alla piilee kivenkova jääkiekkoammattilainen, meriittinä muun muassa kaksi kautta New York Islandersin päävalmentajana.
- Pelasin Euroopassa kauan aikaa sitten ja lähtiessäni takaisin Pohjois-Amerikkaan päätin, että tulen jonain päivänä takaisin Eurooppaan valmentamaan. Valmensin Pohjois-Amerikassa yliopistotasolla, AHL:ssä ja NHL:ssä, joten olen kokenut paljon. En ole enää mikään nuorukainen ja koin, että nyt olisi oikea aika ottaa vastaan uusi haaste. Eräs ystäväni mainitsi, että DEL:stä saattaisi olla avautumassa päävalmentajan paikka ja kiinnostuin sitä kautta tilaisuudesta.
Stirlingin perustelu tuntuu oudolta, sillä nyt ollaan todella kaukana NHL:n salamavalojen loisteesta.
Selityksen erikoislaatuisuutta ei helpota edes tieto siitä, että Iserlohnille jääkiekko on olennainen ja tärkeä osa perinnettä ja kulttuuria. Näiden termien käyttö on oikeutettua, sillä tässä vajaan 100 000 asukkaan pikkukaupungissa – jossa ei ole muita pääsarjatason joukkuelajeja uhkaamassa jääkiekon valta-asemaa – on pelattu kiekkoa jo 50 vuotta.
Luonnollisen kilpailun puutteesta huolimatta seura ei kylve rahoissa, ja myös tietyistä johdon tekemistä ratkaisuista tai ylipäänsä osaamisen laadusta voi olla montaa mieltä. Silti seura on pärjännyt liigassa kohtuullisesti tekemällä muutamia täsmähankintoja. Esimerkiksi Kanadassa syntynyt, mutta saksalaiset juuret omaava puolustaja Chris Schmidt sekä viime kaudella peräti 44 maalia ja yhteensä 71 tehopistettä paukuttanut Michael Wolf esiintyivät viime kevään MM-kisajäillä. Lisäksi seurassa ollaan viimein hajulla siitä, että menestysreseptin toteuttamiseen tarvitaan todellinen ammattivalmentaja. Siksi Stirling on täällä.
Saksalainen laatu
Eurooppalaisista kiekkoliigoista puhuttaessa nousee väistämättä mieleen kysymys pelaajien laadusta. Saksa ei tee tässä suhteessa poikkeusta, varsinkin kun suomalaisten tiedot liigan tasosta ovat usein peräisin 90-luvulta. Reilun kymmenen vuoden aikana ehtii tapahtua paljon.
Ensimmäistä kauttaan Iserlohnissa valmentava Stirling onkin oikea henkilö kertomaan mielipiteensä saksalaispelaajista. Hän on nähnyt riittävästi muodostaakseen heistä realistisen vertailukohdan Pohjois-Amerikan tasoon.
- Ennen tänne tuloani en tiennyt saksalaisista pelaajista mitään lukuun ottamatta mitä heidän statistiikkansa kertoivat. Joskus statistiikat saattavat värittää totuutta, mutta nyt kun olen nähnyt heidät jäällä ja verrannut toimintaa tilastoihin, olen ollut positiivisesti yllättynyt.
- Saksalaispelaajien taitotaso on todella hyvä, jopa nuorien pelaajien kohdalla. He pystyvät luistelemaan, syöttämään ja laukomaan vakuuttavasti, ja heissä on paljon potentiaalia. Vaikeinta nuorille saksalaisille on saada mahdollisimman paljon kokemusta mahdollisimman nopeasti.
- DEL:ssä on keskimäärin aika kokeneita pelaajia, iältään ehkä 27-32 ikävuoden välissä, joista monet ovat pelanneet korkealla tasolla Pohjois-Amerikassa. Nuoret saksalaiset aloittavat pelaamisen siis erittäin kokeneiden ulkomaalais- ja saksalaispelaajien kanssa, ja lähtötasoltaan kokemus- ja taitoero on suuri. Heidän on kurottava paljon kokeneiden pelaajien etumatkaa kiinni. Se on heille suurin haaste.
Onko nuorilla saksalaisilla pelaajilla siis realistiset mahdollisuudet murtautua NHL-kokoonpanoihin tulevaisuudessa?
- Ehdottomasti. Tämä kehitys saattaa tosin vaatia sen, että he ovat valmiita siirtymään Pohjois-Amerikkaan vasta kun he ovat 23-25 -vuotiaita, kun taas pohjoisamerikkalaisista nuorista pelaajista tulee ammattilaisia jo 20-vuotiaina. Nuoren pelaajan olisi parempi kehittyä fyysisesti ja henkisesti esimerkiksi eurooppalaisissa sarjoissa ennen siirtymistään uuteen kulttuuriin ja ollakseen valmiina uusiin haasteisiin.
Liian vähän liian myöhään
Stirlingin kausi Iserlohnissa jäi kuitenkin toistaiseksi viimeiseksi hänen urallaan DEL:ssä. Epätasaiset esitykset heti ensipeleistä alkaen johtivat yhä synkempään syöksykierteeseen kauden edetessä, eivätkä edes hänen mainostamat kokeneet pelaajat pystyneet kääntämään tappioita voitoiksi.
Hyökkäyspään tehot lepäsivät pääosin neljän pelaajan harteilla, joista jokainen sijoittui runkosarjan pistepörssissä seitsemän parhaan joukkoon. Saksalaiset Robert Hock ja Michael Wolf sekä kanadalaiset Bob Wren ja Ryan Ready tehtailivat yhteensä vakuuttavat 236 pistettä. Vertailuna JYPin Virtanen-Immonen-Pihlman -ketju teki runkosarjassa yhteensä 173 pistettä.
Tästä ei kuitenkaan ollut juuri iloa, kun jarruketjut eivät hoitaneet hommiaan, oma pää vuoti kuin seula, alivoimapelaaminen oli luokatonta ja maalivahti ei olisi saanut kiinni edes sitä kuuluisaa rantapalloa.
Stirling totesikin 26. lokakuuta voittoon päättyneen Adler Mannheim -ottelun jälkeen, että niillä pelaajilla mitä joukkueessa on, ei voi peluuttaa taitavaan kiekkokontrolliin perustuvaa jääkiekkoa. Taktiikka on rakennettava käytössä olevan materiaalin mukaan ja tällä pelaajistolla pystyy harjoittamaan kovaa luistelua, aggressiivista karvaamista ja jatkuvaa paineen antamista. Siis raakaa, yksinkertaista, suoraviivaista, mutta myös äärimmäisen kuluttavaa peliä, jossa vastustaja pääsee helposti vastahyökkäyksiin, mikäli puolustajat eivät ole tehtäviensä tasalla.
Stirling teki arviointivirheen, pahan sellaisen. Erittäin kokeneen ammattilaiskoutsin olisi pitänyt pystyä määrittelemään pelaajiensa ominaisuudet huolellisemmin ja reagoimaan taktisiin muutoksiin ärhäkämmin. Myöskään DEL:n taso ei ainakaan hänen omien sanojensa mukaan päässyt yllättämään.
- Tiesin liigan tasoltaan hyväksi. Olen seurannut aktiivisesti siirtoja viimeisen kymmenen vuoden aikana suunnilleen parin viikon välein ollakseni jatkuvasti tietoinen siitä, miten valmentamani pelaajat, tai ne, joita vastaan olin valmentanut, pärjäsivät.
- Taitotaso DEL:ssä on ehkä jopa parempi kuin AHL:ssä ulkomaalaispelaajien kokemuksen takia. Kokenut NHL tai AHL -pelaaja on laadukas ja taitava. Täällä he pystyvät pelaamaan tasollaan, mutta eivät kuitenkaan dominoimaan tätä liigaa. Ulkomaalaisten on pakko pelata hyvin, koska muuten vierailu jää lyhyeksi.
Enteellisiä sanoja ennen kauden alkua, sillä lopulta lyhytikäiseksi jäi ainoastaan hänen oma vierailunsa Iserlohnissa. Yhdeksän pisteen matka viimeiseen playoff-paikkaan oli lopulta liikaa, joskin Stirling oli vapautettu tehtävästään jo kahdeksan peliä ennen runkosarjan päätöstä.
Seuran urheilutoimen johtajan, Karsten Menden, mukaan Stirlingin erottaminen oli suurennuslasin alla ensimmäisen kerran jo marraskuussa ja uudelleen joulukuussa. Johdon kärsivällisyys kuitenkin riitti aina helmikuuhun saakka, jolloin mitään ei ollut enää tehtävissä katastrofin välttämiseksi. Typerä ratkaisu saksalaiselta seurajohdolta, varsinkin kun Stirlingillä oli seuran kanssa kahden vuoden sopimus. Analyysien paikka olisi ollut vasta kauden jälkeen. Nyt sopimuksen purkamisesta tuli seuralle ainoastaan kuluja ja uuden valmentajan palkkaaminen vielä lisää niitä.
Iserlohnin vahvasti kotikutoinen tee-se-itse -meininki ei vastaa ammattilaisvaatimuksia. Mihinkään pelaajien ostokilpailuun näin köyhän seuran on turha lähteä, joten organisaatiota tulisi kehittää pitkäjänteisesti, ja toiminta tulisi perustua omaan vahvaan juniorituotantoon. Ei Roomaakaan rakennettu päivässä. Iserlohnilla on kuitenkin päiviä edessään todella paljon, mikäli se haluaa tosissaan haastaa DEL:n suurseurat tulevaisuuden kiekkokartalla.
