Vuoden lähestyessä loppuaan lapsilla − ja miksei aikuisillakin − on tapana kirjoittaa joulupukille hartaimmat toiveensa. Nyt lähestymässä on kiekkokauden loppu, joten ainakin fyysisesti aikuinen jääkiekon kuluttaja kirjoittaa kirjeensä Liigan erotuomareille ja erityisesti erotuomarijohtaja Jyri Rönnille.
On jo kulunut klisee, että tuomarilinja muuttuu kevätauringon lämmittäessä sallivammaksi.
Eiväthän tuomarit näet halua ratkaista otteluita. Antaa pelaajien ratkoa huipennus. Sanaton sopimus ei kuitenkaan ole niin yksinkertainen.
Jokainen kerta, kun sääntökirjaa tulkitaan edellä mainitulla ajatusmallilla, nimenomaan riistetään pelaajilta mahdollisuus ratkaista ottelu. On naiivia kuvitella, etteivätkö finaaleihin tiensä raivanneet joukkueet käyttäisi tarjottua kilpailuetua hyväkseen. Jos annetaan roikkua, joukkueet logoon katsomatta sen tekevät.
Jokainen ymmärtää mitä roikkuminen ja repiminen tekee pelin tasolle. Tuskin viihteen taso ainakaan nousee mailaviidakon kanssa samaa tahtia. Eikä puhuta siis ainoastaan pelillisistä asioista, vaan viihteestä. Vaikka urheiluromantiikka ajaa monia kiekkofaneja, taustalla on myös viihdebisnes. Tähän mennessä pudotuspelisarjat ovat kyllä tarjonneet jännittäviä hetkiä, mutta viihteen tasosta voi olla montaa mieltä.
Kun pelataan mestaruudesta, joukkueet pelaavat usein entistä painotetummin puolustuksen kautta. Jos ideologiaan lisätään mahdollisuus käyttää sääntökirjassa kiellettyjä tehokeinoja ilman rangaistusta, ne käytetään.
Tämä näkyy osiltaan myös otteluiden maalimäärissä. Esimerkiksi Kärppien ja Pelicansin välieräsarjassa tehtailtiin yhteensä 16 maalia viidessä ottelussa. Jos jätetään laskuista pois kolmannen ottelun varsinainen maali-ilottelu, jossa tehtiin puolet koko sarjan maaleista, ottelua kohden kansalle tarjottiin tasan kaksi maalia.
Pudotuspelien aikana on puhuttanut myös eräs ikävä aiheeseen liittyvä ilmiö, nimittäin filmaaminen.
Jäähyjen kalastelu ei kuulu perinteisesti macho-lajina pidettyyn jääkiekkoon, mutta pääsemme jälleen takaisin kahteen jo aiemmin käsiteltyyn aiheeseen: kilpailuetuun sekä tuomaritoimintaan.
Kun selvältäkään vaikuttavia rikkeitä ei enää vihelletä ilman näyttävää kaatumista, on pakko ymmärtää viidakon keskellä liaaneihin väsyviä pelaajia. Rikkeen korostaminen on tuomittavaa, mutta kuinka monelta nololta tilanteelta välttyisimme, mikäli tuomiot perustuisivat tekoon eivätkä näyttäviin kaatumisiin?
Joten rakkaat tuomarit! Kauden viimeisillä hetkillä mestaruudesta pelaavat kaksi kevään parasta joukkuetta, joiden kummankin on oltava parhaimmillaan juuri nyt. Kiekkoväen yhteinen toive kuuluu, että te nousette samalle tasolle.
