Kyseessä on 18. kerta koko NHL:n historiassa, kun joukkue kykenee voittamaan vähintään kaksi mestaruutta perättäin. 2000-luvulla tuplamestaruus on saavutettu nyt Tampa Bay Lightningin myötä kaksi kertaa. Eniten perättäisiä mestaruuksia erillisillä aikajaksoilla on toisella tämän kauden finaalijoukkueella Montréal Canadiensilla, jolla on niitä yhteensä viisi vuosien 1930 ja 1979 välillä.
Lightning on luonut pohjan menestykselleen maltillisesti huolimatta vinoilusta, että joukkue sulaa ratkaisuhetkillä ja on liian pehmeä. Polttoainetta puheisiin lisäsi ruma ottelusarjatappio Columbus Blue Jacketsia vastaan toissa keväänä. Todennäköisyydet ovat aiemminkin olleet Lightningin puolella, mutta nyt joukkue on lunastanut ne. Se on myös osoittanut, kuinka hankalaa NHL:ssä on voittaa mestaruutta. Tuplamestaruus on voimannäyttö ja vaatii rutkasti sattumaa puolelleen.
Silti Lightning on kääntänyt kaikki kivet kääntääkseen sattumat realisoituneiksi todennäköisyyksiksi.
Steve Yzerman siirsi GM-tehtävänsä onnistuneesti Julien BriseBois'lle – mikään ei edes näytä oleellisesti muuttuneen. Lightning luottaa valmennukseensa ja joukkueen rakentamisen filosofia mukailee aiempia suuntaviivoja. Pelinopeus, kiekollinen etevyys ja organisoitu viisikkopelaaminen ovat aina olleet keskiössä. Lightning on erinomainen myös kiekottomana – se tähtää siirroillaan pelivälineen haltuunottoon, muttei yritä saada sitä sinkoilulla tai hallitsemattomilla taklauksilla.
Vastustajien kannalta Lightningin hallinta jäällä ja sen ulkopuolella ei lupaa hyvää tulevallakaan kaudella.
Se on itse asiassa hyvä myös estopelaamisessa. Lightning hallitsee pelin rytmit – hidastamisen ja nopeuttamisen – yhdistäen taitavasti suoraviivaisuuden ja itä−länsi-suuntaisen syöttöpelaamisen.
Joukkueen hyökkäys on jo pitkään ollut tulivoimainen ja organisaatio on sitouttanut tärkeimmät pelaajansa onnistuneesti kasvattaen uusia vastuunkantajia. Mestaruuden ratkaissut Ross Colton on tullut NHL:ään lähes tyhjästä. Ensi kaudella taitava Alex Barré-Boulet voi olla mahdollinen läpimurtautuja. Samalla Steven Stamkosia on väläytelty mahdollisena siirtyjänä niinkin hiljattain kuin viime syksynä, ja konsensus onkin, että hän ei ole enää pelaajista koskemattomien joukossa. Se, mitä seura tekee Stamkosin kanssa, voi ratkaista joukkueen rungon jatkuvuuden.
Organisaatio on saanut runsaasti kritiikkiä siitä, että se ylitti palkkakaton pudotuspeleissä lähes 18 miljoonalla dollarilla tuotuaan Nikita Kutšerovin sairastuvalta takaisin kokoonpanoon. Moni muu NHL-pudotuspelijoukkue on hyödyntänyt samaa porsaanreikää, eikä se ole sääntöjenvastaista. Mestaruus ei vaadi ainoastaan huippuotteita jäällä mutta myös luovuutta tiukan palkkakattoajan alla.
Samaa hyödynsi myös Chicago Blackhawks voitettuaan Stanley Cupin vuonna 2015. Lightningin suoritusta tulisikin pitää taidonnäytteenä, joka ei välttämättä tulevaisuudessa enää onnistu, jos LTIR-säännöstöä tiukennetaan.
Hyödyntämällä NHL:n säännöstöä ja laittamalla Marian Gaborikin ja Anders Nilssonin pitkäaikaiselle sairastuvalle Lightning sai raivattua tilaa tärkeille jatkosopimuksille Andrei Vasilevskin, Mihail Sergatšovin ja Erik Cernakin kanssa.
Lopputulos? Lightning on kiinnittänyt 12 tärkeintä pelaajaansa 1−7 vuoden sopimuksilla. Se ei epäröi pohtia vaihtoehtoa, jossa Stamkos tai Tyler Johnson olisivat alttiina siirrolle. Jatkuvuus vaatii uhrauksia, mutta Lightningin tapauksessa se takaisi jatkuvuuden myös ensi kauden jälkeen.
Puolustusta on rakennettu aiempaakin tasapainoisemmaksi, mutta yksi tärkeimmistä tekijöistä on ollut Vasilevskin mieletön suoritusvarmuus. Harva joukkue voi haaveilla ykkösmaalivahdista, joka suorittaa Vasilevskin tasolla venäläisen kohtaamilla pelimäärillä. Joukkueen luukkuvahdeille on kertynyt edellisen neljän kauden ajan suhteellisen vähän vastuuta.
Koska Vasilevski on pitänyt korkean tasonsa niin johdonmukaisesti, Lightningilla on jopa ollut varaa peluuttaa luukkuvahtejaan suojaten. Esimerkiksi New York Islanders on saanut maalivahdeistaan parhaan irti tasaisella peluutuksella, mutta Lightningin kohdalla se todennäköisesti heikentäisi joukkueen mahdollisuuksia. Kakkosvahteina edellisenä viitenä kautena ovat toimineet Curtis McElhinney, Louis Domingue ja Ben Bishop. Ilman Bishopia lista ei olisi kovin vakuuttava.
Vastustajien kannalta Lightningin hallinta jäällä ja sen ulkopuolella ei lupaa hyvää tulevallakaan kaudella. Salamapaidat ovat tuolloinkin yksi suurimmista mestarisuosikeista. Ilman muutoksia seuraava mestaruus ei tosin tule, mutta juuri muutoksenhallinnan organisaatio on osoittanut taitavansa.
