Oulun Kärpät joutui kuitenkin hankkimaan pikavauhdilla korvaajan Andy Chiodolle tämän kellahdettua sairastuvalle alavatsavammansa myötä. Tuuraaja löytyi Raumalta, ja näyttöpaikan tarjoaminen SM-liigatasolla täysin kirjoittamattomalle kortille on osoittautumassa loistavaksi siirroksi.
- Olin lähdössä Pohjois-Amerikkaan, se oli koko ajan ykkösvaihtoehto. Tilaisuus lähteä Kärppiin sattui tulemaan puskista, Tarkki kertoo.
Parin viikon harjoittelun ja yhden Kajaanin Hokissa pelatun Mestis-pelin jälkeen Tarkki oli valmis liigakaukaloihin. Debyyttiottelu Tampereella Tapparan vieraana ei kuulunut elämää suurempien torjuntanäytösten joukkoon, mutta jatkossa Tarkki löi ovet maalinsa edestä säppiin.
- Kaikki tapahtui aika nopeasti. Tavallaan tiesin, että jos itse saan koppia, Kärpissä on tarjolla paikka loppukaudeksi. Ajattelin, että menen sinne ja otan sen paikan, enkä ainoastaan lähde antamaan näyttöjä. En olisi lähtenyt, jos Kärpät olisi pyytänyt vain kuukaudeksi paikkaamaan Chiodoa.
Siirto pohjoiseen tapahtui niin nopeasti, ettei Tarkki ehtinyt edes varautua ovella kolkuttavaan talveen.
- Lähtö tuli niin nopeasti, että en miettinyt, mitä otan mukaan. Tuli välillä jo vähän kylmä, mutta onneksi oli tuossa lähellä peli. Vanhemmat pääsivät Turkuun katsomaan matsia ja tuomaan meikäläiselle talvitakin, ”Taake” nauraa.
Kärppäpakit uusille tavoille
Kärpissä Tarkki peri joukkueen monivuotisen maalivahtiässän Niklas Bäckströmin pelipaikan ja pelinumeron muttei pelityyliä. Bäckström ei juuri kiekkoja eteensä sylkenyt, mutta Tarkki perustaa kookkaana ja pohjoisamerikkalaistaustaisena maalivahtina pelinsä peittämiseen ja laukausten pysäyttämiseen.
Kärppäpuolustajat ovat joutuneet opettelemaan uusille tavoille.
- Itse en ole nähnyt oikeastaan koskaan Bäckströmin pelaavan, joten en oikein voi kommentoida hänen torjuntatyyliään. Kaikki veskarit kuitenkin torjuvat eri tyyleillä, ja viime kauden Kärpistä lähti kolme pakkia NHL:ään. Joukkueet muuttuvat, Tarkki muistuttaa.
- Nyt on eri vuosi ja eri joukkue. En usko, että pakit ajattelevat, että kuka siellä torjuu. Jos tulee reboundeja, niin pakkien pitää siivota ne pois. Ja ihan hyvin ne ainakin toistaiseksi on hoidettu.
Saunallisessa yksiössä lähellä keskustaa ja hallia majaansa pitävä Tarkki saa ainakin toistaiseksi kulkea Oulun katukuvassa rauhassa.
- Välillä joku tulee jotain sanomaan, mutta ei tunnu, että minua kovin hyvin kaupungilla tunnettaisiin. Oulu on kuitenkin sen verran esimerkiksi Raumaa isompi kaupunki, ja joukkueessa on paljon nimekkäämpiäkin pelaajia. Kaukalossa on kaiken lisäksi maski päässä, joten ei ihmiset varmaan kauheasti edes tunnista minua.
Takana ura Pohjois-Amerikassa
Tuomas Tarkki oli ollut vuosikaudet piilossa suomalaiselta kiekkoyleisöltä, sillä hän pelasi neljän talven ajan yliopistokiekkoa Northern Michiganissa.
Loistavan kauden 2004-05 päätteeksi hänet palkittiin CCHA:n parhaana pelaajana ja maalivahtina ja valittiin sarjan tähtikentälliseen. Kaikkien yliopistosarjojen yhteisvalinnoissa Tarkki nimettiin kakkostähdistöön, ja hän oli finalistien joukossa Yhdysvaltojen arvostetuinta yliopistopalkintoa Hobey Baker Awardia jaettaessa.
Järkälemäisellä raumalaiskasvatilla on ikää mittarissaan jo 26 vuotta, mutta ennen tätä syksyä hänen kokemuksensa suomalaisesta jääkiekosta rajoittuivat käytännössä junioripeleihin. Kolmen pelin verran hän oli availlut kasvattajaseuransa Lukon vaihtoaition luukkua, ja syksyllä 2005 hän harjoitteli Tampereen Tapparan liigajoukkueen mukana.
- Ihmisillä tuntuu olevan siitä kuviosta vähän väärä käsitys. Olin valmistunut yliopistosta, ja viimeinen kausi oli mennyt hyvin. Olisi ollut luonnollista jatkaa Pohjois-Amerikassa uraa, mutta NHL:ssä oli työsulku päällä, ja kaikkien ratkaisujen tekeminen viivästyi ja viivästyi, Tarkki muistelee.
- Tulin Suomeen heinäkuussa, ja Tappara osoitti kiinnostusta ottaa minut mukaan harjoituksiinsa. Sovimme, että jos en pääsisi Pohjois-Amerikkaan, pelaisin mahdollisesti Tapparassa.
Jukka Rautakorven ja Ilari Näckelin johtamien harjoitusten ansiosta Tarkki pääsi lähtemään ison veden taakse erinomaisessa kunnossa, kun tilaisuus viimein aukeni.
- Raumalla moni on ihmetellyt ratkaisua, mutta Tappara tarjosi erinomaiset mahdollisuudet harjoitella. Seura maksoi lennot, antoi kämpän, ja ennen kaikkea sain hyvän kesän alle.
Kahdesti NHL-ringissä
Värikkääseen talveen mahtui sarjoja ja seuroja. Ensimmäinen pysäkki oli NHL-seura New York Islandersin harjoitusleiri.
- Ihan hyvä kokemus sekin oli. Training campilla oli kuitenkin yli 50 pelaajaa mukana, joten se oli enemmän sellaista äijien kuntoon laittamista, Tarkki muistelee.
Islandersin leiriltä tie vei AHL-joukkue Chicago Wolvesin vahvuuteen, ja Tarkki esiintyikin joukkueen väreissä harjoitusotteluissa. Työluvan viivästyminen esti kuitenkin asettumisen maalille tosiotteluissa, ja Tarkin ristiretki suuntautui ECHL-liigan Gwinnett Gladiatorsiin.
Gladiatorsin kanssa samassa hallissa harjoittelee myös Atlanta Thrashers, jonka maalivahtikuviot olivat uskomattoman loukkaantumissuman takia menneet täysin solmuun. Pasi Nurminen ja Jani Hurme olivat tipahtaneet rivistöstä jo ennen ensimmäistäkään sarjaottelua, Kari Lehtonen oli loukkaantunut kauden ensimmäisessä pelissä ja lopulta myös kokenut Mike Dunham oli liittynyt vammalistoille.
Michael Garnett oli Thrashersin ainut pelikuntoinen maalivahti, joten uutta veskaria kaivattiin, jotta edes järkeviä harjoituksia pystyttiin järjestämään.
- Ilmeisesti palkkakattoasioiden takia Atlanta ei kutsunut ketään AHL:stä, vaan he pyysivät minua mukaan. Sitten kun tuli peli, he kutsuivat Adam Berkhoelin luukkuvahdiksi, Tarkki valottaa.
- Hieno kokemus se oli. Siinä ehti näkemään, että ei se sen kummempaa touhua kuitenkaan ole.
Hurmeelle ei mahdollisuutta
Lyhyen Thrashers-jakson jälkeen Tarkki palasi Chicago Wolvesiin, jossa myös Jani Hurme teki paluuta kiekkokaukaloihin pitkän sairauslomansa jälkeen. Yleisesti Tarkin meriittejä kerrottaessa on sanottu, että Hurme joutui lähtemään toisen suomalaisvahdin tieltä ECHLään. Tuomas Tarkin mukaan näkemys poikkeaa totuudesta.
- Eivät ihmiset tiedä koko juttua. Hurmeella oli takanaan se pitkä sairaus ja sopimus oli loppumassa. Ei hänelle annettu käytännössä edes mahdollisuutta, Tarkki kertoo.
- Kun olet kaksi ja puoli vuotta pois ja joudut yhden joukkuetreenin jälkeen suoraan maaliin, niin ei siinä ihan samalta viivalta lähdetty. Hyvinhän Hurmeella sitten ECHL:ssä meni, ja hänet nostettiin Portlandiin pelaamaan AHL:ää loppukaudeksi.
Suomalainen kassarikaksikko ehti kokea Chicagon aamuruuhkissa myös pieniä kauhunhetkiä. Hurmeen ohjastama auto päätyi vilkasliikenteisellä kahdeksankaistaisella highwayllä koulubussin keulaan.
- Olimme kääntymässä vasemmalle hallin pihaan, kun Hurme ajoi koulubussin eteen. Vauhtia oli melkein 80 kilometriä tunnissa, joten aika pelottava tilanne se oli. Onneksi mitään pahempaa ei tapahtunut, Tarkki huokaa.
- Vilkaisin itse juuri hiukan ennen osumaa oikealle ja näin bussin tulevan. Ehdin nostaa juuri käden eteen kun kolahti. Auto meni lunastukseen, mutta onneksi Mersut ovat kestäviä.
