Toni ”Soosi” Sihvonen on tehnyt uran puolustuspeliin erikoistuneena keskushyökkääjänä ja oikeana tunnollisen pelaajan perikuvana. Nöyrä joukkuepelaaja oli luottomiehenä kansallisella huipulla maajoukkuetta myöten, ja viime vuosinakin hän täytti ruutunsa esimerkillisesti, vaikka suurempi huomio oli haihtunut hänen ympäriltään. Kahden Pelicans-kauden jälkeen Sihvonen, 36, on nyt ilman pelipaikkaa ja ura kenties lopussa.
Pelicansilla on kuitenkin yksi mies kulkemassa suoraan Sihvosen jalanjälkiä. Henri Heinolla on jo 21-vuotiaana vyöllään 113 runkosarjaottelua SM-liigassa. Hän on tunnollinen puolustava sentteri, alivoimaekspertti ja tasaisen varma suorittaja.
Heino ei pahastu vertaamisesta Sihvoseen tai ajatuksesta tämän manttelinperijänä.
- Sellainen fiilis vähän on itselläkin, kun ei tänne ole puolustavia senttereitä hankittu. Ehkä mennään Soosiksi Soosin paikalle, hän myöntelee.
Heino uskoo saavansa lisää myös hyökkäysvastuuta. Valmennus on kannustanut häntä rohkeampaan kiekolliseen peliin, kun puolustusvelvoitteet ovat hoituneet hyvin.
- Kehittämisen tavoitteet ovat hyökkäyspelissä. Kiekollista varmuutta ja rohkeutta pitäisi lisätä. Valmennus on käskenyt pitää enemmän kiekkoa ja tehdä rohkeammin ratkaisuja, eikä aina siirtää muille.
Rämäpäiset ketjukaverit
Heinon on siinäkin mielessä hyvä seurata Sihvosta, että tunnollisesta puolustusasenteesta huolimatta kummankaan kädet eivät ole puuta. Sihvonenhan pelasi kolmet MM-kisat ja teki parhaimmalla liigakaudellaan 37 pistettä.
Viime kaudella Heino keräsi runkosarjassa nuorelle nelossentterille mukavat tehot 5+12. Paljon tärkeämpi rooli hänellä oli jarrumiehenä ja alivoimien tappajana. Säännöllisestä vastuusta huolimatta Heino koki jäällä ensimmäisen takaiskumaalimaalinsa vasta kauden kymmenennessä ottelussa − alivoimat mukaan lukien!
- Sen yhden jälkeen alkoi tulla vähän lisää, mutta ei kovin paljon. Kai se oli sen ansiota, kun pelattiin koko ajan samalla ketjulla. Tiesimme roolimme. Omiin ei saa mennä yhtään ja kaikki tehdyt maalit ovat plussaa, Heino kertaa.
Mikä on hyvän alivoimapelaamisen salaisuus?
- Se, kun vihaa jokaista kiekkoa, joka menee omiin. Melkein sama juttu kuin ylivoimassa. Niiden pitää tehdä maaleja, meidän taas huolehtia siitä, ettei mene omiin.
- Asenteesta se lähtee. Alivoimalla se lisää kiimaa, kun tietää, että silloinkin voi päästä paikoille. Voi tulla yllätysmomenttia.
Viime kaudella Heino sai pelata lähes koko ajan samojen ketjukavereiden kanssa. Heino on Pelicansin rottaketjun rauhoittaja, kun Kari Sihvonen ja Leo Komarov ovat todellisia rämäpäitä.
- Sitä he ovat myös siviilissä, ja he viettävät paljon aikaa yhdessä. Siitä meinaa pudota kyydistä aika helpolla, Heino naureskelee.
Nyt harjoituspelikaudella Pelicansin ketjusommitelmat ovat vielä hahmotteluvaiheessa, mutta Heinon mukaan vaikuttaa hyvin mahdolliselta, että tuttu kolmikko jatkaa yhdessä alkavalla sesongilla.
Aloituksissa parantamista
Heino teki viime keväänä kaksivuotisen jatkosopimuksen Pelicansin kanssa, joten keskushyökkääjä voi hamuta kehitysaskeleita kaikessa rauhassa. Pistetavoitetta tulevalle kaudelle hän ei tunnusta miettineensä. Kliiniseen pelityyliinkään ei liene tulossa teräviä särmiä, kun ketjukaverit pitävät huolen hämmentämisestä.
- Välillä joutuu väkisinkin rauhoittelemaan, ettei homma karkaisi käsistä. Tietysti vähän terävyyttä ja lisäenergiaa voisi saada omaankin pelaamiseen, hän miettii.
SM-liigan epävirallisten tilastojen mukaan Heinon aloitusvoittoprosentti viime kaudella oli 38,25. Olkoonkin, että tilastossa on jonkin verran virhemarginaalia, lukema ei ole säännölliselle aloittajalle kovin mairitteleva. Ketjukaveri Komarov onkin usein hoitanut hyökkäyspään aloituksia, kun hänelläkin on sentteritaustaa ja taitoa aloituksiin.
- Olen kyllä tiedostanut, etteivät ne viime kaudella aina erityisen hyvin kulkeneet. Selkeää huomiota on kiinnitetty siihen, mutta vielä en ole ehtinyt harjoituskaudella näin yksittäisiä asioita harjoitella. Ajatuksia siihen on ainakin laitettu.
Taso säilyy illasta toiseen
Pelicansin ringissä on kauden alkaessa viisi keskushyökkääjää, eikä siihen lukemaan ole edes laskettu sentteriksi soveltuvaa Komarovia. Ylimääräiseksi jäävän Ville-Matti Koposen kohtaloksi on jäämässä jälleen farmiin meneminen HeKiin. Muitakaan pelipaikkoja ei nimittäin ole auki ilman loukkaantumisia.
Nuoren Heinon tuskin tarvitsee pelätä, että hän joutuisi hakemaan vauhtia Mestiksestä. Hänen kaltaisiaan työmyyriä Suomi kasvattaa joidenkin mielestä liiaksi asti, mutta Pelicansissa Heinoa on vaikea korvata omasta reservistä.
Mikä on sitten mennyt oikein, kun vastuuta on tullut jo nuorella iällä niin paljon?
- En minä tiedä, erotunko muista samankaltaisista pelaajista. Yritän, että suoritukset eivät ailahtelisi illasta toiseen. Usein nuorilla tulee ensin hyvä ja sitten heikompi ilta. Omasta mielestäni pystyn pitämään tasoni aika hyvin illasta toiseen, Heino näkee.
Kiekkoilijaksi melko pienikokoinen Heino (180/88) pitää inhottavimpina vastustajina pieniä ja vikkeliä taitureita. Hän huokaiseekin helpotuksesta, kun Martin Kariya ei enää pelaa SM-liigaa.
Heinolla itsellään on vielä paljon matkaa merkityn miehen rooliin. Vastustajien hyökkäyspeliä tylsyttävä kiusankappale ei ole pahoillaan, vaikkei hänen maineensa ole kantautunut kovin laajan kiekkoyleisön korviin.
- Ei haittaa. Mulla on vielä aikaa.
