NYI - STL 2.00
NYR - CAR 2.00
CBJ - NJD 2.00
MTL - FLA 2.30
DET - ANA 2.30
NSH - WSH 3.00
MIN - LAK 3.00
WPG - VGK 3.00
DAL - TBL 3.30
SJS - PIT 5.00

Tasainen, tasaisempi, Luoteinen divisioona

NHL / Artikkeli
Tyynenmeren divisioonassa ensimmäisen ja viimeisen joukkueen ero on 26 pistettä, Keskisessä divisioonassa 22 pistettä, Luoteisessa divisioonassa puolestaan 4 pistettä. Kaksi voittoa voi nostaa joukkueen divisioonan kärkeen varmalle pudotuspelipaikalle ja kaksi tappiota pudottaa ryhmän divisioonan viimeiseksi, pudotuspelien ulkopuolelle.

Ensimmäisen kuukauden jälkeen divisioonan kärjessä oli yllättäen Minnesota Wild ja viimeisenä majaili, 13 pistettä villejä jäljessä, Calgary Flames. Marraskuun aikana loukkaantumisten vaivaaman Minnesotan alkuhuuma viileni ja Calgary Miikka Kiprusoffin johdolla alkoi pelata omalla tasollaan. Divisioonan keskikastissa majailleet Vancouver, Edmonton ja Colorado jatkoivat pelaamista tasaisella piste per ottelu vauhdilla.

Marraskuun lopussa divisioonan joukkueet olivatkin pakkautuneet tiukaksi ryhmäksi. Kärkeen kohonnut Edmonton oli pisteen edellä toiseksi pudonnutta Minnesotaa, mikä oli pisteen edellä kolmanneksi noussutta Coloradoa, mikä puolestaan oli pisteen edellä Vancouveria, mikä oli pisteen edellä yhä viimeisenä ollutta Calgaryä. Tajusitte pointin? Piste sinne ja toinen tänne, niin viimeinen nousee ensimmäiseksi ja ensimmäinen putoaa viimeiseksi... .



Flames karisti kriisin kannoiltaan

Calgary pystyi nostamaan pelinsä uudelle tasolle heikon alun jälkeen ja on marraskuun hyvien otteiden ansiosta noussut kamppailemaan pudotuspeliviivan tuntumaan. Aivan kuten viime kaudellakin, Flamesin kone yskähteli lokakuun aikana, mutta pikkuhiljaa palettia saatiin kasaan kauden edetessä.

Marraskuukin lähti liikkeelle heikosti, sillä joukkue hävisi sekä Detroitille, että Columbukselle, mutta pystyi voittamaan St. Louisin, jonka jälkeen joukkueen peli alkoi parantua peli peliltä. St. Louis-pelistä lähtien joukkue voitti kuusi ottelua putkeen, jonka aikana Miikka Kiprusoff pelasi kaksi nollapeliä. Marraskuun loppu ei sujunut yhtä mallikkaasti, sillä Flames hävisi viidestä ottelustaan kolme.

Maalivahtipeli on Kiprusoffin löydettyä pelivireensä jälleen liigan ehdotonta eliittiä. Flames on päästänyt vähiten maaleja läntisen konferenssin joukkueista, ja puolustuspelaaminen on alkanut toimia jälleen pienen alkuhapuilun jälkeen. Kiprusoff on pitänyt Flamesia pystyssä tärkeillä torjunnoillaan ja antanut joukkueelle mahdollisuuden voittoihin vaikkei joukkueen suoritus jäällä aina ole ollut täydellinen. Jamie McLennan on päässyt pelaamaan vain kaksi ottelua, jotka molemmat ovat päättyneet Flamesin tappioon. Nokkimisjärjestys tulee olemaan selvä jatkossakin, sillä Kiprusoff tulee pelaamaan niin paljon kuin vain jaksaa.

Marraskuun positiivisimpia yllätyksiä oli puolustaja Roman Hamrlikin kohentuneet otteet. Hamrlik siirrettiin viime kaudelta tutun Dion Phaneufin vierelle ja siitä lähtien miehen otteet ovat olleet vähintäänkin vakuuttavia. Hamrlik on antanut kovia taklauksia ja kohentanut kiekollista peliään alkukaudesta huomattavasti. Yhdessä Phaneufin kanssa he pelaavat lähes 30 minuuttia ottelua kohti ja tällä hetkellä molempien tehotilasto on toista kymmentä plussan puolella.

Täksi kaudeksi Wildista Flames-nuttuun vaihtanut Andrei Zjuzin on ollut pettymys. Zjuzin ei ole osallistunut tarpeeksi kiekolliseen peliin ja miehen peliminuutit ovat olleet välillä kortilla. Zjuzin on pelannut viime ottelut kolmosparissa yhdessä Ferencen kanssa.

Hyökkäyksessä suurin mielenkiinto kesästä lähtien on kohdistunut Alex Tanguayhyn. Tanguayn alku uudessa joukkueessa oli kaikkea muuta kuin mairitteleva, mutta pikkuhiljaa hän on löytänyt paikkansa joukkueessa. Tanguay on kunnostautunut etenkin pelintekijänä jaellen namupasseja Jarome Iginlalle. Tällä hetkellä Tanguay on joukkueen syöttöpörssin selkeä kärkinimi. Ketju Tanguay – Lankgow – Iginla on kauden edetessä parantanut koko ajan peliään ja vitja alkaa jo näyttää oikeasti pelottavalta yhdistelmältä.

Pitkästä aikaa näyttää siltä, että Flamesilla on tarjota myös ratkaisuihin kykenevä kakkosketju. Huselius – Lombardi – Kobasew yhdistelmä on tukenut hyökkäystehoissa mukavasti, vaikkakin etenkin Kobasewilta odotetaan enemmän vastuunottoa maalinteosta. Kobasewin kolme tehtyä maalia ovat vähän, ottaen huomioon hänen potentiaalinsa.

Ykkös- ja kakkosketjun jälkeen Flames-hyökkäys on ollut harmaata massaa. Tony Amonte on väläytellyt silloin tällöin, muttei ole pystynyt tuloksiin illasta toiseen. Jeff Friesen hakee edelleen kauden avausmaaliaan, kuten myös lupaavasti viime kauden lopulla esiintynyt Jamie Lundmark. Ryminäosastolla McCarty on yrittänyt herätellä joukkuetta silloin tällöin hanskaamalla, mutta pahasti näyttää siltä, että hänen parhaat päivänsä tällä osastolla on nähty.
Loukkaantumistilanne joukkueella on hyvä, sillä vain Stephane Yelle on poissa vahvuudesta nilkkavamman takia. Yelle on aloittanut jo harjoittelun, mutta tarkkaa päivämäärää hänen paluulleen ei ole asetettu.

Flamesin tämän kauden suurin murheenaihe on ollut erikoistilannepelaaminen. Joukkue on vasta sijalla 24 ylivoimatehokkuudessa ja kolmanneksi viimeinen alivoimatehokkuudessa. Näiden tilastojen on parannuttava, jotta joukkue pystyy kamppailemaan paremmin tiukkojen pelien voitosta.

Joulukuussa Calgarylla on pelejä yhteensä viisitoista, mikä tarkoittaa että pelejä on keskimäärin joka toinen päivä. Joukkueen on ehdottoman tärkeätä jatkaa pelinsä parantamista hyvän marraskuun jälkeen, jotta se pystyisi vakiinnuttamaan paikkansa pudotuspeliviivan paremmalla puolella.

Jatkoajan ns. kummipelaaja Matthew Lombardi esiintyi edukseen kuukauden otteluissa. Lombardi isännöi Flamesin kakkosvitjaa vakuuttavin ottein ja on onnistunut vakiinnuttamaan paikkansa mallikkaasti. Hän johtaa joukkueen tehotilastoa selvästi (+14) (tilanne. 3.12.). Hän on tehnyt eniten voittomaaleja (3 kpl) ja voittanut yli puolet aloituksistaan (50,2%). Terveenä pysyessään Lombardi tulee rikkomaan oman piste-ennätyksensä (29 p.) kevyesti.


1. Jarome Iginla 24 13+14=27

2. Alex Tanguay 24 5+17=22

3. Daymond Langkow 24 7+14=21

4. Matthew Lombardi 24 8+10=18

5. Kristian Huselius 23 9+6=15



Kalliovuorilla tasaisen epätasaista

Colorado Avalanchen pistejahti on jatkunut odotetuissa merkeissä. Marraskuun päätyessä koossa oli 25 pelistä 26 pistettä ja joukkue oli sarjataulukossa läntisen konferenssin kahdeksantena. Vaikka sijoitus sarjataulukossa kohentui lokakuusta yhdellä pykälällä, niin alkukauteen verrattuna pistetahti hieman hiipui. Tasaisen vauhdin taulukolla seuralla kertyisi kauden päättyessä 85-86 pistettä. Pahin lamavaihe ryhmälle sattui marraskuun puoliväliin, jolloin Avalanche kärsi neljä perättäistä tappiota.

Kumpikaan maalivahdeista ei ole saanut pitempiaikaista torjuntahurmosta päälle. Yhtä tai parhaimmillaan kahta erinomaista esitystä seuraa keskinkertainen tai vieläkin huonompi päivä. Päävastuun maalin suulla on yhä kantanut Jose Theodore. Vaikkei Theo ole saanut voittoputkea aikaiseksi, niin on hänellä ollut otteluissa epäonneakin. Esimerkiksi Nashvilleä vastaan Theo pelasi hienosti päästäen vieraskentällä huippujoukkuetta vastaan vain yhden maalin. Maalivahdin epäonneksi ainoa maali oli helpohko kaukoveto ja kun kenttäpelaajat eivät onnistuneet tekemään maalin maalia, niin tuloksena oli tappio.

Tyräleikkauksesta odotettua hitaammin toipunvan Jordan Leopoldin paluun lähestyessä kauppahuhut yhden puolustajan myymisestä ovat kiihtyneet. Kauppahuhujen keskipisteessä oli ensiksi Ossi Väänänen, sitten J-M Liles ja viimeisimpänä Karlis Skrastins. Fanit haluasivat myydä heidän silmätikukseen päätyneen Patrice Briseboisin, mutta tuskinpa hyvin palkatulle – palkkakattoon laskettava tienesti 2,25 miljoonaa taalaa - virheherkälle veteraanille löytyy ottajaa.

Hyökkäyksessä vaivaa fyysisten ja suoraviivaisten hyökkääjien puute. Avalanche laukoo lähes jokaisessa ottelussa enemmän kuin vastustaja - vain Torontolla on enemmän vetoja per matsi. Mutta nopea ja kevytrakenteinen hyökkääjistö laukoo varsin kaukaa eikä tahdo päästä maalinsuulle hakkaamaan paluukiekkoja sisään. Parhaiten – tai pahiten – tilanne näkyy ylivoimalla. Viime kaudella Rob Blake nousi usein viivalta vastustajan maalin eteen tekemään maskia ja ronkkimaan reboundeja. Tämän vuoden vakihyökkääjistä ainoastaan Wojtek Wolski olisi sopivan iso maskimieheksi, mutta hänkin viihtyy paremmin maalin takana ja laitojen läheisyydessä kuin tönittävänä aivan maalin edessä. Denveriläispoppoon ylivoima onkin ollut tällä kaudella selvästi viimekautista huonompaa (onnistumisprosentti 18,8 -> 16,4).

Jatkoajan kummipoikien eli suomalaispelaajien marraskuu meni kaksijakoisesti – Väänäsellä paremmin, Laaksosella nihkeämmin. Isokokoisen suomalaisen – siis Väänäsen - otteet parantuivat selkeästi marraskuun aikana. Kuukauden neljästätoista ottelussa hän jäi vain kahdessa miinukselle ja plussaa kertyi jakson aikana seitsemän astetta. Lisäksi pistesaldo aukeni Los Angelesia vastaan ja maalitili Columbusta vastaan. Voitto-ottelussa Edmontonia vastaan jääaikakin nousi ensimmäisen kerran yli 20 minuutin. Taklaustilastossa Väänänen pitää hallussaan joukkueen kärkitilaa 32 merkinnällä.

Avalanchen toinen suomalaisedustaja, Antti Laaksonen, on hyvä esimerkki Avs-hyökkääjistöstä. Iästä huolimatta luistin liikkuu kepeästi ja välillä tekopaikoillekin päästään, mutta laukaukset jäävät kerta toisensa jälkeen maalivahtien suojuksiin tai suuntautuvat ohi maalin. Onneksi sentään kauden avausmaali tuli jo tehtyä San Jose Sharksia vastaan.

Vajaalla pelattaessa Laaksonen muodostaa Brad Richardsonin kanssa hyvän kaksikon ja mielestäni he ovat Avsien parhaat alivoimapelaajat. Ikävä kyllä joukkueen muut av-pelaajat eivät ole samaa tasoa ja seura onkin liigan alivoimatilastossa neljänneksi viimeisenä eli sijalla 27.

Joulukuussa Lumivyöryn on syytä kerätä lisää massaa. Ohjelmaan on merkitty neljätoista ottelua ja seitsemästi vastaan tulee taulukossa tällä hetkellä alempana oleva joukkue, esim. St. Louis Blues kohdataan kuukauden aikana kolmasti. Ratkaisevan tärkeitä divisioonapelejä ohjelmassa on vain neljä.


1. Joe Sakic 25, 9+17=26, -1

2. Paul Stastny, 25, 7+13=20, -5

3. John-Michael Liles 25, 5+14=19, -1

4. Marek Svatos 25, 9+10=19, +1

5. Tyler Arnason, 8+10=18, +6



Oilers nousi divisioonan kärkipaikalle

Edmonton Oilers pelasi marraskuussa 13 ottelua ja otti näistä kuusi voittoa, kaksi tappiosta tuli jatkoajalla. Kuukausi oli todellakin kaksijakoinen. Ensin kuukauden alkuun tuli neljä tappiota ja sitten seuraavasta seitsemästä pelistä kotiedun avustamana kuusi voittoa. Ja kuukauden loppuun jälleen kaksi tappiota. Viiden pelin voittoputken aikana joukkue nousi divisioonan kärkeen asti, jossa se majailikin kuun päättyessä. Kokonaissaldo marraskuun päättyessä oli 24 ottelua ja 28 pistettä.

Kuukauden puolivälin voittoputken takuumiehenä oli mahtavia otteita esittänyt maalivahti Dwayne Roloson. Veteraanivahti seisoi päällään useammassakin ottelussa ja voitti kuusi perättäistä aloittamaansa ottelua. Tämän jakson aikana ex-raumalaisen päästettyjen maalien keskiarvo oli 1,48 ja torjuntaprosentti 95 (181 vetoa 172 torjuntaa!).

Jussi Markkanen pääsi kuluneen kuukauden aikana aloittamaan yhden pelin – vastustajana St. Louis - siitä oli tuloksena tappio. Oilersien kannalta onkin huolestuttavaa, jos Roloson väsähtää urakkansa alla, sillä Markkanen tuskin pysyy vireessä pelaamalla yhden matsin kuukaudessa. Joulukuussa Oilers pelaa kahdesti peräkkäisinä päivinä, joten todennäköisesti Jussi saa plakkariinsa kaksi ottelua lisää.

Kuten valmentajat sanovat, niin maalivahti joukkueen tärkein alivoimapelaaja. Rolosonin hyvä torjuntavire näkyy Öljymiesten alivoimatehoissa. Kuukauden puolivälissä alivoimamiehet onnistuivat tappamaan kahdeksan ottelun aikana 26 perättäistä jäähyä ilman takaiskua, kunnes Teemu Selänne sai vihdoinkin kiekon Rolosonin selän taakse. Vaikka Edmontonin alivoima onkin aivan huippuluokkaa - ylivoimien tappoprosentti nousi hetkeksi jopa yli 90:nen - niin liigan listalla sillä päästään vasta kakkoseksi. Puolustuspelin ekspertin Guy Carbonneaun valmentaman Montrealin saldo on vielä parempi kuin toisen puolustuspelin ekspertin Craig MacTavishin koutsaaman Oilersin.

Rolosoniin tukeutuva no-name puolustus pelaa niin kuin no-name pelaa eli puolustuspeliin keskittyen. Marraskuun loppuun mennessä puolustajat ovat onnistuneet tekemään yhteensä vain neljä maalia (Tjärnqvist 1, Bergeron 2, Staois 1). Divisioonavastustajista löytyy pakkeja - Phaneuf, Liles, Salo, Bieksa – jotka ovat tehneet yksinään yhtä paljon maaleja kuin koko Edmontonin puolustus. Jos Kevin Lowe lähtee kauden tässä vaiheessa pelaajakaupoille, niin toivottavasti tuomisina on puolustaja, joka pystyy tukemaan hyökkääjiä ja pyörittämään ylivoimaan.

Alakerran kädettömyys näkyy hyökkäyksen otteissa, sillä pakit eivät avaa peliä riittävän nopeasti eivätkä tue hyökkäyksiä taustanousuilla. Ei olekaan ihme että Oilers on laukonut maalia kohden kolmanneksi vähiten, keskimäärin vain 26 kutia per ottelu. Laukausmäärä tuntuu hyökkäyksen tasoa katsoen ällistyttävän pieneltä. Ryan Smyth, Jarrett Stoll, Shawn Horcroft, Ales Hemsky, Raffi Torres, Joffrey Lupul, Petr Sykora – kenenkään tästä seitsikosta ei pitäisi epäröidä laukaisupaikassa, sillä niin hyvä veto heillä on. Jokaisella on potentiaalia ainakin kahdenkymmenen maalin mieheksi ja siinä vauhdissa heistä ei ole kuin kaksi, Petr Sykora ja Ryan Smyth.

Ryan Smyth onkin ollut Rolosonin ohella joukkueen tärkein pelaaja. Hän liigan maalitilastossa kolmantena ja on laukonut enemmän voittomaaleja (4) kuin kukaan muu. San Jose voitossa Ryan oli parhaimmillaan. Hän teki kolmannessa erässä hattutempun kahden minuutin ja yhden sekunnin sisään ja rikkoi Edmontonin aikaisemman kolmen maalin nopeusennätyksen – Wayne Gretzkyn nimissä olleen - 17 sekunnilla. Smythen kolmas maali oli samalla ottelun voittomaali. Samassa ottelussa hän saavutti 500 NHL-pisteen rajan, ollen vasta seitsemäs Oilers-pelaaja joka on tehnyt joukkueessa yli 500 pistettä (Gretzky, Kurri, Messier, Andersson, Coffey, Weight).

Joukkueen hyökkäys kärsi pahan takaiskun Anaheim-ottelussa kun Ales Hemsky loukkasi oikean olkapäänsä harmittoman näköisessä tilanteessa. Kiekkotaituri Hemsky on tärkeä pelaaja Oilers-ylivoimalle ja tsekin puuttuminen alleviivaa hyvän hyökkäävän pakin puuttumista miehistöstä. Jos Hemskyn vamma osoittautuu pitkäaikaiseksi, niin paineet Jarrett Stollia ja Shawn Horcroftia kohtaan nousevat. Senttereistä kumpikaan ei ole pystynyt vastaamaan viime kauden ja uusien sopimusten nostattamiin odotuksiin. Samoin Raffi Torresin ja kevään sankarin Fernando Pisanin maalimäärät eivät tyydytä Oilers-faneja. Tosin Torresin ja Pisanin puolustukseksi pitää sanoa, että he kyllä yrittävät – välillä raivoisastikin - ja kompensoivat laukaustensa epätarkkuutta fyysisellä pelillä.

Joulukuussa Oilers pelaa 14 ottelua, joista kuusi kotona. Samoin Luoteisen divisioonan joukkueita vastaan pelataan kuusi ottelua - Vancouver ja Colorado kohdataan kahdesti, Minnesota ja Calgary kertaalleen. Vierasvoittoisuutensa takia otteluohjelma on suhteellisen hankala erinomaisesti kotona viihtyville Öljymiehille. Tästä hankaluudesta huolimatta Oilersien pitäisi pystyä yli piste per peli vauhtiin, sillä loppukautta kohden ohjelma vierasvoittoisuus senkun pahenee. Varsinkin divisioonaotteluissa Edmontonin pitää pystyä vähintään piste per peli tahtiin, jotta joukkue pysyy pudotuspeliviivan yläpuolella.

Jatkoajan seurattavana oleva nuori puolustaja Ladislav Smid on jatkanut yllättävän kypsiä otteitaan. Lisäajalle asti venyneessä Anaheim-pelissä Smidin jääaika ylitti ensimmäisen kerran kauden aikana puolen tunnin rajan. Parissa muussakin ottelussa aikaa on tullut selvästi yli 20 minuuttia, mutta aivan tällaisia peliaikoja nuorukainen ei vielä kestä. Lisäpisteitä Smid ei onnistunut marraskuussa kerämään ja omaan päähänkin alkoi ropista sen verran että tehotilasto kääntyi nelisen astetta pakkasen puolelle.


1. Petr Sykora 24 12+13=25

2. Ryan Smyth 24 16+6=22

3. Ales Hemsky 23 4+14=18

4. Jarret Stoll 24 6+10=16

5. Joffrey Lupul 24 8+5=13



Minnesotan kurssi laskussa

Wild oli lokakuussa yksi pirteimmistä joukkueista koko liigassa. Marraskuu on palauttanut optimistisimmatkin kannattajat pessimismin puolelle. Marraskuussa joukkue kasvatti pistesaldoaan vain neljällä voitolla. Näistäkin voitosta vain kaksi tuli rankkareilla.

Iso ero joukkueen menestyksessä on maalin voittojen muuttuminen maalin tappioiksi. Lokakuussa kuusi ottelua joukkue voitti yhdellä maalilla, nyt maalin tappioita oli lähes sama määrä, eli viisi.

Suomalaisittain Minnesotasta on kuitenkin hyvää kerrottavaa. Maajoukkueen monivuotinen ykkösnimi Niklas Bäckström on päässyt aloittamaan paljon pelejä ja on kerännyt itselleen jopa yhden nollapelin. Maalikeskiarvo ja torjuntaprosentti ovat paremmalla tasolla kuin hieman otettaan menettäneellä Manny Fernandezilla.

Mikko Koivun saama vastuu ja luotto ovat kantamassa hedelmää. Nuorempi Koivu on tehnyt mukavasti pisteitä, mutta paikoitellen jopa kakkossentterin paikalla pelaavalla Koivulla on ketjuineen hieman ongelmia oman pään pelin kanssa. Ongelma tosin ei ole vain Koivun kohdalla, sillä ykkösketjua lukuun ottamatta joukkueen oman pään peli ei ole sitä tuttua Minnesotaa mitä ollaan aiemmin nähty. Nummelin jatkaa mukavia otteita Keith Carneyn pakkiparina, ja varsinkin ylivoimalla Nummelin on mies paikallaan.

Wild kärsii tärkeiden hyökkäyspelaajien poissaolosta. Marian Gaborik ja Pavol Demitra ovat viime aikoina istuneet katsomossa. Gaborikia kiusaa nivusvamma eikä nuori slovakkitähti ole pelannut tällä kaudella juuri nimeksikään. Molempien tähtien poissaoloa ei ole pystytty korvaamaan, ja varsinkin Gaborikin pitkä sairasloma on joukkueen kannalta paha paikka.

Kurtis Fosterin loukkaantumisen myötä alakertaan on avautunut paikka Shawn Bellelle. Belle on pelaaja, joka tuli kaupassa Dallasista kun Wild myi Willie Mitchellin Starsiin. Kookas ja atleettinen Belle on Dallasin ykköskierroksen varaus muutaman vuoden takaa.

Joulukuu tulee olemaan Wildin osalta tärkeä. Wild pelaa paljon pelejä naapurikonferenssin joukkueita vastaan, ja kohtaa mm. Detroitin neljästi. Oman konferenssin joukkueista vastaan tulee Calgary ja Vancouver kahdesti, ja Edmonton kerran.

1. Brian Rolston, 27. 14+10=24

2. Todd White, 27. 6+13=19

3. Pierre-Marc Bouchard, 27. 5+13=18

4. Mikko Koivu, 27. 6+10=16

5. Pavol Demitra, 20. 5+10=15




Canucks konttaa divisioonavastustajille

Marraskuu oli Vancouver Canucksille melko vaikeaa aikaa. Joukkue pelasi yhteensä 13 ottelua, tuloksena kahdeksan tappiota ja viisi voittoa. Marraskuun alku oli Vancouverilta heikkoa aikaa ja joukkue hävisi ensimmäisistä kuudesta ottelustaan peräti viisi. Kuukauden lopussa nähtiin sentään vähän parampaa peliä, Canucksin voittaessa marraskuun viimeisistä seitsemästä pelistä neljä.

Ehkä murheellisinta Canucksin kannalta oli kaikkien neljän oman divisioonan sisäisten pelien häviäminen. Kolme näistä neljästä tappiosta tuli tosin vierasjäillä, joten tämä selittää osaltaan näiden pelien kääntymistä tappioksi. Paraskaan selitys ei kuitenkaan pelasta joukkuetta jatkossa, ellei oman divisioonan sisäisiä, neljän pisteen pelejä saada käännettyä jatkossa useammin voitoksi - myös vierasjäällä.

Vancouver kärsi marraskuussa pahasti puolustuksensa loukkaantumisista, eikä päässyt monenakaan iltana parhaimmalle tasolleen. Joukkueen kahden tärkeän puolustajan Willie Mitchellin ja Sami Salon yhtäaikaiset loukkaantumiset jättivät pahan aukon peräpäähän, jota oli pakko vahvistaa kokemattomilla farmitason puolustajilla. Mitchellin ja Salon kanssa toimiva puolustus on ollut kauden aikana useissa otteluissa hyvä, ilman kaksikkoa kokematon puolustus on ollut vähemmän mairitteleva.

Maalilla pelannut Roberto Luongo on ollut joukkueen alkukauden tärkein yksittäinen pelaaja kokonaisuus huomioiden. Luongollekin meni kuitenkin marraskuussa muutamassa ottelussa liian helppoja maaleja, joten aivan parhaimmillaan ei hänkään ollut. Tähtitason maalivahti on tosin joutunut kantamaan välillä kohtuutonta urakkaa harteillaan; edessä pelannut nuori puolustus on tehnyt isoja virheitä, runkopakkeja on jouduttu ylipeluuttamaan ja ehkä samaa ylipeluuttamista on saanut osakseen hyvän tason kakkosvahdin puuttumisen vuoksi myös Luongo.

Puolustuksessa alkukauden tärkeimmät puolustajat ovat olleet odotetusti Mattias Öhlund, Sami Salo ja Willie Mitchell. Toista NHL-kauttaan pelaava Kevin Bieksa on puolestaan ottanut askeleita eteenpäin ja vakuuttanut otteillaan. Muista joukkueessa käyneistä puolustajista hyvin liikkuva tsekkipuolustaja Lukas Krajicek on pelannut epätasaisesti, Rory Fitzpatrick on kärsinyt loukkaantumisista ja Patrick Coulombe on ollut epävarma omassa päässä. Nuori ruotsalaispakki Alexander Edler on Bieksan tavoin ylittänyt odotuksia.

Canucksin marraskuun suurin murheenkryyni on ollut joukkueen tehoton hyökkäys. Hyökkäys on tosin tehnyt kiitettävästi töitä ja päässyt hyvin paikkoihin, mutta maaleja ei ole tullut edes avoimista paikoista. Viimeisissä 12 ottelussa Canucksin hyökkäys on tehnyt yhteensä vaatimattomat 25 maalia. Vancouver olikin marraskuun jälkeen NHL:n maalitilastossa tehottomimpien joukkueiden joukossa. Ryhmässä on aivan liikaa tehollisesti viime kauden tai viime kausien tason alapuolella pelaavia hyökkääjiä ja aivan liian vähän tason nostajia.

Erikoistilanteissa Canucksin menestys on ollut kaksijakoista. Alivoimalla joukkue on ollut yksi NHL:n parhaista joukkueista ja ylivoimalla heikko. Edellisistä 76 alivoimastaan Vancouver on päästänyt vastustajan maalintekoon vain seitsemän kertaa. Koko kausi huomioiden Vancouver on tällä hetkellä koko NHL:n alivoimatehokkuudessa 5. sijalla, 87%:n lukemilla. Ylivoimalla joukkueen menestys on ollut aika kaukana alivoiman onnistumisesta. Viimeisten 35 ylivoiman aikana Canucks on onnistunut maalinteossa vain neljä kertaa. Vancouver sijoittuukin ylivoimatehoissa tällä hetkellä koko NHL:n sisällä vasta 27. sijalle.

Marraskuu oli Jatkoajan Canucks-kummipelaaja Ryan Keslerille kohtalaisen hyvää aikaa. Kesler avasi marraskuussa lokakuun jälkeen kuivana olleet maalihanansa Minnesotaa vastaan ja jatkoi maalitehtailuaan niin St. Louisia- kuin Detroitia vastaan. Kesler tuntuu nauttivan myös valmennuksen luottamusta, sillä hän on saanut joukkueen hyökkäyksen eniten alivoima-minuutteja ja on kokonaisjääajassa mitattuna hyökkäyksen viidenneksi eniten pelaava hyökkääjä.

Vancouverin joulukuun otteluohjelma on mielenkiintoinen ja haastava. Luoteisessa divisioonassa on ennätystasaista ja Canucks kohtaa tiukan kilpailun sisällä oman divisioonan joukkueita peräti yhdeksän kertaa seuraavien 13 ottelun aikana. Näistä yhdeksästä oman divisioonan ottelusta kuusi pelataan vierasjäällä, joten kovia haasteita tulee riittämään jatkossakin. Menestymisennustetta näihin oman divisioonan sisäisiin peleihin on lähes mahdoton luoda, mutta yksi on varmaa; joulukuun otteluilla tulee olemaan suuri merkitys kauden jatkon suhteen.


1. Henrik Sedin 27 3+21=24

2. Daniel Sedin 26 7+14=21

3. Markus Näslund 27 12+7=19

4. Sami Salo 23 4+10=14

5. Taylor Pyatt 27 9+3=12

» Lähetä palautetta toimitukselle