Runkosarja sujui tasaisen varmasti alusta loppuun ja Wings keräsi historiansa toiseksi suurimman määrän voittoja (58) sekä pisteitä (124). Lokakuussa oli vaikeinta, kun joukkue hävisi neljä peräkkäistä ottelua Koillisen divisioonan vieraskiertueella, mutta helmikuun alusta lähtien Mike Babcockin paketti on toiminut uskomattomalla tavalla. 31 viimeisestä ottelusta Wings voitti 22, viisi kertaa päädyttiin rankkareihin ja vain neljästi Wings hävisi varsinaisella peliajalla tai jatkoajalla. Tuloksena runkosarjan voitto ja pudotuspeleissä avauskierroksen vastus tulee olemaan lännessä kahdeksanneksi sijoittunut Edmonton Oilers.
Paketti kasassa kauden alusta lähtien
Pelaajistossa ei suuria muutoksia kesän hankintojen jälkeen tapahtunut. Jiri Fischerin ura sai todennäköisen päätepisteen marraskuussa tapahtuneen sydänpysähdyksen johdosta. Wings nosti farmista tuntemattoman Brett Lebdan pelaamaan hänen tilalleen Niklas Kronwallinkin vielä parannellessa harjoituspeleissä hajonnutta polveaan.
Kauppatakarajalla Wings hankki lopullisen korvaajan Fischerille, kun Cory Cross siirtyi Pittsburghista Detroitiin. Muita siirtoja ei nähty, ainoastaan pientä liikennettä oli farmin välillä. Muun muassa Valtteri Filppula pääsi tekemään Red Wings –historiaa pelaamalla ensimmäisenä suomalaisena punasiipipaidassa.
Babcock lähti kauteen kasaten kaksi maalintekoketjua ja kaksi puolustavampaa yhdistelmää, mutta kauden edetessä muutti ketjujaon kolmeksi tasavahvaksi hyökkäysketjuksi ja vain yksi ketju on selkeästi puolustava. Mahdollisuuden tähän antoivat kauden monet yllättäjäpelaajat.
Johan Franzén sopeutui nopeasti NHL-kuvioihin ja miehen harteille voitiin sysätä nelosketjun puolustavan sentterin rooli. Näin Kris Draper saatiin irroitettua jarruvitjastaan hyökkääviin ketjuihin, jotka tarvitsivat kipeästi Draperin tarjoamaa työmoraalia ja luisteluvoimaa. Draper tulee pelaamaan Pavel Datsjukin sentteröimässä ykkösketjussa ja toisena laiturina ketjun kulmavääntö- ja maalintekovoimasta huolehtii 40 maalia runkosarjassa iskenyt Brendan Shanahan.
Toinen Babcockin älykkäistä muutoksista oli erottaa Henrik Zetterberg ja Pavel Datsjuk toisistaan tasakentällisin eri ketjuihin. Datsjukin vierellä kaksi kautta vasenta laitaa pelannut Zetterberg istutettiin omalle luonnolliselle paikalleen keskushyökkääjäksi ja sen myötä jälki on ollut tuhoisaa. Molemmat onnistuivat tekemään yli 80 pistettä runkosarjassa, yli piste per peli tahdilla.
Ylivoimalla D-Z -tutkapari pelaa edelleen yhdessä, mutta normaalisti Zetterbergin laitureina ovat maanmiehet Tomas Holmström sekä Mikael Samuelsson. Zetterberg pystyy ketjussaan hallitsemaan kenttää Sergei Fedorovin tapaisilla koko kentän kuljetuksilla tai sitten isokokoiset ja vääntövahvat laiturit Samuelsson ja Holmström kaivavat kiekot kulmista ja siirtävät Zetterbergille, tämä ratkaisee tai järjestää muille maalipaikan. Maanmiesten kemia on toiminut niin NHL:ssä kuin olympialaisissakin.
Etenkin Samuelsson on yksi kauden suurimpia yllättäjiä, on suorastaan käsittämätöntä, ettei kaveri ole muissa NHL-seuroissa koskaan saanut kunnon mahdollisuutta. Mies teki jopa kolmivuotisen jatkosopimuksen Wingsiin juuri pudotuspelien alla.
Kolmosketjustakin muodostui kauden lopussa vaarallinen ja pääsyyllinen tälle on vahvaan vireeseen kuntoutunut kapteeni Steve Yzerman. Jo 40 vuotta täyttäneen Red Wings –ikonin epäiltiin jo päättävän uransa kauden aikana vaivanneisiin nivusvammoihin, mutta niin vain ratkaisupelien lähestyessä mies on terveempi kuin moneen vuoteen. Työsulkukauden aikana mies sai vihdoin hoidettua pitkään vaivanneet polvensa kuntoon. Pudotuspelien kynnyksellä Yzerman takoi runkosarjan viimeisissä 9 ottelussa peräti 14 tehopistettä. Stevie pelaa Robert Langin sentteröimän ketjun oikeassa laidassa ja vasemmasta laidasta huolehtii Ässä-kasvatti Jason Williams.
Puolustavaa nelosketjua sentteröi siis ruotsalaistulokas Franzén ja laitureina ovat Kirk Maltby ja Daniel Cleary. Kokeneen Maltbyn runkosarja oli kaikilla mittareilla miehen NHL-uran heikoin, sillä hän ei oikein ole soveltunut Babcokin uuteen pelisysteemiin. Maltby on koko aiemman uransa pelannut vasemman laidan lukon taktiikan alaisena ja nyt mies on Babcockin visioiden kanssa ollut hukassa. Maltbyn rooli taklaajana, ärsyttäjänä ja etenkin alivoiman tappajana on silti erittäin tärkeä.
Puolustuspaketti on myös hitsautunut yhtenäiseksi. Nicklas Lidström on dominoinut koko kauden ja yltynyt hirmuvireeseen kevään lähestyessä. Peruspakki Andreas Liljan tulo Lidströmin pakkipariksi vapautti Lidströmin pelaamaan taas enemmän hyökkäävämpää peliä ja tulokset olivat nähtävissä. Uran piste-ennätys 16+64=80 pistettä 80 ottelussa ja 35-vuotiaana oli tosiasia. Edellisellä NHL-kaudella Lidström pelasi hyökkäävämmän Mathieu Schneiderin kanssa ja joutui itse puolustavampaan rooliin kärsien siitä tehollisesti.
Kakkosparin Schneider ja Chris Chelios taitavat olla koko liigan kokenein pakkipari, mutta erittäin toimiva sellainen. Roolitus on yhtä selkeä mitä ykkösparissa.. Chelios varmistaa ja Schneider tekee nousuja ja avaa peliä. Kolmosparin roolitus on myös hyvin samankaltainen. Verkkaisesti liikkuva kivitalon kokoinen Cory Cross on parin varmistava osapuoli ja NHL-huipulle nousemassa olevalle Nicklas Kronwallille jää kiekollinen rooli.
Pakisto on siis hyvin perinteisesti rakennettu ilman mitään ihmeroolituksia ja se on ollut todella tehokas molemmissa päissä kenttää. Red Wings päästi runkosarjassa kolmanneksi vähiten maaleja. Varamiehenä toimii ensisijaisesti kokenut Jason Woolley ja farmista löytyy tarvittaessa nopeajalkainen Brett Lebda.
Legace kovan paikan edessä
Maalivahdeista Manny Legace vakuutti kauden aikana enemmän ja nappasi näin itselleen aloittavan maalivahdin tontin pudotuspeleihin. Chris Osgood väläytteli vain ajoittain ja hänen tehtäväkseen vastaisuudessa kuuluu ainoastaan Legacen kirittäminen ja vaihtoluukun aukominen.
Legacen pudotuspelihermot tulevat olemaan kuuma kysymys koko kevään aikana ja eniten niillä on merkitystä tässä ensimmäisessä ottelusarjassa Edmontonia vastaan. Kokemusta Legacella on pudotuspeleistä vasta neljän pelin ja kahden voitetun ottelun verran, ja suurin henkinen kynnys tulee olemaan juuri tässä sarjassa.
Jos Legace tästä pääsee eteenpäin, niin homma todennäköisesti helpottuu itseluottamuksen kasvaessa. Vastapuolen ykkösmies Dwayne Roloson ei myöskään ole mikään kokenut kettu näissä karkeloissa, joten asetelma on sikäli molemmille sama. Runkosarjassa Legace voitti molemmat Oilers-kohtaamiset Rolosonia vastaan, toisessa piti jopa nollapelin.
Jokerikorttina esiin voi heittää yllätysskenaarion, että jos Legacelle käy jotain tai mies epäonnistuu alkuun, niin aivan mahdollista on nostaa nuori AHL:ää tällä hetkellä dominoiva Jimmy Howard suoraan Wingsin ykkösmaalivahdiksi pudotuspeleihin. Osgoodin olemassaolosta huolimatta Howard on organisaation tulevaisuus ja miksi ei miestä testattaisi heti kovimmassa mahdollisessa paikassa?
Kiekonhallinta vs. liike
Vastaantuleva Edmonton on mielenkiintoinen vastus Red Wings –näkökulmasta. Vahvaan luistelupeliin ja nopeaan pelin kääntämiseen systeeminsä perustava Oilers saattaa olla parhaimmillaan totaalista myrkkyä hieman hitaammalle Red Wings –nipulle. Wingseillä ja Babcockin taktiikkasilmällä on kuitenkin ollut tällä kaudella uskomaton taito soveltaa omaa peliä vastustajan peliin sopivaksi ja tässä onnistuminen tulee ratkaisemaan hyvin pitkälle tämän ottelusarjan.
Oilersilta löytyy myös fyysisyyttä ja taklausvoimaa enemmän niin pakistosta kuin hyökkäyksestäkin, millä mitä todennäköisimmin koitetaan saada Wingsin pelihuumoria vähennettyä. Wingsin hauisosaston, Shanahanin, Holmströmin, Samuelssonin, Maltbyn, Crossin, Chelioksen ja Liljan on vastattava haasteeseen laittaamalla kroppaa likoon, ettei Oilers pääse fyysisyyden kautta missään vaiheessa niskan päälle. Lähdetäänkö äärimmäisessä tilanteessa jopa ajelemaan maalivahteja?
Red Wingsin vahvuus on syöttöpeli ja kiekon kontrolloiminen, niin sanotusti hyökkäys on paras puolustus. Nykysäännöillä jos hallitset kiekkoa, niin sitä on uskomattoman vaikea saada pois rikkomatta vastustajaa. Nollatoleranssin tuomarilinjalla, jonka pitäisi jatkua myös pudotuspeleissä, Wings on äärimmäisen vaikea voitettava. Jos Oilers joutuu rikkomaan enemmän, niin joukkue tietää mitä tuleman pitää. Ylivoimapelissä Red Wings on liigan vaarallisin. Todennäköisesti maskiekspertti Tomas Holmström tulee jälleen tekemään hurjat pudotuspelitehot, kuinkas muuten kuin ylivoimalla maalin edessä huseeraten.
Alivoimapeli on Wingsillä liigan kärkeä eikä Edmontoninkaan miehitykset häviä kuin niukasti. Mike Peca ja Kris Draper käyvät oman taistelunsa tällä osastolla. Chris Pronger on Oilersin av-pelin tärkein lenkki, kuten on Lidström Detroitilla. Näiden kahden franchise-puolustajan välillä tullaan käymään kaikilla osa-alueilla kova kaksinkamppailu paremmuudesta ja Pronger hakee Lidströmistä uransa ensimmäistä niskalenkkiään. Tätä Ruotsin ihmettä kanadalainen ei nimittäin ole koskaan pudotuspeleissä pystynyt voittamaan.
Vanhat möröt voitettu?
Edelliset Red Wingsin pudotuspeliyritykset ovat päättyneet katastrofeihin hyvien runkosarjojen jälkeen. Samanlaisia kauhuskenaarioita monet virittelevät joukkueen heiveröisen materiaalin perusteella myös tulevalle keväälle, mutta tilanne on nyt toinen kuin silloin vanhassa NHL:ssä. Maalivahtien varustehirviöt ovat kaikonneet ja kahvakiekon kuolemisen jälkeen Wingsin kiekollinen osaaminen on nyky-NHL:ssä päässyt kukoistamaan.
Red Wings on myös joukkueena kasvanut ajan myötä parempaan muottiin, mitä edellisen mestaruuden jälkeisenä aikana. Mike Babcockin tulo penkin taakse on tuonut uutta nälkää organisaatioon munattoman Dave Lewisin jäljiltä ja uudet nuoret johtopelaajat, Datsjuk ja Zetterberg, alkavat nyt lähestyä uransa ikähuippua. Kahtena edelliskeväänä ennen työsulkua molemmat olivat vielä liian raakileita kantaakseen joukkuetta ja muilta avainpelaajilta puuttui siihen tarvittava nälkä. Nyt on heidän aikansa ja etenkin Zetterberg tuntuu olevan hurjassa liidossa.
Pudotuspeleihin Red Wings pääsee lähtemään käytännössä täydellä miehityksellä, ainoastaan Pavel Datsjukin puujalkavamma saattaa pitää hänet sivussa avausottelusta. Varahyökkääjänä oleva Marc Mowers on valmis stunttamaan tarvittaessa. Neljä vuotta sitten Yzerman johdatti Wingsit Stanley Cupiin vain yhdellä jalalla, nyt käytössä on jopa kaksi tervettä. Onko enne sitten hyvä vai huono, sen saa jokainen itse päätellä.
Edmonton yllättää kahdesti Joe Louis Arenalla, mutta NHL:n kovin vierasjoukkue Red Wings hakee valtavan pudotuspelikokemuksen ja johtajuuden tuomalla rutiinilla tarvittavat voitot Oilersin kotikentältä ja menee jatkoon otteluvoitoin 4-2.
