Kolmas Kanada-Cup pelattiin jo kolmen vuoden kuluttua edellisistä syyskuussa 1984. Pelipaikkoja olivat Halifax, Montreal, London, Edmonton, Vancouver, Calgary ja Buffalo, jossa Yhdysvallat pelasi yhden alkusarjan ottelun. Välierät ja finaalit pelattiin Edmontonissa ja Calgaryssa.
Alkusarjan peliohjelma oli samanlainen kuin aiemmissa turnauksissa, mutta joukkueissa oli suomalaisnäkökulmasta dramaattinen muutos. Suomi putosi pois vuoden 1984 Kanada-Cupista jäätyään edellisissä MM-kisoissa seitsemänneksi. Kyseiset Länsi-Saksassa käydyt kisat olivat Suomelle paha pettymys. Sukupolvenvaihdoksen keskellä ollut joukkue ailahteli turnauksen alusti asti ja jätti lopputuloksissa ainoastaan Italian taakseen.
Suomen tilalla oli MM-kisoissa viidenneksi sijoittunut Länsi-Saksa, jolle Kanada-Cup jäi ainutkertaiseksi kokemukseksi. Länsi-Saksa ehti vielä vuonna 1984 aiheuttaa Suomelle myös lisää pettymyksiä. Sarajevon olympialaisissa Erich "Iso-Eerikki" Kühnhacklin johtama joukkue nöyryytti suomalaisia nostamalla viidellä tehopisteellään saksalaiset 1−4-tappioasemasta 7−4-voittoon.
Finaalit taas paras kolmesta, ruotsalaisia sorsittiin tähdistövalinnoissa
Mitalipelin käytännöissä tehtiin paluu vanhaan, kun finaalit pelattiin paras kolmesta -periaatteella kuten vuoden 1976 turnauksessa. Kanadan kokoonpanossa oli tapahtunut harvinainen muutos, kun vielä vuoden 1981 Kanada-Cupissa Kanadaa edustanut Bryan Trottier pelasikin tällä kertaa kaksoiskansalaisuutensa nojalla Yhdysvaltojen joukkueessa.
Kanada kuitenkin palasi mestariksi, vaikka oli alkusarjassa vaikeuksissa. Ruotsi selviytyi Kent Nilssonin, Håkan Loobin ja Thomas Steenin johdolla finaaliin, mutta joutui nöyrtymään Kanadalle suoraan kahdessa ottelussa.
Kanadan Wayne Gretzky voitti pistepörssin ja valittiin tähdistökentälliseen. Turnauksen arvokkaimmaksi pelaajaksi valittiin maanmies John Tonelli, joka otti paikkansa myös tähdistökentällisestä. Kanadalaisista tähdistöön valittiin vielä puolustaja Paul Coffey.
Muut tähdistökentälliseen valitut olivat Neuvostoliiton maalivahti Vladimir Myškin ja hyökkääjä Sergei Makarov sekä yhdysvaltalaispuolustaja Rod Langway.
Ruotsalaisia ei tähdistöön mahtunut, vaikka joukkue eteni finaaliin asti ja edellä mainitut hyökkääjät olivat kaikki pistepörssin kärkikymmenikössä ja edellä tähdistöön valittua Makarovia. Lisäksi Steen voitti turnauksen maalipörssin.
Neuvostoliitto teki alkusarjassa historiaa − Kanada piristyi jatkopeleissä
Hallitseva mestari Neuvostoliitto voitti kaikki alkusarjan viisi ottelua maalierolla 22-7. Vasta vuoden 2004 World Cupissa Kanada pystyi samaan ja pisti vielä paremmaksi voittamalla kaikki turnauksen ottelunsa. Isäntämaa Kanadalla oli alkusarjassa vaikeuksia, ja vaahteralehdet hävisivät Neuvostoliitolle ja Ruotsille ja pelasivat Yhdysvaltojen kanssa tasan.
Kanada olikin yllättäen alkusarjassa vasta neljäs ja pääsi viimeisenä jatkopeleihin. Ruotsi ja Yhdysvallat nappasivat kaksi muuta jatkopaikkaa. Tšekkoslovakia ja Länsi-Saksa saivat kumpikin kasaan vain yhden tasapelipisteen, joten turnaus päättyi alkusarjaan.
Välierissä vastaan asettuivat Neuvostoliitto ja Kanada sekä Ruotsi ja Yhdysvallat. Alkusarjassa Neuvostoliitto voitti Kanadan 6−3 ja johti välierääkin kolmannen erän alkupuoliskolla 2−1. Kanada kuitenkin kiri tasoihin, ja Mike Bossy iski voittomaalin jatkoajalla.
Ruotsi puolestaan nöyryytti Yhdysvaltoja toisessa välierässä. Ruotsin neljä ensimmäistä laukausta menivät kaikki maaliin, ja lopulta Ruotsi marssi ylivoimaiseen 9-2-voittoon.
Myös ensimmäisessä finaalissa Ruotsi pääsi johtoon, mutta Kanada teki neljä seuraavaa maalia ja otti vakuuttavan 5−2-voiton. Toinen finaali näytti olevan Kanadalle lastenleikkiä, kun se jyräsi avauserässä 5−0-johtoon. Ruotsin tehohyökkääjät saivat kuitenkin aikaiseksi vakuuttavan kirin, mutta yhtä maalia se jäi vajaaksi. Kanada otti voiton 6−5-lukemin.
