Viides ja viimeinen Kanada-Cup pelattiin elo-syyskuussa 1991 Kanadassa ja Yhdysvalloissa. Kanadassa pelipaikat olivat Toronto, Saskatoon, Hamilton, Montreal ja Quebec. Yhdysvaltojen puolella pelattiin Pittsburghissa, Detroitissa ja Chicagossa.
Osallistujamaihin tai peliohjelmaan ei ollut tehty muutoksia sitten edellisen turnauksen eli yksinkertaisen alkusarjan jälkeen pelattiin välierät ja finaalit paras kolmesta -periaatteella.
Kanada nappasi kolmannen peräkkäisen Kanada-Cupin voiton häviämättä turnauksessa otteluakaan. Suomi pelasi historiansa parhaan Kanada-Cupin venyen turnauksessa kolmanneksi. Aikaisemmissa turnauksissa Leijonien pelit olivat päättyneet jo alkusarjaan.
Kanadan Wayne Gretzky voitti pistepörssin jo neljännen kerran peräkkäin, ja maalivahti Bill Ranford nappasi turnauksen arvokkaimman pelaajan palkinnon. Tähdistökentälliseen mestareista valittiin edellä mainittujen lisäksi puolustaja Al MacInnis.
Tähdistökentällisen täydensivät yhdysvaltalaiset puolustaja Chris Chelios ja hyökkääjä Jeremy Roenick sekä ruotsalaishyökkääjä Mats Sundin. Suomen paras pistemies oli Christian Ruuttu tehoilla 1+5, Petri Skriko oli suomalaisista paras maalintekijä kolmella osumalla.
Kanadan joukkueessa pelasivat yhtäaikaa Gretzky ja tämän manttelinperijäksi hehkutettu superlupaus, tuolloin 18-vuotias Eric Lindros. Mario Lemieux joutui jättämään turnauksen väliin selkävamman vuoksi. Leijonien Teemu Selänne taas oli 21-vuotiaana mukana uransa toisissa aikuisten arvokisoissa.
Suomi yllätti positiivisesti − Neuvostoliitto ja Tšekkoslovakia floppasivat
Suomella oli turnauksessa vain seitsemän NHL-pelaajaa: puolustajat Jyrki Lumme ja Teppo Numminen sekä hyökkääjät Ruuttu, Skriko, Jarmo Kekäläinen, Esa Tikkanen ja Jari Kurri, joka tosin oli pelannut edeltävän kauden Italian pääsarjassa Milano Devilsin joukkueessa.
Valtaosa pelasi kotimaan Liigassa. Vain puolustajat Timo Jutila ja Arto Ruotanen pelasivat Ruotsin pääsarjassa ja hyökkääjä Iiro Järvi Itävallan pääsarjassa. Aiempaa NHL-kokemusta kuitenkin oli muun muassa Kari Elorannalla, Raimo Summasella, Ville Sirénillä ja Janne Ojasella.
Suomea valmensivat Pentti Matikainen ja Sakari Pietilä.
Leijonat sai odotuksiin nähden erinomaisen alun venymällä Ojasen maaleilla 2−2-tasapeliin Kanadaa vastaan. Suomi selvisi lopulta alkusarjassa kolmanneksi ja hävisi vain Neuvostoliitolle ja Yhdysvalloille. Aiemmissa turnauksissa Leijonat oli venynyt vain yhteen voittoon ja yhteen tasapeliin ja vuoden 1987 Kanada-Cupissa Suomi hävisi kaikki ottelunsa.
Neuvostoliiton pelit päättyivät yllättäen jo alkusarjaan. Kestomenestyjä otti voiton ainoastaan Suomesta ja pelasi tasan Kanadan kanssa. Toinen "itäblokin" joukkue Tšekkoslovakia pärjäsi vielä heikommin ja jäi turnauksessa viimeiseksi. Ainoat pisteet tulivat voitosta Neuvostoliittoa vastaan.
Neuvostoliitolla oli mukana vain muutama tähtipelaajansa. Moni kieltäytyi maajoukkuekutsusta ja osa jätettiin valitsematta mahdollisen loikkauksen pelossa. Myös Tšekkoslovakialla oli mukana merkittävästi heikompi ja nimettömämpi joukkue kuin aiemmissa turnauksissa oli totuttu.
Neuvostoliiton poliittinen tilanne oli turnauksen aikana erittäin epävakaa, ja maa hajosikin vain muutama kuukausi myöhemmin. Näin ollen vuoden 1991 Kanada-Cup jäi Neuvostoliiton viimeiseksi jääkiekon arvoturnaukseksi.
Kanada voitti alkusarjan tappiottomalla pelillä. Ainoat pistemenetykset olivat tasapelit Suomea ja Neuvostoliittoa vastaan. Yhdysvallat keräsi yhtä paljon pisteitä kuin Kanada, mutta tappio naapurimaalle pudotti amerikkalaiset toiseksi. Ruotsi varmisti jatkopaikkansa voittamalla päätöskierroksella Tšekkoslovakian.
Pohjois-Amerikka jyräsi mitalipeleissä
Suomi kohtasi välierissä Yhdysvallat, Kanadaa vastaan asettui Ruotsi. Alkusarjassa Yhdysvallat voitti Leijonat niukasti Pat LaFontainen viime minuuttien maalilla, mutta välierässä Suomelle ei jäänyt jossiteltavaa.
Amerikkalaiset ottivat pelin haltuunsa ja rynnivät kolmannessa erässä peräti 7−1-johtoon. Leijonat kaunistelivat numeroita Kurrin ja Ruutun maaleilla, mutta hienosta turnauksesta huolimatta lopputulos oli tyly 7−3. Toisessa välierässä Kanada oli yhtä tyly voittamalla Ruotsin 4−0.
Kanada jatkoi finaaliputkeaan, mutta Yhdysvalloille loppuottelu oli ensimmäinen Kanada-Cupeissa. Yhdysvallat oli alkusarjassa hävinnyt ainoastaan Kanadalla ja janosi revanssia.
Amerikkalaiset Mike Modanon ja Brett Hullin johdolla eivät kuitenkaan pärjänneet Kanadan tähtisikermälle. Maalipörssin voittanut Larmer iski kahdessa finaaliottelussa kolme maalia, ja Mark Messier nousi ratkaisijaksi tärkeimmissä peleissä tekemällä turnauksen molemmat maalinsa finaaleissa.
Kanadan voittokulkua ei pystynyt pysäyttämään edes Gretzkyn puuttuminen toisesta finaalista. Gary Suter teloi Kanadan kirkkaimman tähden sairastuvalle ensimmäisessä osaottelussa.
Kanadan saldo viidesta Kanada-Cupista oli vakuuttava − joka kerta finaaleissa ja neljästi mestari.
