Tämän piti olla kausi, jolloin TPS ottaa jälleen askeleen eteenpäin kevään 2011 mahalaskun jälkeen ja hiljalleen vakiinnuttaisi asemaansa playoff-joukkueena. Toisin kuitenkin kävi, ja toista kertaa kolmen vuoden sisään TPS taistelee kauden viimeisissä peleissään ainoastaan karsintapeikkoa vastaan.
Tammikuun aikana TPS pyrki vielä vahvistamaan rivejään, mutta hankinnoista ei ole ollut toivottua apua. Maalivahti Ville Hostikka on viettänyt aikaa lähinnä penkillä, joten hankintaa on vaikea ymmärtää, etenkin kun Antero Niittymäki on tiettävästi toipumassa pelikuntoon vielä tämän kauden aikana.
Kiekollista johtajaa kaivannut peräpää vahvistui Josh MacNevinillä sekä Tom Preissingilla. Preissing oli täsmähankinta, jonka toivottiin tuovan apua yskineeseen ylivoimapeliin. Vaikka Preissing onkin täyttänyt vahvistuksen tunnusmerkit, niin hän ei ole osoittautunut kaivatuksi yv-aseeksi. MacNevin puolestaan on jättänyt itsestään todella vaisun kuvan ja saikin tililleen jo ansaitun katsomokomennuksen.
Omituisinta hankinnoissa oli se, että molemmat miehet ovat profiililtaan nimenomaan kiekollisia puolustajia. Tämä vaikutti jo hankintojen julkistamisen yhteydessä hätävarjelun liioittelulta, sillä myös hyökkäyspää kaipasi kipeästi vahvistusta. Camilo Miettinen tuo toki lisäarvoa miehistöön, mutta hän ei nykykunnossaan ollut edes lähtökohtaisesti ratkaisu TPS:n suurimpiin ongelmakohtiin.
Kun Corey Locke osoittautui flopiksi, on TPS kaivannut selkeää ykkössentteriä. Tämä on ollut TPS:n ongelma jo vuosien ajan ja Locken myynnin myötä ongelma on vain kärjistynyt entisestään. Toinen selkeä puute on 1-2-ketjun laitahyökkääjä, joka joukkueesta on puuttunut aina kesästä lähtien.
On toki sanottava, että NHL-kauden alkamisen johdosta pelaajamarkkinoilla oli monta TPS:ää rahakkaampaakin seuraa eikä markkinoilla muutenkaan ollut kovin isoja kaloja naarattavaksi. Siitä huolimatta TPS ei pääse pakoon sitä tosiasiaa, että joukkueen rakentaminen on epäonnistunut.
Lähes panokseton välitila
Silmiinpistävin piirre TPS:n kaudessa on ollut epätasaisuus ja etenkin mentaaliset nukahdukset tärkeillä hetkillä. Jostain syystä TPS ei saa itsestään parasta irti, kun sitä eniten tarvitaan. TPS onnistuu siis raapimaan pisteitä peleistä, joista sen ei kaiken järjen mukaan pitäisi, mutta niin sanotuissa kuuden pisteen otteluissa pisteet jäävät lähes poikkeuksetta vastustajalle. Lisäksi TPS on kunnostautunut johtoasemien hukkaamisessa. Tämä on johtanut moneen kitkerään maalin tappioon, jotka ovat vieneet joukkueen yhä varmemmin ulos pudotuspeleistä.
Ulospäin TPS:n pelaajat ja valmennusjohto antavat luonnollisesti viestiä, että taistelu jatkuu "niin kauan, kun on edes teoreettiset mahdollisuudet". Niin pitääkin, mutta kylmä tosiasia on pakko tiedostaa jossain vaiheessa. Playoff-paikka vaatisi melkoisen voittoputken ja siihen päälle hieman tuuria. Mikään TPS:n pelissä ei viittaa siihen, että sen eväät riittäisivät kaikkien aikojen loppukiriin.
Playoff-viiva alkaa olla liian kaukana ja karsijan paikkaan on vielä kelpo kaula, joten TPS:n loppukaudessa ei ole juurikaan enää panosta. Valmennuksen suuri haaste onkin kääntää joukkueen keskittyminen pois pudotuspelihaaveista ja kohdistaa se muutaman voiton ottamiseen. Tällöin TPS varmistaisi sen, että Ilves ei missään nimessä enää tule ohi.
Rutiini riittänee
Henkisesti tilanne on varmasti raskas, sillä joukkueen kausi on epäonnistunut, se ei kuitenkaan ole vielä aivan täysin kuivilla, mutta silti sillä ei käytännössä ole enää mitään pelattavaa. Joukkueen johtavien pelaajien tuleekin nousta esiin, näyttää muille suuntaa ja potkia myös muuta joukkuetta hoitamaan työnsä kunnialla loppuun.
Ilveksen nousu TPS:n rinnalle ei ole kovinkaan todennäköistä, mutta jos niin tapahtuu, niin uhkakuvia on vielä ilmassa. TPS:n hyökkäyspeli on ollut pahasti jumissa sentteriongelman takia, johtavat pelaajat ovat joko turhautuneita, ylikuormitettuja, pelaavat loukkaantuneina tai ovat muuten vain varjojen mailla.
Vain kiistaton ykkösmaalivahti Atte Engren pitää huipputasonsa illasta toiseen. Kenttäpelaajien ykkönen on maalitykki Brian Willsie, mutta hänkään ei yksin kykene joukkuetta hinaamaan. Osa joukkueesta vaikuttaa jo luovuttaneilta ja lyödyiltä, joten Ilveksen ihmekirin vaatima yhtäkkinen tasonnosto voisi olla liikaa TPS:lle.
Kaikki on kuitenkin vielä TPS:n omissa käsissä. Kaiken järjen mukaan TPS:n joukkue repii itsestään vielä sen verran irti, että se tekee tarvittavan ja varmistaa, että Turussa SM-liigakausi päättyy jälleen maaliskuun puoliväliin.
