Miesten jääkiekon tämän vuoden MM-kisoja seuraavat ovat ihmetelleet osallistuvien joukkueiden välisiä suuria tasoeroja. Ihmettelyyn on syytä, sillä MM-kisoissa ei ole tällä vuosituhannella nähty kertaakaan yhtä ronskeja murskajaisia kuin tänä vuonna.
Lohkovaihe on yhä kesken, mutta toisen joukkueen voittoon viidellä tai useammalla maalilla on päädytty jo peräti 17 kertaa. Viime vuonna Tanskan kisoissa tasoerot olivat myös valtavat, kun koko kisoissa 16 ottelua päättyi vähintään viiden maalin erolla.
Nämä ovat erityisen isoja lukemia. Vertailun vuoksi vuoden 2017 kisoissa vastaavia murskajaisia oli puolet vähemmän, vuoden 2015 turnauksessa alle kolmasosa nykyisestä määrästä. Ennen viime vuotta viimeksi Kanadassa 2008 yli kymmenen ottelua päättyi vähintään viiden maalin erolla toiselle joukkueelle.
Miksi tasoerot ovat nyt repsahtaneet?
Syy 1: Etelä-Korea ja Valko-Venäjä sotkivat "hissirytmin"
Vuodesta 2010 vuoteen 2018 saakka MM-kisojen ja IA-divisioonan välillä paikkaa vaihtoivat keskenään samat neljä maata joka kevät yhtä vuotta lukuun ottamatta. Kun esimerkiksi Italia ja Kazakstan putosivat alemmalle tasolle, Itävalta ja Slovenia nousivat aina tilalle. Sitten putosivat vuorostaan Itävalta ja Slovenia, ja tilalle nousivat Italia ja Kazakstan. MM-kisoihin ehti muodostua neljä hissimaata, jotka eivät aivan saaneet vakiinnutettua itseään pääsarjatason joukkueiksi, eivätkä vieläkään ole siinä onnistuneet. Hissi on kulkenut ylös ja alas.
Unkari sekoitti pakkaa noustuaan vuoden 2016 päätason kisoihin. Se putosi kuitenkin pian takaisin. Isomman muutoksen hissiliikkeeseen aiheuttivat vuonna 2017 Etelä-Korea ja 2018 Valko-Venäjä. Etelä-Korea nousi kaikkien yllätykseksi päätasolle kaudeksi 2018 ja jätti perinteisemmän kisakävijän, Kazakstanin, IA-divisioonaan. Lisäksi Valko-Venäjä pelasi erittäin huonon turnauksen 2018, ja hissillä matkannut Itävalta onnistui viimein säilyttämään sarjapaikkansa.
Niinpä päädyttiin tilanteeseen, jossa päätasolla onkin kolme tavanomaisesti I-divisioonassa vähintään joka toinen vuosi pelannutta maata: Itävalta, joka piti sarjapaikkansa, sekä nousijat Italia ja Iso-Britannia. Eritoten jälkimmäisen nousu oli yllätys, sillä Kazakstan ja Slovenia ovat olleet perinteisempiä nousijoita. Kun päätasolla on kolme periaatteessa divisioonatason maata kahden sijaan, on otteluohjelmassa luonnollisesti myös enemmän otteluja, joissa voi odottaa isomman jääkiekkomaan ryöpyttävän pienempäänsä.
Syy 2: Italia on heikentynyt rajusti, eikä Ison-Britannian taso riitä
Italian nousu divisioonasta päätasolle on ollut viime vuosina työn ja tuskan takana, mutta niin vain italialaiset ovat taistelleet itsensä aina takaisin. Tulevina vuosina on luvassa ongelmia. On hyvin mahdollista, ettei Italiaa nähdä enää yhtä usein MM-kisojen korkeimmalla tasolla. Italia on ollut ottavana osapuolena neljäsosassa näiden kisojen murskajaisista.
Italian heikkous on ollut monille pettymys, mutta hälyttäviä merkkejä maan jääkiekkoilun heikentymisestä oli ilmassa jo vuoden 2015 IA-divisioonan kisoissa. Tuolloin Italia keräsi toiseksi korkeimmalla sarjatasolla vaivaiset viisi pistettä ja jätti taakseen vain täysin romahtaneen Ukrainan. Sittemmin Italia on noussut päätasolle kahdesti, mutta molemmilla kerroilla se sai kasaan juuri ja juuri nousuun riittäneet yhdeksän pistettä viidestä pelistä.
Italialla on tämän vuoden MM-turnauksessa muutama ikävä poisjäänti, mutta se ei kokonaan selitä katastrofaalista turnausta. Italian todellinen taso lienee tällä hetkellä lähempänä IB-divisioonaa eli kolmanneksi korkeinta sarjaporrasta kuin ylintä MM-turnausta. Jos ja kun Italia nyt putoaa IA-divisioonaan, sen onni on, että Romania yllätti IB-divisioonassa kaikki nousten seuraavan kevään IA-divisioonaan. Romanialle Italia tuskin vuoden päästä häviää, jos nyt pääsarjasta putoaa.
Ison-Britannian nousu pääsarjaan oli jääkiekkokauden 2018 suurimpia sensaatioita. Sen ei pitäisi yllättää ketään, ettei joukkueesta ole haastamaan pääsarjatason vastustajia. Taistelu on ollut kunniakasta, mutta kaksi sarjaporrasta kahtena perättäisenä kautena nousseen maajoukkueen tämänhetkiset vaikeudet ovat vain realistinen seuraus. Ensi vuonna päätasolle palaavien Kazakstanin ja Valko-Venäjän luulisi hillitsevän murskajaisten määrää.
Syy 3: Isot kiekkomaat ovat vahvoja, pienillä on pahoja poissaoloja
Tämän vuoden MM-turnauksessa lajin suurmaista Ruotsilla, Venäjällä ja Yhdysvalloilla on poikkeuksellisen nimekkäät joukkueet. Ruotsilla on peräti ennätysmäärä NHL-pelaajia. Kanada on aina NHL-pelaajillaan vähintäänkin vahva. Sveitsi sai mukaan lähes kaikki mahdolliset NHL-kansalaisensa. Slovakian kotikisat ovat innostaneet maan harvat NHL-pelaajat hyvin mukaan. Suomi on ainoa suurmaa, jonka nimilista on tavanomaista heikompi.
MM-kisojen alkaminen viikkoa tavallista myöhemmin edesauttoi suurmaiden kilpavarustelua. Monilla pienemmillä jääkiekkomailla sen sijaan oli ongelmia joukkueen kokoamisessa. Esimerkiksi Ranskan tapainen pieni haastaja ei kestä Yohann Auvitun, Pierre-Édouard Bellemaren, Stéphane Da Costan ja Antoine Rousselin poisjääntejä.
Lisäksi monen pienen valmennus on vaihtunut. Ranskan pitkäaikainen päävalmentaja Dave Henderson väistyi, joten 2019 on eittämättä välivuosi Ranskalle. Myös Saksa ja Tanska ovat uudessa komennossa.
Syy 4: Pienet kiekkomaat tarvitsevat hyvää maalivahtipeliä − nyt sellaista ei ole saatu
Norja tyrmättiin kisoissa heti alkuun. Heidän otteluohjelmansa oli todella vaikea, kun vastaan asettuivat kaikki B-lohkon neljä vahvinta osallistujaa. Norjalaisilla on tullut ikävä maalivahti Lars Haugenia, joka on aiempina vuosina pitänyt heitä pystyssä. Haugenin poisjäänti oli Norjalle iso kolaus.
Tanskalta jäi saamatta NHL:n huippuvahti Frederik Andersen, joka on nostanut Tanskan tasoa aina mukana ollessaan. Ei Tanska ole Sebastian Dahmiin kaatunut, mutta siinä on merkittävä ero, onko maalissa Andersen vai Dahm. Saksan Niklas Treutle ei kyennyt pysäyttämään Kanadan vyöryä, Ranskassa haikailtaneen edelleen Cristobal Huet'n perään, eikä Itävallalla tai Isolla-Britanniallakaan tällä hetkellä ole tähtitason maalivahtia.
Etelä-Korean maalivahti Matt Dalton oli vuosi sitten hyvä osoitus siitä, kuinka maajoukkueen taso nousee huomattavasti, kun tolppien välissä on laadukas torjuja. Eteläkorealaiset tuskin olisivat piipahtaneet pääsarjassa kakkosmaalivahtinsa Park Sung-je maalillaan.
Syy 5: Myös pikkumaiden välillä on tasoeroja − tänä vuonna erot ovat selvästi suuremmat
Moni jännäri hieraisi varmasti silmiään, jos näki Latvian ja Italian välisen ottelun laukaustilastot. Italian maalissa Andreas Bernard huhki yli 60 torjunnan iltapuhteen. Näin voi käydä, kun kohtalaisen hyvätasoinen pääsarjajoukkue kohtaa poikkeuksellisen huonon divisioonatason ryhmän. Suomalaisesta näkökulmasta saattaa erehtyä luulemaan Latviaa suunnilleen samaan kategoriaan vaikkapa Itävallan ja Ranskan kanssa, mutta todellisuudessa Latvia on yhtä kategoriaa korkeammalla. Sillä on vieläpä tänä vuonna huomattavan kilpailukykyinen pelaajisto.
Norja takoi Italiaa vastaan taululle rumat lukemat 7−1. Tanska rökitti Ison-Britannian rumasti 9−0. Ja vaikka Slovakian jääkiekkoilu on ollut pahassa luisussa, sen miesten maajoukkue on edelleen täysin kykenevä mättämään 7−1-lukemat brittejä vastaan. Suomalaisille nämä kaikki saattavat näyttäytyä lajin lilliputteina, koska Suomella on tapana voittaa kyseiset maat lähes joka vuosi, mutta yhtä lailla Norjassa todennäköisesti ajateltiin ennen Italiaa ja Itävaltaa vastaan pelattuja otteluita, että norjalaiset ovat näissä kohtaamisissa selkeitä ennakkosuosikkeja.
Latvia ja Slovakia saivat koottua tähän turnaukseen ryhmät, joilla uskalsi lähteä haastamaan kaikkein isoimpia kiekkomaita. Ei siis ole suuri ihme, että keskikastin joukkueet ovat pystyneet löylyttämään pienimpiä maita, jotka ovat kärsineet poissaoloista, vaikeasta otteluohjelmasta ja tavallista heikommasta maalivahtipelistä.
Koko vuosituhannen mittakaavassa kuluvan turnauksen ennätysmäisiä tasoeroja selittävät loogiset syyt, jotka osoittavat, että jääkiekon maailman huippu on edelleen varsin kapea. Toisaalta syyt kertovat myös sen, ettei lajin kansainvälisen kilpailun suuntaa tai tasoa voi päätellä yksittäisen turnauksen perusteella.
Vuoden 2020 MM-kisoissa Sveitsissä tuskin nähdään samanlaisia selkäsaunoja kuin Slovakiassa on nyt nähty.
