Maalivahdit
#30 Kevin Lankinen, 10
8 ottelua, 94,2 %, 1,50 pmk
Pelasi kertakaikkisen vakuuttavan turnauksen. Vakuutti heti ensimmäistä ottelusta lähtien päävalmentaja Jukka Jalosen rauhallisen tasaisilla otteillaan. Lohkovaiheen lopussa ja puolivälierässä hieman haparoi, mutta kasasi itsensä upeasti mitalipeleihin ja torjui Leijonat maailmanmestaruuteen.
#35 Veini Vehviläinen, 5
1 ottelu, 89,7 %, 2,82 pmk
Leijonajoukkueen harvoja epäonnistujia. Sai mahdollisuutensa Yhdysvaltoja vastaan, mutta tappio ja avauserän heikot esitykset pienensivät kärppävahdin roolia. Loppupeleissä ei enää asiaa pelaavaan kokoonpanoon.
#45 Jussi Olkinuora, 7
1 ottelu, 100,0 %, 0,00 pmk
Kiekkokiertolainen pelasi turnauksessa vain yhden pelin Iso-Britanniaa vastaan, mutta piti ottelussa nollan ja onnistui ryöstämään kakkosvahdin paikan Vehviläiseltä. Plussat ottelussa napatusta kahdesta syöttöpisteestä.
Puolustajat
#4 Mikko Lehtonen, 10
10 ottelua, 1+6=7, 0 min, +5
Edusti Suomen kiekollista puolustusta parhaimmillaan. Vastasi odotuksiin myös ylivoimalla ja löi kymmenessä ottelussa tehot 1+6. Pelasi uhrautuvasti joukkueen eteen ja jaksoi myös puolustaa illasta toiseen, kuten pelitapa vaati. Täydellinen suoritus kaikilta osin.
#7 Oliwer Kaski, 6
10 ottelua, 0+2=2, 4 min, +3
Alisuoritti koko turnauksen ajan. Kiekollinen pakki, joka pääsi pelaamaan ylivoimaa, mutta sai turnauksessa kasaan vain tehopisteet 0+2. Ei yltänyt siihen, mitä Liigassa on totuttu näkemään. Loppuottelun epäonnistunut rangaistuslaukaus kuvasti epäonnistumista.
#28 Henri Jokiharju, 6
10 ottelua, 0+3=3, 2 min, +1
Toinen Suomen kahdesta NHL-vahvistuksesta. Ei kyennyt ottamaan sitä roolia, johon hänellä olisi ollut mahdollisuus ja jota häneltä odotettiin. Jäi näkymättömäksi, vaikka syöttikin esimerkiksi Marko Anttilan voittomaalin Venäjää vastaan.
#40 Petteri Lindbohm, 9
10 ottelua, 2+1=3, 6 min, +2
Suoriutui turnauksesta erinomaisesti. Iski maalit kiperimpiin aikoihin, ja oli useasti maalin edessä lapiointihommissa. Hyökkäyksien kariutuessa oli nopeasti takaisin paikallaan puolustuksessa.
#50 Miika Koivisto, 7
10 ottelua, 0+2=2, 2 min, +3
Ei päässyt samanlaiseen rooliin kuin KHL-joukkueessaan, mutta suoriutui neljännessä parissa tutkaparinsa Jani Hakanpään kanssa moitteettomasti. Piti puolustavaa roolia Hakanpään avatessa hyökkäyksiä ja noustessa hyökkäysvitjan tueksi.
#55 Atte Ohtamaa, 8
10 ottelua, 1+1=2, 4 min, +2
Oli alakerran isäntä jämäkillä otteilla. Ei antanut siimaa kaksinkamppailuissa ja hoiti oman tonttinsa hyvin varmasti. Arvo joukkueelle nousi entisestään vahvan johtajan roolin myötä.
#58 Jani Hakanpää, 9
10 ottelua, 1+1=2, 4 min, +4
Jatkoi Liigasta tutuilla esityksillään. Pelasi vahvaa hyökkäyssuunnan peliä ja ulottuvana pelaajana pystyi suoriutumaan erinomaisesti myös oman pään tiukoista tilanteista. Puolivälierän tasoitusmaali 3–3:een oli yksi turnauksen komeimmista.
#70 Niko Mikkola, 9
10 ottelua, 2+3=5, 0 min, +3
Otti ison askeleen kohti NHL-unelmaansa. Lehtosen ohella Suomen puolustuksen tärkeimpiä tukipylväitä. Pelasti viisaasti, tarkasti ja jäähyttömästi. Peruspuolustajan maineessa oleva Mikkola väläytti myös hyökkäyspään taitoja takomalla viisi tehopistettä.
Hyökkääjät
#12 Marko Anttila, 9
10 ottelua, 4+0=4, 4 min, +3
Mörkö on ilmiö, ja saa sitä ollakin. Aivan järisyttävän tärkeät neljä maalia pudotuspeleissä kertovat kaiken oleellisen Lempäälän jätin merkityksestä mestaruuden takana. Kapteenina kantoi joukkueesta vastuuta sekä jäällä, että sen ulkopuolella.
#15 Arttu Ilomäki, 6
5 ottelua, 1+1=2, 0 min, 0
Avausottelun voittomaali Kanadaa vastaan jäi Ilomäen turnauksen kohokohdaksi. Joutui lopulta seuraamaan mestaruuden ratkeamista katsomon puolelta, sillä mailataiturille ei enää löytynyt roolia Jalosen palapelistä.
#19 Veli-Matti Savinainen, 7
10 ottelua, 0+5=5, 0 min, +2
Ei yltänyt turnauksessa parhaaseen mahdolliseen suoritukseen. Teki paljon töitä jäällä ja sen ulkopuolella, mutta sai vastuuta myös ylivoimalla, eikä kyennyt odotetunkaltaisiin tehopisteisiin. Maalitili jäi kokonaan avaamatta.
#20 Niko Ojamäki, 7
10 ottelua, 1+3=4, 2 min, -2
Tapparan hyökkääjä kuului ehdottomien yllättäjien joukkoon. Pelasi ennakkoluulottomasti, ja käytti hanakasti terävää laukaustaan. Silti paikkoihin nähden vain yksi tehty maali on pettymys.
#21 Juhani Tyrväinen, 8
9 ottelua, 1+4=5, 8 min, +2
Pisti kroppaa likoon, eikä antanut tuumaakaan periksi hypätessään kaukaloon. Joukkueen edestä täysillä taistellut raataja toi kaivattua rosoisuutta joukkueeseen, ja teki siinä sivussa ihan mukavat viisi tehopistettä.
#24 Kaapo Kakko, 9
10 ottelua, 6+1=7, 0 min, +10
Yksi turnauksen yllättäjistä, vaikka pelasikin vakuuttavasti jo TPS:n pudotuspeleissä. 18-vuotiaan Kakon lahjakkuus ja potentiaali on tiedetty jo vuosia, mutta viisi maalia ensimmäisessä kahdessa pelissä veti leuat lattiaan. Vaikka pistetahti hyytyi turnauksen loppua kohden, Kakko pelasi ottelusta toiseen erinomaisesti.
#25 Toni Rajala, 7
10 ottelua, 1+4=5, 2 min, 0
Rajalalta odotettiin ennen turnausta taitoa ja kiekollista hyökkäämistä, mutta hän ei täysin vastannut odotuksiin. Pelasi ailahtelevasti; joissain peleissä paremmin, toisissa huonommin. Arvokisadebyytiksi kuitenkin ihan kohtalainen suoritus.
#27 Eetu Luostarinen, 6
4 ottelua, 0+0=0, 2 min, -1
Väläytteli osaamistaan kahden suunnan keskushyökkääjänä, mutta ikävä polvivamma ottelussa Iso-Britanniaa vastaan päätti ja pilasi nuoren pelaajan turnauksen. Pahimmassa tapauksessa edessä on pitkä kuntoutusjakso.
#41 Joel Kiviranta, 9
9 ottelua, 2+1=3, 0 min, +1
Iski maalinsa Tanskaa ja Iso-Britanniaa vastaan, mutta nosti tasoaan koko turnauksen ajan. Teki loistavan karvauksen pedaten Anttilalle voittomaalin välierässä, ollen myös joukkueen aktiivisimpia painostajia.
#65 Sakari Manninen, 9
10 ottelua, 2+9=11, 6 min, +10
Kyy luikerteli kuin helteisenä heinäkuun keskipäivänä. Suomen ylivoimaisesti parhaan ketjun moottori, joka pisti kiekolliset hyökkäysrallit monesti käyntiin. Ilmiömäinen turnaus, mistä kertoo joukkueen kovimmat tehopisteet.
#71 Kristian Kuusela, 8
7 ottelua, 1+1=2, 0 min, +1
Istui turnauksen alkupuolella pääasiassa katsomon puolella, mutta näyttöpaikan saatuaan ei enää luopunut siitä. Ei päävalmentaja Jalonen turhaan kehunut Kuuseelaa, sillä joukkueen ikänestori pelasi etenkin mitalipeleissä kliinisen suoritusvarmasti.
#76 Jere Sallinen, 7
9 ottelua, 1+0=1, 4 min, +2
Turnauksen alku oli hakemista Salliselle, mutta keskushyökkääjien loukkaantumissuman myötä puolustussuuntaan vahvan hyökkääjän vastuu lisääntyi. Täytti turnauksen loppua kohden roolinsa ilman mitään moitteita.
#82 Harri Pesonen, 9
10 ottelua, 4+3=7, 0 min, +9
Kokenut Pesonen yllätti aivan kaikki. Pelasi elämänsä parasta jääkiekkoa päästyään vihdoinkin kisajoukkueeseen vuosien yrittämisen jälkeen. Erottui edukseen todella vahvalla luistelullaan, ja hoiti hommansa puolustussuuntaan erittäin tunnollisesti.
#91 Juho Lammikko, 7
7 ottelua, 0+0=0, 0 min, 0
Hyökkäyspään NHL-avun turnausta väritti ottelussa Yhdysvaltoja vastaan tullut loukkaantuminen, eikä porilainen päässyt toivuttuaan aivan parhaalle tasolleen. Teki kuitenkin arvokasta työtä kiekottomassa roolissa.
