Kun tappioita tulee, kiristyy tunnelma ainakin joukkueen ympärillä, ja todennäköisesti myös sen sisällä. Hätäisimmät fanit puhuvat jo valmentajan erottamisesta ja kaikenlaisista riidoista joukkueen sisällä. Yksi asia on ainakin katsomoon asti aistittavissa: pelaaminen ei näytä olevan Tapparan miehistä kivaa, ja otteet ovat hermostuneita. Viime kotipelissä HPK:ta vastaan tämä nähtiin erityisen selvästi, kun kovan työn jälkeen oli puristettu tasoitus viisi minuuttia ennen loppua. Heti perään eivät yksinkertaisetkaan syötöt onnistuneet enää ollenkaan, ja vieraat pääsivät kuittaamaan voiton kuin myöhäisenä joululahjana.
Ikuinen murheenkryyni: ylivoima
Myös ylivoimalla mailan puristaminen on kauheaa katsottavaa. Kun se maali "pitäisi" tehdä, niin usein tuottaa epäinhimillisiä vaikeuksia päästä edes vastustajan kenttäpäätyyn - asia, joka niin monelle muulle joukkueelle näyttää olevan helppoa kuin mikä. Hyökkäyksiin lähdöt ovat hitaita ja alttiita vastustajan häirinnälle. Vastustajan siniviivan ylittäminen jätetään useimmiten yhden miehen tehtäväksi, joka joko onnistuu, menettää tai huomaa törmänneensä muuriin ja heittää kiekon päätyyn - ja toiset äheltävät seisovilta jaloilta perään vailla toivoakaan ehtimisestä.
Peluutus on niin ikään saanut pyyhkeitä osakseen, eikä syyttä. Kun ylivoimatykkejä ei pakistosta tunnu löytyvän, luulisi ratkaisua haettavan hyökkääjän peluuttamisella viivassa. Ylipäätään on kumma, että erikoiskentällisiä ei juurikaan ole sorvattu ylivoiman umpisolmua avaamaan, vaan sitä tahkotaan pelistä toiseen "normaalein" kentällisin - jotka tosin vaihtuvat tämän tästä. Muutaman pelaajan rooli on myös kummallinen: selvästi parhaisiin puolustajiin kuuluva, hyvän laukauksen omaava Dale Clarke ei juuri ylivoima-aikaa ole saanut. Vastaavasti taas lähinnä hyökkäyspään ratkaisijaksi hankittu Petri Varis ahertaa myös alivoimalla, vaikka kunto ei tuntuisi moiseen riittävän.
Vaan tiistai kaiken muuttaa voi. On hyvä muistaa, että melko tarkkaan vuosi sitten oli ahdinko Tappara-leirissä suurimmillaan, ja valmentajalle vaadittiin potkuja suureen ääneen. Vaan kuinkas sitten kävikään... Ennenkin on nähty, että jo yksi onnistunut peli voi loksauttaa monta asiaa kohdalleen ja murtaa monta kipsiä, ja tuota peliä kotijoukkueen leirissä odotellaan nyt kuin kuuta nousevaa.
Mikä olisikaan mukavampi paikka katkaista orastava tappioputki, kuin kotiyleisön edessä hyvässä vireessä olevaa viime kevään puolivälierävastustajaa vastaan. Ottelu on erityisen tärkeä, kun ajatellaan että Tappara pelaa päivän huilin jälkeen heti perään kaksi ottelua peräkkäisinä päivinä. Tähän ruuhkaan olisi erittäin tärkeää saada hyvä startti, sillä muuten asetelmat sarjataulukossa alkavat näyttää murheellisilta.
Tapparan joukkue on terveenä, mutta poissa ovat luonnollisesti nuorten maajoukkuetta edustaneet Petri Kontiola ja Teemu Nurmi. On mielenkiintoista nähdä, millaisin koostumuksin tämänkertaiseen otteluun lähdetään. Viime aikojen valopilkkuihin ovat kuuluneet Stefan Öhmanin ja Kimmo Koskenkorvan onnistumiset. Vastaavasti kokenein kaarti niin hyökkäys- kuin puolustuspäästäkin on pelannut selvästi alle oman tasonsa.
Blues erikoistunut jatkoaikoihin
Espoon ylpeys lähtee hakemaan kuudetta tappiotonta otteluaan. Viidestä edellisestä peräti kolme on mennyt jatkoajalle. Kahdesti Blues on napannut bonuspisteen ja kerran on päädytty tasatulokseen. Toisin sanoen syyspuolella maalin tappioistaan kuuluisaksi tullut joukkue on nyt löytänyt jostain sen henkisen kantin, jolla tiukat ottelut käännetään itselle. Myös vierasjoukkue lähtee otteluun likipitäen täysin terveellä kokoonpanolla.
Iso osa espoolaisten nousussa lienee sillä, että Jan Caloun on alkanut paukutella tehoja entisaikojen malliin. Myös Kari Kalto on ollut viime aikoina melkoisessa kiidossa. Tappara on taistellut viime vuosina useasti puolivälierissä juuri Jan Calounia vastaan, ja mies herättää tätä nykyä aina suuria tunteita Tappara-yleisön eteen saapuessaan. Isona osatekijänä näiden taustalla ovat ne lukuisat harmaat hiukset, joita mies on tiukoissa peleissä kotijoukkueen kannattajille kasvattanut.
Tapparalla oli pitkään melkoinen Espoo-kammo, mutta parin voitetun puolivälieräsarjan myötä se näyttää väistyneen taka-alalle. Tällä kaudella joukkueet ovat kohdanneet kahdesti, eikä Bluesin ole vielä onnistunut täyttä pistepottia napata: Tampereella Tappara voitti niukasti, Espoossa päädyttiin tasapeliin.
Alku ratkaisee paljon
Kotijoukkueen kannalta ottelu on melkoisen suuntaa-antava. Ainoat selvästi toimivat osa-alueet Tapparan pelissä ovat olleet maalivahti- ja alivoimapeli, joista jälkimmäinen on liigan parasta ja myös ylivoimaisesti eniten esiteltyä. Kaikki muu on enemmän tai vähemmän tuuliajolla. Nyt on ryhtiliikkeen aika, sillä kolmas peräkkäinen tappio kotiyleisön edessä ei enää sovi hallitsevan mestarin arvolle.
Vaikeaa tulee kuitenkin olemaan. Siinä missä Blues on edellisissä otteluissaan osoittanut kovaa henkistä kanttia ja kääntänyt tiukkoja matseja hyväkseen, on Tapparan sisuaski ollut pahasti hukassa. Turussa TPS:n kolmas maali johti lukemien repsahtamiseen, ja edellisessä ottelussa Tampereellakin kantti petti heti kun HPK kuittasi tasoituksen.
Lähtökohtia ajateltaessa ottelun alku tulee varmasti olemaan normaalia tärkeämpi. Mikäli kotijoukkue pääsee peliin kiinni ja saa iskettyä itsensä johtoon, on mikä tahansa ketsuppi-ilmiö mahdollinen. Jos taas vieraat tulevat otteluun vahvasti ja iskevät pari reppua, testataan Tapparan kantti toden teolla. Mikäli otteet eivät viime aikoina nähdyistä huimasti parane, voi siinä tapauksessa tulos olla hyvinkin ruma. Pääasia kuitenkin olisi, että joukkue esittelisi kotiyleisölleen uuden vuoden ensimmäisessä kotiottelussaan tinkimätöntä taisteluilmettä. Siihen tarvitaan myös konkariosaston esimerkkiä.