Lukko
Nuori isäntäjoukkue joutui lähtemään turnaukseen entistäkin kapeammalla materiaalilla Tuomas Grönmanin, Matti Kaipaisen ja Petri Lätin parannellessa vammojaan. Grönmanin kesällä leikattu polvi reistailee taas, Kaipainen lepuutti leikattuja vatsalihaksiaan ja Lätti huilasi harjoituksissa tulleen polvivamman takia, joka ei kuitenkaan vaatine leikkausta.
Poissaoloista huolimatta Lukko aloitti Ässiä vastaan vauhdilla, ja joukkueen otteissa näkyi viikolla pelatut kaksi harjoituspeliä. Ketju Toni Koivisto-Aki Uusikartano-Pasi Saarela oli paha pideltävä, ja kolmikko värkkäsikin Lukon maalin ylivoimalla. Ässät otti ohjat käsiinsä Mika Laaksosen tempauksen jälkeen, ja tasoittikin ansaitusti. Tasapeli oli oikeutettu lopputulos, vaikka Ässät hieman hallitsevampi olikin. Itse peli ei ollut niin kuuma kuin aiemmat Pitsiturnauksen Satakunnan Mestaruusottelut ja tuntui siltä, ettei katsomossakaan aivan samaan fiilikseen päästy tämän pelin osalta kuin aiemmin.
Mika Laaksosen Curtis Sheptakiin kohdistunut selkäänajo vihellyksen jälkeen oli käsittämättömän tyhmä ja ajattelematon teko. Suihkukomennus oli täysin ansaittu. On hämmästyttävää, että Laaksosen kokemuksen omaava pelaaja tekee jotain tuollaista. Toivottavasti kyseessä oli Mikan kohdalla viimeinen suihkukomennus vastaavanlaisesta tilanteesta.
Pelicans säästeli omaa ykkösmaalivahtiaan ja ykköskenttäänsä Lukkoa vastaan pelattavaan peliin, ja se näkyikin heti. Lukko oli alusta alkaen alakynnessä, ja välillä Pelicansin pelaajia pyöri Lukon maalilla kuin karusellissa luoden hyviä maalitilanteita toisensa jälkeen. Vain täydellisesti selkänsä lahtelaisille kääntänyt Onnetar esti Pelicansin voiton, sillä edes tyhjään Lukko-maaliin ei kiekko suostunut menemään. Lukon voittomaalin teki turnauksen paras pelaaja Pasi Saarela Toni Koiviston syötöstä.
Välierässä Kärppiä vastaan Lukko intoutui esittämään illan parasta peliään, ja nyt nousi esiin muitakin nimiä kuin Uusikartanon ketjussa pelaavat miehet. Lukko hallitsi peliä selvästi mutta nyt peikkona oli Kärppien maalivahti Antti Kangas. Kun puolestaan Petri Vehanen imaisi Jussi Jokisen laukauksen maaliin, näytti siltä että Kärpät menee loppuotteluun, mutta Lukko ei lannistunut. Hyökkäykset vyöryivät jatkuvasti Kärppien maalille ja muutaman kerran Lukon pelaajat äityivät tuulettamaankin vaikka kiekko ei maalissa käynytkään. Lopussa Petri Vehanen luisteli vaihtoon ja kuudes mies tuli kentälle. Juuri tuo kuudes pelaaja, Markus Jämsä, sai loistosyötön Pasi Saarelalta ja tasoitti pelin minuutti ennen loppua. Kun enempää maaleja ei tullut, haettiin voittaja rangaistuslaukauskilpailusta, joka vietiin läpi kerrasta poikki-systeemillä. Ensin epäonnistui Kärppien Sakari Palsola, ja kun Pasi Saarela niittasi grogilasin korkuisen vedon Antti Kankaan selän taakse, meni Lukko monen raumalaiskatsojankin yllätykseksi loppuotteluun.
TPS oli loppuottelussa parempi kuin Lukko, ja ansaitsi voittonsa. Lukon pelissä näkyi vain reilut puoli tuntia aiemmin päättynyt edellinen peli, kun puolestaan TPS sai levätä hieman kauemmin. Lukon pelaajat olivat jo väsyneitä, ja se kävikin ansiokasta puolustustaistelua odottaen rangaistuslaukauskisaa. TPS painosti ja loi tilanteita Lukon maalille, mutta nyt puolestaan Petri Vehanen pelasi hyvin ja torjui tukun pahoja tilanteita. TPS:n ykkösketju Nurminen-Shearer-Alatalo oli vaarallisin yhdistelmä, ja sekasortoa Lukon päädyssä aiheutti myös Mikko Koivun ketjun laidalla pelannut tuulennopea Janne Jokila. Omat paikkansa oli Lukollakin ratkaista peli, mutta nyt ei puolestaan Lukon pelaaja (Toni Koivisto) saanut kiekkoa tyhjään maaliin. Myös Fredrik Norrena pelasi hyvin TPS:n maalissa, vaikka pääsikin helpommalla kuin Vehanen. Lukon taktiikka onnistui vain puolittain, sillä rangaistuslaukauskilpailuun jouduttiin (tai päästiin), mutta nyt tulikin seinä eteen. Kun aiemmin rankkarit erehtymättä ampunut Pasi Saarela epäonnistui, ei muistakaan Lukon pelaajista ollut ratkaisijoiksi. Markus Jämsä ja Sami Torkki epäonnistuivat myös ja vain Hermanni Vidman teki maalin. TPS:n ainoa epäonninen pelaaja rankkareissa oli Jani Kiviharju, maalin tekivät puolestaan Mika Alatalo, Rob Shearer ja Mikko Koivu. TPS vei näin siis toisen kerran Pitsiturnauksen voiton ja pokaalin vuodeksi kaappiinsa. Illan ja koko päivän onnekkain pelaaja oli TPS-kapteeni Mika Alatalo, joka pääsi halaamaan pokaalin ojentanutta Pitsimissi Petra-Sofia Palmua oikein kunnolla. Kyllä käyp katteeks.
Lukon uudet pelaajat esiintyivät nyt siis ensimmäisen kerran kotiyleisölleen. Paljon hyviä nuoria näkyy joukkueesta löytyvän, mutta pari-kolme hyvää ulkomaalaispelaajaa ei olisi pahasta.
Suurimmat ongelmat näyttäisivät löytyvän maalin suulta ja puolustuksesta. Petri Vehanen pelasi turnauksessa kaikki pelit, ja finaalia lukuunottamatta ei kovin hyvää kuvaa itsestään jättänyt. Pete on vaikeuksissa lähes jokaisen laukauksen kanssa, kiekot putoilevat sinne sun tänne ja mailankäyttö hänellä on lähes luokatonta. Pakit ovat täystyöllistettyjä tulevalla kaudella siivotessaan maalinedustalta miehiä ja kiekkoja, mikäli Pete pelaa samalla tyylillä liigassakin. Tälle paikalle voisi hankkia vahvistusta, mutta ei kuitenkaan tuomita Vehasta vielä harjoituspelien perusteella.
Puolustuksesta parhaan kuvan itsestään antoivat Janne Niskala, Teemu Kesä sekä Ville Piekkola. Niskala on kehittynyt huimasti, ja kovuuttakin on löytynyt, Britannian Superliigasta tai jostain muualta. Teemu Kesä pelasi loukkaantumiseensa saakka vahvasti. Iso mies on hyvä luistelija ja vahva kuin härkä eikä kaihda koviakaan otteita. Ville Piekkola on puolestaan pienikokoinen, mutta vahvajalkainen ja loistava luistelija. Uusi Reijo Ruotsalainen, kuten silloin sanottiin kun mies Lukkoon tuli. Puolustus kärsikin maalivahdintontin ohella eniten menetyksiä, sillä Erik Hämäläisen paikkaa ei helposti täytetä, eikä Lotvostakaan noin vain korvata, kuten Ismo Kuoppalan kohdalla voidaan huoletta tehdä. Jos Tuomas Grönmanin polvi estää pelaamisen tulevallakin kaudella, niin kuin nyt näyttäisi käyvän, niin pakistoon tarvittaisiin kokenut pelaaja.
Hyökkäyspäässä parhaan kuvan itsestään antoi Aki Uusikartano. Hänen johtamansa ketju, laidoillaan Toni Koivisto ja Saarela, on ensi kaudella tärkeässä roolissa ja saa paljon peliaikaa. Markus Jämsä on maalintekijä, ja maalintekijä tekee maaleja, oli sarja mikä tahansa. Mika Viinanen voitti aloituksia parhaiten ja tähän kannattaa kiinnittää huomiota, sillä Lukolla ei Matti Forssin päivien jälkeen ole kunnon aloittajaa ollut. Josko Viinasesta sellainen tulisi? Teemu Normio pelasi hyvän turnauksen, ja häneltä voidaan liigassakin odottaa hyvää kautta. Varsinkin Kärppä-peli oli Normiolta hyvä, samoin kuin koko ketjulta Vidman-Viinanen-Normio. Hyökkäyspää Lukolla onkin aika hyvin kunnossa. Menetyksiä ei oikeastaan Pakaslahtea lukuunottamatta ole. Seva, Kivenmäki, Heinänen ja Vauhkonen ovat pelaajia, joille kyllä löytyy korvaaja nykyjoukkueesta. Ehkä kuitenkin se huhuissa esiintynyt ykkössentteri olisi hyvä hankkia.
Jobinpostiakin Lukko sai muuten hyvin menneeltä turnaukselta. Janne Siivonen, Teemu Kesä ja Petteri Lotila loukkaantuivat. Siivosen olkapäävamma on tiedossa eikä se ole paha, muiden vammoista ja niiden laadusta saadaan tietoa ensi viikolla. Loukkaantumiset ovat sellainen asia, että niitä ei Lukko kestä.
Turnauksen perusteella ei kannata vielä kovin paljon ensi kautta veikata, mutta Lukko on kuitenkin oikealla tiellä. Kun valmentajalle annetaan kaksi-kolme vuotta aikaa tehdä työtä rauhassa tämän joukkueen kanssa, niin sitten tulosta jo tuleekin. Joka tapauksessa Lukko yllätti positiivisesti ja tästä on hyvä jatkaa valmistautumista liigaan.
TuTo
Turnauksen ainoa Mestisjoukkue Turun Toiverit pelasi junioripitoisella ryhmällä ennakkoluulottomasti. Aamun ensimmäisessä pelissä se oli Kärppiä vastaan vaikeuksissa alussa, mutta laittoi myöhemmin ahtaalle jopa itse Suomen Mestarit.
Kärpät-TuTo-peli aamuyhdeksältä alkoi Kärppien hallinalla, ja parissa minuutissa Kärpät karkasikin kahden maalin johtoon. Sitten oululaisten vauhti hiipui ja TuTo pääsi pikku hiljaa peliin mukaan. Tero Forsellin johtama ykkösketju oli pirteällä pelipäällä ja saikin lievää painostusta Kärppien päätyyn. TuTon kavennusmaalin teki Mikko Markkanen, ja se meni Kärppäveskari Antti Kankaan piikkiin. Lopussa TuTo pääsi vielä yrittämään tasoitusta ilman maalivahtia, mutta Kärpät kesti. Parasta peliä Forsellin ketjun ohella TuTosta esitti pakkipari Lauri Lahesalu-Arto Ryömä.
Päivän toisessa ottelussaan TuTo kohtasi hallitsevan Suomen Mestarin TPS:n. Peli oli alusta saakka tasaisempaa kuin aamuinen Kärppä-koitos. Toki TPS oli lievästi niskan päällä, mutta TuTon maalissa pelannut Henri Launonen oli kuin muuri. TPS onnistui tekemään ainoan maalinsakin ylivoimalla kun Pekka Kangasalustan laukaus muutti suuntaa ja yllätti Launosen. TuTo laittoi TPS:n ahtaalle ja sillä oli muutama hyvä maalintekopaikka, mutta silloin Fredrik Norrena oli mies paikallaan. Lopussa TuTo sai pelata kuudella neljää vastaan, mutta tasoitusta ei tullut maaliendushässäkästä huolimatta. TuTo voitti lohdutukseksi rangaistuslaukauskilpailun mutta turnaus loppui kahden pelin jälkeen.
TuTon parhaat pelaajat turnauksessa olivat maalivahti Henri Launonen, jonka loistava peli asettaa kyseenalaiseksi Timo Kinnusen aseman ykkösvahtina, ja Viron maajoukkuepakki Lauri Lahesalu. Joukkueena TuTo pelasi hyvin, ja kun se todennäköisesti saa vielä muutamia kokeneempia pelaajia vahvistukseksi ennen Mestiksen alkua, on siinäkin sarjassa turkulainen joukkue jälleen korkealla.
