Suomen alle 20-vuotiaat Leijonat ei lähde kisoihin ikäluokan parhaalla mahdollisella kokoonpanolla. Hyvin kautensa aloittaneet Aleksander Barkov ja Olli Määttä jatkavat kauttaan NHL-seurojensa riveissä, eivätkä täten saavu Malmön turnaukseen.
Kyseessä on suomalaisen kiekon kannalta positiivinen asia, sillä uusien nuorten läpimurtoa NHL-tasolla on kaivattu viime vuosina paljon enemmän. Tai edes vähän.
Nuorten Leijonien urakkaa poissaolot eivät kuitenkaan helpota. Etenkin hyökkäyspäässä kiekollista taitoa ja huippuluokan osaamista on todella vähän. Moni pelaajista pärjää jo nyt Liigan tasolla, mutta potentiaaliset NHL-pelaajat ovat hyökkäyksen osalta harvassa. Tällä hetkellä lähimpänä tulevaa NHL-mahdollisuutta ovat Teuvo Teräväinen ja Artturi Lehkonen. Teräväinen onnistui hyvin myös harjoitusotteluissa Kanadaa ja USA:ta vastaan.
Tämän jälkeen hyökkääjien potentiaali tipahtaa. Onnistumisia kaivataan vähintään pelitavan toteuttamisessa ja tunnollisuudessa koko kentän suhteen.
Karri Kiven valmentamassa ryhmässä suurempaan rooliin nousevat kuitenkin puolustajat. Pelin hyvään rytmittämiseen perustuvan kiekkokontrollin avaimet ovat Leijonien osaavien puolustajien käsissä.
NHL-kokemustakin löytyy
Pelitavan suhteen Kiven joukkueelta odotetaan sekä hyvää kiekon liikuttamista että tarvittaessa suoraviivaisia hyökkäyksiä. Siis myös viime kauden Ässistä tuttuja elementtejä.
Tämä kysyy etenkin puolustajilta laadukkaita syöttöjä ja malttia kierrättää kiekkoa tarvittaessa toisen kaistan kautta. Ajoitukset ovat kiinni myös hyökkääjistä, mutta Rasmus Ristolaisen ja kumppanien tulee ensi sijassa olla turnauksen mittakaavassa huipputasolla onnistuvia pelaajia.
Ristolainen on alakerran johtaja. Buffalo Sabresissa tehty visiitti jäi vajaan syksyn mittaiseksi, mutta odotusarvot ovat jatkossa korkealla niin maajoukkueen kuin Sabresinkin silmissä.
Isossa kiekollisessa roolissa nähdään todennäköisesti lisäksi Julius Honka, Ville Pokka ja Esa Lindell. Honka kuuluu vuonna 1995 syntyneiden ikäluokan ehdottomaan kärkeen ja on tällä hetkellä erittäin seurattu pelaaja jopa ensi kesän ykköskierroksen kannalta tarkastellen.
Heidän lisäksi ainakin HPK:ssa miesten pelejä pelaava Juuso Vainio on valmis haastamaan edellä meneviä peliajan suhteen. Vainion viime vuoden turnaus ei ollut mikään täysosuma, mutta otteet HPK:ssa tällä kaudella ovat kielineet kehityksestä etenkin tasaisuudessa.
Maalivahdit eivät huoleta
Vahvimpana yksittäisenä osa-alueena Suomen joukkueessa on maalivahtipeli. Ville Husso ja Juuse Saros ovat molemmat tehneet tällä kaudella läpimurtonsa Liigassa. Molempien tulevaisuudessa häämöttää rehti mahdollisuus kamppailla peliajasta Pohjois-Amerikassa. Saros on todennäköisesti ensisijainen ykkösvahti.
Äärimmäisen rauhallinen Saros on lahjakkuus, joka on puhjennut entistä paremmin kukkaan HPK:n maalivahtivalmentaja Kari Lehtosen alaisuudessa.
Husso ei aloittanut kautta kakkosvahtina mitenkään erityisesti, mutta marras-joulukuussa komean nousun sijoituksissa tehnyt HIFK on maalinsuulla luottanut huikeita pelejä pelanneeseen Hussoon. HIFK:n vahti on kaksikosta kymmenisen senttimetriä pidempi. Maalivahtien pelityylit ovat erilaiset, mutta tähän mennessä koppi on tarttunut molempien hanskaan kiitettävästi.
Riittääkö hyökkäys?
Hyökkäyksessä joukkue kaipaa läpilyöntejä ja tasonnostoa. Hyökkäys on kokonaisuutena pienikokoinen. Koko ei estä kokonaan murtautumista NHL-tasolle, mutta kylmässä todellisuudessa pienen pelaajan pitää esittää jotain ilmiömäistä kykyä tai taitoa vakuuttaakseen NHL-kykyjenetsijät taidoistaan.
NHL-varaus löytyy Lehkosen ja Teräväisen lisäksi hyökkääjistä vain Saku Mäenalaselta ja Henri Ikoselta. Mäenalanen on joukkueen ainoa yli 190-senttinen pelaaja. Ikonen on puolestaan viettänyt edelliset puolitoista kautta Pohjois-Amerikassa junioriliigassa OHL:ssa.
Mustina hevosina voidaan edellä mainittujen lisäksi pitää ainakin Joni Nikkoa ja Juuso Ikosta. Ennakkokaavailuista huolimatta varaamatta viime kesänä jäänyt kaksikko voi yllättää turnauksen kuluessa. Nikon liigasyksy on ollut tähän mennessä onnistunut, sillä mukavia tehoja on syntynyt miesten tasolla pelatessa.
Hyökkäys kaipaa suuresti turnauksen alla loukkaantunutta Kasperi Kapasta. Kapanen loukkasi itsensä alle viikko ennen turnausta eikä pääse turnaukseen.
Arvio: Tasapainoinen Suomi on joka tapauksessa asiallinen nippu, jonka ei hennosta hyökkäysmateriaalista huolimatta tarvitse hävetä kenenkään edessä. Suomi kaipaa kyllä maalintekijöitä jokaiseen turnauksen otteluun. Fiksun puolustuspelaamisen ja onnistuneen maalivahtipelin avulla Suomella on joka tapauksessa hyvät saumat edetä välieriin saakka.