Mielipide

Selviytymistaistelu jatkuu – Ilves 2010–2011

LIIGA / Kolumni
Tampereen Ilveksen viime kausi oli synkkääkin synkempi: 14. sija ja liigakarsinta Jokipoikia vastaan. Niinpä Ilves pyörii jälleen suurien muutosten kourissa. Tällä kertaa tuo ei ole kuitenkaan pelkkä korulause ja sen huomaa kokoonpanoa katsomalla. Ulkopuolelta tulleet nimimiehet puuttuvat lähes tyystin.

Päävalmentaja Juha Pajuoja on joukkueensa kanssa tulevalla kaudella totisessa paikassa. Hänellä on käsissään viime kauden sarjajumbo, jonka kokoonpano on paperilla vain heikentynyt entisestään. Tällä kaudella ei enää tarvitse puhua mitalitavoitteista tai suorasta pudotuspelipaikasta. Ilveksen suurin haaste on palauttaa sen uskottavuus urheiluseurana. Koko organisaation on nyt pysyttävä jämäkkänä ja tähdättävä vihdoinkin tulevaisuuteen pitkällä tähtäimellä.

Ilveksen toimistopuoli tuuletti rajusti keväällä. Muun muassa toimitusjohtaja Esa Honkalehto jätti joukkueen ja Juha Hautamaa siirtyi juniorivalmennuksen pariin. Urheilujohtajaksi palkattiin kokenut Seppo Hiitelä ja hallituksen puheenjohtajaksi siirtyi avoimesti esiintyvä Hannu Meskanen. Aika näyttää olivatko valinnat oikeita, mutta muutoksia organisaatioon oli nykyisessä tilanteessa tehtävä.

Hataraakin hatarampi puolustus

Yksi Ilveksen viime kauden suurimmista heikkouksista oli toimimaton puolustuspelaaminen. Täksi kaudeksi paperilla jo ennestään vaatimaton puolustus heikkeni entisestään, kun kaksi EHT-tason puolustajaa siirtyivät muihin maisemiin. Markus Seikola sai rahakkaan sopimuksen Elitserienin Södertäljeen ja Ilves-kasvatti Mikko Kuukka lähti Rauman Lukkoon. Menetyksiä paikkaamaan Ilvekseen tulivat Allsvenskanista Teemu Kesä sekä enimmäkseen Sportin A-junioreissa pelannut Niko Peltola. Lisäksi try-outilla ollut ruotsalainen Nils Bäckström sai sopimuksen lupaavien otteidensa ansiosta.

Pelitavallisesti Ilveksen puolustuksen on pysyttävä tiiviinä, sillä yksilötasolla sillä on liigan heikoin peräpää. Pajuojan ja varavalmentaja Raimo Helmisen on saatava pelaajat pelaamaan parhaalla mahdollisella tasollaan ja mielellään vieläpä kehitettävä heitä roimasti. Esimerkiksi viime kaudella vakavasta loukkaantumisesta kärsineeltä Arto Tukiolta sopii odottaa nousua takaisin parin kauden takaiselle tasolleen ja näin ollen puolustuksen johtohahmoksi.

Puolustuksen takana myös maalivahtipeli on suuren suuri kysymysmerkki. Kukaan ei varmasti kiellä, etteikö Jani Hurme olisi joskus ollut loistava maalivahti. Mies on kuitenkin urallaan kärsinyt valtavasti loukkaantumisista ja arvoitus on myös 35-vuotiaan entisen NHL-vahdin motivaatio taistella illasta toiseen ennakkoon sarjan häntäpään joukkueessa. Toisena maalivahtina Ilvekseltä löytyy lahjakas NHL-varaus Sami Aittokallio. Nuorukainen on kuitenkin vasta 18-vuotias ja kokemus aikuisten sarjasta on minimaalinen. Ykkösmaalivahdin paineet ovat siis täysin Hurmeen niskassa. Ilveksen kannalta on vain toivottava, että näyttöhaluja yhä löytyy.

Vain kärki puuttuu hyökkäyksestä

Hyökkäyspää on ennakkoon Ilveksen tasaisin osa-alue. Suuret tähdet uupuvat ja esimerkiksi ykkössentterin viittaa sovitellaan 38-vuotiaalle Pasi Määttäselle. Tästä huolimatta hyökkäys vilisee mielenkiintoisia nimiä.

Automaattisesti varmoja maalintekijöitä on turha hakea, sillä viime kaudella eniten maaleja Ilveksen hyökkääjistä SM-liigassa on tehnyt juurikin Määttänen. Hänen maalisaldonsa oli 15 maalia. Potentiaalisia ja urallaan eteenpäin pyrkiviä hyökkääjiä löytyy kuitenkin paljon. Muun muassa Joonas Rask, Pohjois-Amerikasta vuodeksi Ilvekseen palaava Toni Rajala, Jaakko Pellinen, viime kaudella edistysaskeleita ottanut Ville Korhonen, Marko Anttila, Masi Marjamäki ja vasta edelliskaudella läpimurtonsa suorittanut Jesse Niinimäki ovat pelaajia, joilta sopii odottaa paljon.

Tehottomuus on myös yksi todennäköinen ongelma syksyn pimeinä iltoina, vaikka suurempiakin murheenaiheita löytyy. Äärimmäisen tärkeää Ilveksen kaltaiselle joukkueelle olisi saada erikoistilannepelaaminen edes siedettävälle tasolle. Viime kaudella heikolla ylivoimalla lähes kaikki maalit iskenyt Seikola on nyt pois, joten ylivoimakuvioita on monipuolistettava ja yllätyksellisyys saattaa lisääntyä. Kääntöpuoli on toki ilmeinen, nyt maaleja ei tee edes Seikola, joten tekeekö niitä kukaan?

Viime kautta sotki suunnitellun ykkössentterin, Colby Genowayn, liittyminen joukkueeseen vasta marraskuun alussa. Huhuja pyörii jälleen Genowayn ympärillä, mutta seura ei ole tiedottanut miehellä olevan samankaltaista ”artistisopimusta” Ilvekseen. Tällä hetkellä kanadalainen on Sveitsissä Luganon testattavana try-outilla.

Nuorten mahdollisuus – vihdoinkin

Ilveksen kannattajien keskuudessa jo surullisenkuuluisan Poika ja Ilves strategian pyrkimuksenä oli maan parhaiden valmentajavoimien avulla varmistaa poikien kehittyminen miehiksi. Tavoitteena oli vuosittain antaa mahdollisuus 3-4 juniorille nousta liigajoukkueeseen. Liigajoukkueen 25 pelaajan ringissä vähintään kaksi kentällistä piti olla nuoria nälkäisiä omia kasvatteja.

Toiveet tulevaisuudesta kasvoivat, mutta kaikki jäikin pelkäksi sanahelinäksi. Alemmatkin ketjut olivat täynnä ulkopuolelta hankittuja pelaajia, jotka eivät kuitenkaan merkittävästi vahvistaneet joukkuetta. Vielä viime keväänäkin nelosketjussa viilettivät Pasi Salonen ja Johannes Alanen. Tällä kaudella toistaiseksi vain kaksi hyökkääjä eivät omaa Ilveksestä edes jonkinlaista junioritaustaa. Tanskan liigasta saapunut Mark Lee ja pari vuotta Tampereella pelannut Marjamäki. Uudistus tapahtuu siis nyt, varmasti osittain vaikean taloudellisen tilanteen vuoksi.

Kärsivällisyys palkitaan. Mikäli Ilves onnistuu sinnittelemään pari seuraavaa kautta pienemmällä budjetilla ja omilla kasvateilla, seuraukset ovat positiivisia joka suhteessa. Juniorit ymmärtävät, että saavat vihdoin reilun mahdollisuuden omassa seurassaan ja joka vuosi tavoitteissaan eri suuntaan poikkelehtinut joukkue rakentuu nyt pitkällä tähtäimellä. Imagopuolella tämä olisi myös iso askel parempaan suuntaan. Ilvekseen ei enää hankita joka vuosi uutta muukalaislegioonaa tavoittelemaan menestystä, vaan nykyisiä pelaajia pyritään kehittämään.

Kaudesta 2010–2011 Ilvekselle on helppo ennustaa vaikeaa kautta. Kaikki sijat, joilla jumbopaikka vältetään olisivat positiivinen yllätys. Onneksi yhtäkään peliä ei ratkaista paperilla ja viime kaudesta joukkueella on vain yksi mahdollinen suunta – ylöspäin.

» Lähetä palautetta toimitukselle