Nuoret Leijonat ylsi Kanadan MM-jäillä upeaan suoritukseen. Koko turnauksen ajan kehittynyt viisikkopelaaminen, yksilöiden tasonnousu ja hehkeä joukkuehenki olivat maailmanmestaruuden tae.

Viime vuoden pettymys on enää kaukainen muisto. Vuosi sitten Nuoret Leijonat pelasi pelitavallisesti köyhää jääkiekkoa, joka ei perustunut tilanteen tunnistamiseen.

Isoin muutos viime vuoteen verrattuna nähtiinkin Suomen päävalmentajan Jussi Ahokkaan pelikirjan sivuilla. Ne uudistuivat monelta osin täysin.

Suomi tuli Pohjois-Amerikkaan pieneen kaukaloon pelaamaan suomalaista jääkiekkoa, suomalaisin vahvuuksin. Suomi ei tullut kumartelemaan ja nöyristelemään pienen kaukalon peliä: samaa jääkiekkoa sielläkin pelataan. Samat lainalaisuudet pätevät.

Ollaan luultu, että pienessä kaukalossa pitää pelata enemmän ja nopeammin pystysuuntaan.

Suomen pelitavan nerous oli tilanteiden tunnistaminen ja siten optimaalisessa rytmissä hyökkääminen ja puolustaminen. Kyse on loppupeleissä ihan yleisistä joukkuepallopelien lainalaisuuksista. Joita jääkiekossa vain ei vieläkään täysin ymmärretä.

Kiekko liikkui monipuolisesti ylös, alas ja sivuille sen mukaan, miten peli vaati. Kiekossa haluttiin pysyä ja keskialue ylittää vauhdilla.

Siinä Suomi onnistui erinomaisesti – ja etenkin kehittyi turnauksen aikana. Ahokas uskalsi tarkastella joukkueensa viisikkopelaamista riittävällä kriittisyydellä. Kunniaa on annettava Ahokkaan lisäksi apuvalmentajille Jukka Varmaselle ja Olli Salolle, joiden kädenjälki näkyi Suomen otteissa.

Samalla, kun pelitapa hioutui, yksilöt pääsivät paremmin peliin kiinni. Turnauksen loppua kohden ykköstähdet Aleksi Heponiemi, Rasmus Kupari ja myös Eeli Tolvanen olivat joukkueen kantavia voimia, vaikka alkulohko ei heidän osaltaan luvannut liikoja.

Turnaus oli poikkeuksellinen siksi, että Ahokkaan Nuoret Leijonat mursi myytin siitä, että suomalaisella tilanteentunnistuslätkällä ei voisi pärjätä pienessä kaukalossa.

Liian usein ja liian monet valmentajat ovat lähteneet pieneen kaukaloon pakottamaan peliä ja luopumaan suomalaisesta tavasta pelata jääkiekkoa. Ollaan luultu, että pienessä kaukalossa pitää pelata enemmän ja nopeammin pystysuuntaan, eikä luottaa tilanteen tunnistamiseen ja pelin rytmittämiseen.

Esimerkkeinä toimivat Ahokkaan Nuoret Leijonat viime vuoden kisoissa tai Lauri Marjamäen miesten maajoukkue World Cupissa syksyllä 2016.

Nyt tuo myytti on murrettu. On selvää, että suomalaisen jääkiekon on jatkossakin nojattava tilanteentunnistuspelaamiseen.