Mielipide

Kriisiseura JYPin isoimpia ongelmia on se, ettei menneisyyteen jämähtänyt omistaja Jukka Seppänen ole päästänyt seurastaan irti

LIIGA / Kolumni
JYPille olisi vain hyvä asia, jos seuran menestyksen arkkitehti Jukka Seppänen luopuisi viimeisistä vallan rippeistään.

Ennen aikojaan joulukuuhun päättyneen liigasyksyn yksi puhutuimmista asioista oli 2010-luvun menestysseuran JYPin vajoaminen sarjan häntäpäähän. Lisää vettä myllyyn lisäsi taannoin Urheilulehdessä julkaistu artikkeli, jossa käsiteltiin seuran romahdusta.

Yllättävän vähäiselle huomiolle JYPin romahduksen syitä tarkasteltaessa on jäänyt monivuotisena pääomistajana tunnetun Jukka Seppäsen rooli.

Seppäsen merkitys koko JYPin menestystarinassa on korvaamaton, siitä ei ole epäilystä. Ilman Seppäsen panosta voi olla, että pääsarjatason kiekkoilu olisi loppunut Jyväskylässä 2000-luvun alkuvuosina, eikä Hippoksen hallin kattoon olisi koskaan saatu siellä nyt roikkuvia mestaruusviirejä.

Seppänen on tehnyt jo usean vuoden ajan melko hiljaista luopumistyötä JYPissä. Hiljaisena luonteena tunnettu Seppänen on hivuttautunut vähitellen takavasemmalle seuran toiminnassa keväällä 2012 voitetun mestaruuden jälkeen.

Ongelma tulee tässä kohdin vastaan siinä, ettei Seppänen ole luopunut viimeisestä käskyvallastaan seurassa ja on täten tietyllä tapaa edelleen hurrikaaniseuran kasvot.

Urheiluhistoriasta löytyy esimerkkejä, joissa arvostettu pääomistaja on pitänyt seurastaan liian kauan kiinni.

Kun Seppänen on pienentänyt rooliaan, JYPin johtoon on muodostunut kuppikuntia, joiden näkemykset seuran toiminnasta ovat selvästi eronneet toisistaan. Tämä on yksi seuran ongelmista, jonka takia sen toiminta poukkoilee eikä kehity.

Seppästä ei ole pidetty kovin uudistusmielisenä seurajohtajana, minkä voi katsoa heijastuneen JYPin toimintaan. Nuorekkuus ja modernius eivät todennäköisesti tule ensimmäisenä mieleen, kun puhutaan JYPistä.

Seppänen joutuu ottamaan myös osansa seuran viime vuosien monista virherekrytoinneista, kuten Lauri Merikiven päävalmentajapestistä, Aku Valleniuksen toimitusjohtajapestistä sekä konkaripelaajien aivan liian isoista sopimuksista. Viimeinen sana näissä päätöksissä on ollut Seppäsellä.

Jyväskylän Vincent Manngard?

Urheiluhistoriasta löytyy esimerkkejä, joissa arvostettu pääomistaja on pitänyt seurastaan liian kauan kiinni ja toiminnan taso jäänyt menneisyyteen.

Jääkiekon puolelta paras esimerkki lienee NHL-seura Chicago Blackhawksia peräti 41 vuotta johtanut Bill Wirtz, jonka vanhollisuus sai seuran fanit kääntymään häntä vastaan viimeisinä omistusvuosinaan.

Kun Wirtzin poika Rocky peri Blackhawksin nokkamiehen paikan vuonna 2007, syvissä vesissä uinut seura nousi muutamassa vuodessa NHL-dynastiaksi. Tämä oli osoitus siitä, kuinka menneisyydestä on osattava päästää irti.

Liigasta vastaava esimerkki on Ilves ja Vincent Manngard. Kas kummaa, Ilves on noussut uuteen kukoistukseen melko pian sen jälkeen, kun Manngard luopui seurasta.

Kaikesta maineestaan huolimatta jo lähes 20 vuoden ajan ylintä käskyvaltaa JYPissä käyttänyt Seppänen on nyt tällä tiellä, jossa häntä aletaan pitää Manngardin tai Wirtzin kaltaisena menneisyyden dinosauruksena, joka seisoo seuransa kehityksen esteenä.

Kaikki kunnia Seppäsen JYPin eteen tekemälle työlle ja uhrauksille, mutta nyt seuran olisi tärkeintä löytää selvät suuntaviivat tulevaisuutta kohti. Suunnitelmat todennäköisesti selkiytyvät siinä vaiheessa, kun Seppänen tekee luopumistyönsä seuraavan liikkeen eli luopuu seuran ylimmästä käskyvallastaan.

» Lähetä palautetta toimitukselle

Lue myös