Suomi jäi tänä keväänä yhden maalin päähän maailmanmestaruudesta, joten jossitteluun taipuvaisilla riittää aiheita:
Jäikö tuomareilta liian moni kanadalaisjäähy viheltämättä? Entä jos esimerkiksi Niko Ojamäki olisi onnistunut viimeistelemään yhden maalin enemmän varsinaisella peliajalla? Olisiko Jukka Jalosen kannattanut tasaisen rotaation sijaan ottaa mallia Kanadasta ja peluuttaa enemmän kuumia yksilöitä, joilta odotettiin tulosta?
Jos palataan spekulaatioista faktoihin ja tarkastellaan, kuinka Kanada teki ratkaisevan yhden maalin enemmän, on helppo alleviivata, missä asiassa Leijonat oli selvästi heikompi. Suomi haastoi Kanadan tasaväkisesti luistelussa ja kiekonhallinnassa, noudatti kurinalaisesti omaa pelitapaa ja loi kiitettävästi myös maalipaikkoja.
Kanada kuitenkin teki kaikki hyväksytyt maalinsa sekä paitsion vuoksi hylätyn osuman maalin edestä.
Saksaa vastaan suomalaiset taistelivat selvästi raivokkaammin. Kanadaa vastaan Jussi Olkinuora ei saanut vastaavaa tukea.
Varsinkin Kanadan ylivoimalla tekemissä osumissa Leijonilta nähtiin malliesimerkki näennäispuolustamisesta: työpaikalle oli tultu ja kellokortti leimattu, mutta työhanskat ja ennen kaikkea -asenne oli jäänyt pukukoppiin.
Marko Anttila katseli molempia ylivoimaosumia lähietäisyydeltä, ja Kanadan avausmaalissa Miika Koivisto keskittyi suotta kiekkoon eikä edes yrittänyt estellä Maxime Comtois’ta. Ratkaisumaali johtui eniten Petri Kontiolan hölmöstä kiekonmenetyksestä hyökkäyspään aloituksen jälkeen, mutta lähes maaliviivalta Nick Paul pääsi kiekon lapioimaan verkkoon.
Esimerkiksi Saksaa vastaan välieräottelussa suomalaiset taistelivat ja puolustivat johtoasemaansa selvästi intensiivisemmin ja raivokkaammin – muun muassa kapteeni Anttila uhrautui kiekon eteen, ja Olli Määttä puolusti mailalla pois Saksan parhaan tekopaikan.
Kanadaa vastaan Jussi Olkinuora ei saanut vastaavaa tukea.
Akilleenkantapäästä oli toisaalta viitteitä jo ennen finaalia, sillä Kanada rokotti alkusarjan ottelussa samalla tavalla ylivoimalla aivan maalin edestä. Myös Saksa loi välieräottelussa vahvaa painetta Olkinuoran maalille, mutta vahvavireinen torjuja kesti saksalaislähentelyt. Kanadan NHL-miehet olivat lopulta Olkinuorallekin liikaa.
Mikael Ruohomaa survoi finaalissa Leijonien avausmaalin vastaavasta tilanteesta, ja esimerkiksi Iiro Pakarinen teki lähes kaikki maalinsa aivan veskarin edestä – Kanadaa vastaan ylivoima oli yhtä osumaa lukuun ottamatta kuitenkin vaarallisempaa omaan päähän.
Turnauksen tärkeimmässä ottelussa Suomi ei puolustanut oman maalin edustaa riittävästi eikä toisaalta pystynyt hyökkäyspäässä haastamaan Kanadaa niin sanotulla sota-alueella. Tämän yhtälön lopputulos oli tappio.
