- Ihan altavastaajina lähdettiin finaaleihin Jukureita vastaan, ja johdettiin voitoissa jo 2-0. Neljäs peli oli Vantaalla ja Valtti-areena oli niin täynnä porukkaa kuin halliin vain mahtuu. Ihmiset istuivat portaillakin ja kaikilla oli hyvä fiilis, Nikoskelainen muistelee.
Kiekko-Vantaa johti ottelua Pete Suonpään ja Henri Ekholmin maaleilla. Nikoskelainen oli itse pohjustamassa Ekholmin ajassa 44.49 syntynyttä 2-1-osumaa. Mestaruus oli lohipaidoilla enää 42 sekunnin päässä, kun Jami Kauppi otti aikalisän.
- Jukurit pääsi rauhoittumaan sen aikana. Dufva oli jo ehtinyt luovuttaa ja ilmoittaa, että ihan sama kuka menee. He saivat kuitenkin koottua rivinsä, ja Järvisen Pablo ampui siniviivalta yläpesään. Siitä mentiin jatkoajalle, jossa tuli tappio.
Kun Pasi Järvinen laukoi 2-2-tasoituksen Tommi Kovasen ja Olli Sipiläisen esityöstä, pelikello pysähtyi Tikkurilan areenassa aikaan 59.23. Jukureiden uhkapeli kuudella kenttäpelaajalla toi mikkeliläisittäin toivotun tuloksen, ja mestaruus jäi vantaalaisjoukkueelta 37 sekunnin päähän.
Neljäs finaaliottelu ratkesi lopullisesti ajassa 82.24, kun Tero Koponen iski Jukurit 3-2-voittoon Tommi Kovasen esityöstä. Näin ratkaisu siirtyi Kalevankankaalle viidenteen peliin.
- Mikkelissäkin mentiin jatkoajalle, ja Lehtosen Petri teki sitten voittomaalin. Meilläkin oli paikkamme, Kuusiston Teemu oli yksin läpi ja Filppulan Ilarikin taisi olla.
Lehtonen iski Jukureille kolmannen peräkkäisen mestaruuden varmistaneen osuman Antti Laakson ja Ville Hyrkkään esityöstä ajassa 69.04.
- Tappio tuntui suhteellisen raskaalta, kun sarja kääntyi noin, Nikoskelainen myöntää.
Kukapa olisi tuolloin osannut ennustaa, että Nikoskelainen juhli neljä vuotta myöhemmin Mestis-mestaruutta Kalevankankaalla Jukureiden katsellessa kajaanilaispelaajien riemua sivusta hopeamitalit kaulassa?
