Loukkaantumiset pilasivat kummankin konkarin kaudet. Nivusvammoista kärsinyt 33-vuotias Aucoin pelasi vain 33 ottelua ja oli niissäkin pahasti pihalla. Erinäisten loukkaantumisten vuoksi ainoastaan 54 ottelua tahkonnut 33-vuotias Cullimore osoitti, ettei kookas kanadalainen soveltunut liikettä vaativaan NHL:ään lainkaan. Mies oli joukkueen heikoin puolustaja.
Veteraanien pettäessä 26-vuotias Jim Vandermeer sekä tulokkaat kuten Brent Seabrook ja Duncan Keith ottivat Blackhawks-takalinjat komentoonsa. Kentän kummassakin päässä kypsästi esiintynyt Seabrook oli joukkueen paras puolustaja. Piskuinen Keith oli paikoitellen hieman epävarma, mutta vikkeläjalkainen kanadalainen oli silti päävalmentaja Trent Yawneyn luottopelaaja ja pelasi keskimäärin eniten koko joukkueesta. Monipuolinen Jim Vandermeer nousi puolustuksen henkiseksi johtajaksi.
Tulevalla kaudella nuorisokolmikon roolin ei pitäisi enää olla yhtä suuri kuin kaudella 2005-06. Harjoitusotteluiden perusteella sekä Aucoin että Cullimore ovat huomattavasti paremmassa iskussa kuin kuluneella kaudella. Kokeneen kaksikon odotetaan parantavan peliään, ja erityisesti Aucoinin täytyy olla se johtohahmo, jollaiseksi hänet hankittiin. Kaksikko aloittanee kauden ykköspuolustajaparissa, jossa Cullimore pysyy omassa päässä muiden tieltä poissa ja jossa Aucoin rakentaa peliä.
Aucoinin ja Cullimoren poissaolot tekivät hyvää 21-vuotiaan Brent Seabrookin kehitykselle, vaikka suuren vastuutaakan pelättiin raunioittavan koko paketin. Seabrook pääsi pelaamaan paljon kaikenlaisissa rooleissa ja tilanteissa. Kanadalainen vastasi haasteeseen erinomaisesti näytti, miksi hänestä puhutaan jo nyt tulevaisuuden kapteenina.
Tulevalla kaudella Seabrookin roolin ei pitäisi olla yhtä suuri. Mikäli Aucoin ja Cullimore pysyvät ehjinä, Seabrook pelaa toisessa tai kolmannessa puolustajaparissa. Niin sanottu toisen NHL-kauden kirous saattaa vaikuttaa Seabrookin otteisiin, mutta liiemmin kanadalaisen esityksistä ei kannata huolehtia. Kentän kummassakin päässä mainiosti esiintyvä Seabrook on takuuvarma suorittaja.
Rinnalleen Seabrook saanee NHL:ssä toisen yrityksen tekevän Lasse Kukkosen, joka on juuri sopiva mies varmistamaan kanadalaisen hyökkäykseen nousuja. Kukkosen aikaisempi yritys meni pipariksi päävalmentaja Brent Sutterin vuoksi, sillä suomalaispuolustaja ei liiemmin nauttinut jääräpäisen käskyttäjän luottamusta.
Peliälyynsä ja sijoittumiseen luottavalla 25-vuotiaalla Kukkosella on uudessa tilanteessa ja uudistuneessa NHL:ssä kaikki mahdollisuudet kehittyä hyväksi kakkos-kolmosparin puolustajaksi. Blackhawksissa oululaisen rooli on huomattavasti pienempi kuin Kärpissä, mutta peruspeliminuuttien lisäksi peliaikaa pitäisi siunaantua ainakin alivoimassa.
Jo menneellä kaudella toimivan puolustajakaksikon muodostaneet Jim Vandermeer ja Duncan Keith lienevät jälleen tulevalla kaudella yksi takalinjojen pareista. Parista ei puutu monipuolisuutta. Nopea 23-vuotias Keith luottaa vauhtiinsa ja sijoittumiseen, vaikka puolustustyöskentelyssä ja avaussyötöissä on vielä kehitettävää. Pukukopin johtohahmoksi kehkeytynyt Vandermeer puolestaan kykenee fyysiseen peliin ja välttäviin kiekollisiin suorituksiin. Kummatkin pystyvät kelvollisiin otteisiin ja varmaan peruspeliin kentän kummassakin päässä. Ihmetekoja on turha odottaa.
Nuoren ja erittäin lupaavan Cam Barkerin oli tarkoitus taistella Kukkosen kanssa kuudennen puolustajan paikasta. Harjoitusleirin aikana ilmennyt nilkan murtuma pitää 20-vuotiaan nuorukaisen kuitenkin sivussa 4-6 viikkoa. Toivuttuaan Barker aloittaa kautensa farmijoukkueessa Norfolk Admiralsissa, jossa puolustajan toivotaan pääsevän takaisin pelituntumaan.
Blackhawks päätti lähteä kauteen vain kuudella puolustajalla. Dustin Byfuglien, James Wisniewski ja Danny Richmond olivat kaikki tyrkyllä seitsemännen puolustajan rooliin, mutta Blackhawks-johtoporras katsoi farmiottelut nuorukaisille paremmaksi vaihtoehdoksi. Johtoporras teki viisaasti, sillä nyt koko kolmikko saa varmuudella peliaikaa farmijoukkueessa Norfolk Admiralsissa. Suuremman vastuun kautta nuoret kehittyvät varmasti tehokkaammin kuin Blackhawksissa vain satunnaisesti pelaamalla.
Puolustajaparit muuttuvat takuuvarmasti kauden aikana. Ainoastaan Adrian Aucoinin paikka johtavana puolustajana ykkösparissa on selviö. Kakkos- ja kolmosparien puolustajat sen sijaan eivät muodosta mitään erityistä hierarkiaa keskenään, vaan saattavat erikoistilanteiden vuoksi saada lähes yhtä paljon peliaikaa. Nuoressa puolustuksessa tällainen menettely on enemmän kuin toivottua.
Takalinjojen suunta on oikea. Mikäli Aucoin vain palaa menneiden kausien tasolleen, puolustuksessa on tärkeä ja selkeä johtaja. Taustalla ykköspuolustajaa säestää nippu lahjakkaita nuoria sekä yksi uransa tienhaarassa oleva veteraani.
Puolustuksen osalta Blackhawks voi katsoa tulevaisuuteen luottavaisesti. Seabrook, Barker, Keith, Vandermeer, Kukkonen, Wisniewski, Byfuglien ja Simon Danis-Pepin muodostavat yhden NHL:n lahjakkaimmista nuorisopuolustuksista.
Seabrookilla ja Barkerilla on kaikki edellytykset kehittyä ykkösparin puolustajiksi. Muut nimet täydentävät loput parit. Byfuglien voi silti olla arvokkain hiomaton timantti, sillä yhdysvaltalaisella on kokoa ja taitoa vaikka muille jakaa. Nuorukaisen vain pitäisi olla hieman ilkeämpi ja varmempi.
Blackhawks-puolustuksen aika on kuitenkin vasta muutamien kausien päässä. Tulevalla kaudella nuori puolustus on vielä liian raakile, jotta joukkue voisi saavuttaa suurta menestystä. Parin kauden päästä nykyiset lahjakkaat nuoret ovat kokeneempia ja kypsempiä. Tällöin myös joukkueen muiden osa-alueiden tohtisi olevan kunnossa.
