Kenttäpelaajien tilastoissa on merkittynä pelatut ottelut, tehopisteet ja rangaistusminuutit. Plusmiinuslukeman jälkeen on suluissa ne maalilukemat, joista tehotilaston saldo muodostuu. Kaikista peleistä alemmilla sarjatasoilla, nuorissa tai ulkomailla ei tilastoida plussia ja miinuksia.
Michael Clarke 
Runkosarja: 36. 7+21=28, 67min, +17 (41-24)
Playoffs: 8. 0+4=4, 12min, -6 (4-10)
Lokakuun alussa Kouvolaan tullut Clarke osoittautui loistohankinnaksi ja oli KooKoon kanadalaisista ainoa, joka välttyi pahemmilta loukkaantumisilta. George Nistasin vanha joukkuekaveri oli aivan Mestiksen parhaimmistoa – ja mahtui sarjan tähdistökentällisiinkin. Clarke toi KooKoon alakertaan niin kokemusta kuin kiekollistakin osaamista. Vielä parempaankin olisi kuitenkin ollut rahkeita.
Ensimmäinen kuukausi KooKoossa meni vielä totuttelun merkeissä: uusi maa ja syksyn pelaamattomuus saivat kanadalaisen pelaamaan varmaa peruspeliä puolustuksen kautta. Clarkelta nähtiin helppoja, mutta samalla myös todella varmoja ratkaisuja. Syksyn edetessä itseluottamus kasvoi ja sitä myötä roolikin. Joulutauon molemmin puolin Clarke ylsi jopa kymmenen ottelun pisteputkeen. Kovimmin kanukkia kirottiin kauden aikana Heinolassa (3 ottelussa 4+2 ja 5-1) sekä Kotkassa (4. 2+7, 8-4).
Keväällä Clarken itseluottamus oli kasvanut jo niin suureksi, että otteet olivat kuin Petteri Nummelinilla konsanaan – niin hyvässä kuin pahassakin. Koko kentän halkoneet avaukset ja nousut hyökkäysmaalille olivat komeaa ja tehokasta katsottavaa, mutta vastapainoksi tuli ylimieliseltä näyttäneitä puolustuspään virheitä. Runkosarjassa Clarken panos omassa päässä oli kuitenkin vahva, mutta välierissä mies katosi kuvasta liian selvästi. Näytöt Mestiksestä takaavat kuitenkin kiinnostuksen ympäri vanhaa mannerta.
Tähtihetki: Clarke oli päässyt hyvään pistetahtiin jo aiemmin, mutta karnevaaliottelussa KooKoo-Titaanit (7-1, 23.1.) rävähti todenteolla. KooKoon ilakointi täysien lehtereiden edessä käynnistyi Clarken maalilla. Pelin edetessä kanadalainen alusti vielä neljä lisämaalia ja voitti oman osuutensa tasakentällisin murskaavasti 5-0. Etenkin koko kentän halkoneet avaussyötöt Miikka Lindholmin ja Eemeli Arolan maaleihin olivat upeita suorituksia.
Jani Honkanen
Runkosarja: 42. 8+9=17, 153min, +14 (34-20)
Playoffs: 7. 0+2=2, 39min, +0 (4-4)
Kauden äijä. Varamiehenä ja pätkätyöläisenä KooKoossa aloittanut Honkanen yllätti kaikki monipuolisuudellaan ja pelasi uransa parhaan kauden. Etenkin kauden syyspuoliskolla jämerä pakki oli joukkueen avainpelaajia. Ykkös- ja kakkoskentissä pelannut Honkanen siivosi oman maalin edustan tarvittaessa kovaotteisestikin ja piti vastustajat muutenkin varpaillaan.
Jäähypörssin voittoa ei voi pitää yllätyksenä, mutta yllättävää sen sijaan oli Honkasen panos kiekollisessa pelissä. Olkoonkin, että jämerä pakki saalisti monet maaleistaan maskimiehenä pomppukiekoilla, oli runkosarjan 17 tehopistettä vakuuttava näyte puukätenä pidetyltä puolustavalta puolustajalta. Vielä loppusyksystä Honkanen olikin KooKoo-pakkien pörssiykkösenä. Keväällä tehot jäivät vähemmälle, kun paikka ykkösylivoimassa meni.
Muutama ylilyönti ja turha jäähykin kauteen mahtui, mutta paljon oli kyse myös maineesta. Honkaselle vihellettiin kauden aikana kolme ottelurangaistusta, kaksi pelirangaistusta ja vielä kaksi kymppiäkin. Neljästä poissaolopelistä kolme johtuikin pelikielloista. Osa isoista rangaistuksista tuli aiheesta, mutta toisinaan pelkkä nimi tuntui ratkaisevan. Tämän kauden myötä maine – ja ennen kaikkea positiivinen sellainen – kasvoi entisestään.
Tähtihetki: Honkasen kohdalla on vaikea valita yhtä yksittäistä huippupeliä, sillä kovaotteinen puolustaja kuului etenkin syksyllä ratkaisupelaajien joukkoon illasta toiseen. Vaan jos ja kun valinta pitää tehdä, niin kohdalle osukoon ottelu K-Vantaa-KooKoo (2-4, 26.10.). Honkasen tilastoihin merkittiin kauden aikana kahdeksan maalia, joista kaksi syntyi tässä ottelussa – ja harvinaista kyllä: ihan laukomalla molemmat! Tähtihetkeksi ottelu sopii sikälikin, että Jatkoajalta irtosi täydet sakaraiset osuutensa 2-0 voittaneelle pakille.
Michael Kolarz
CHL, Yhdysvallat (New Mexico Scorpions): 31. 4+10=14, 45min, +4
Tshekin 1.liga (HC Havirov Panthers): 7. 1+2=3, 2min, +2
Runkosarja: 10. 1+2=3, 10min, +11 (16-5)
Playoffs: 8. 0+3=3, 6min, +0 (5-5)
KooKoon neljännen ulkomaalaishankinnan KooKoo-aika jäi harmittavan rikkonaiseksi. Pohjois-Amerikasta kotimaansa kautta Kouvolaan koukkinut nuori tshekkipakki aloitti erittäin terävästi uudessa joukkueessaan. Kahdeksasta ensimmäisestä pelistä kasassa oli muutaman tehopisteen lisäksi taivaita hiponut plusmiinussaldo.
Kolarz täydensi erinomaisesti pakkipariaan Clarkea. Kiekko ei polttanut lavassa ahtaassakaan paikassa, kovuutta riitti ja ratkaisut olivat aina oikea-aikaisia ja yksinkertaisia. Ajan kanssa kiekollinen roolikin olisi voinut kasvaa Clarken tavoin.
Loukkaantumiset sotkivat kuitenkin pahasti Kolarzin kevättä. Viiden ottelun huili runkosarjan lopulla ja pikkuvammat haittasivat. Pudotuspeleissä tshekki ei noussut kovinkaan merkittävään rooliin, vaikka oman paikkansa täyttikin. Ei ollut vielä mikään selkeä ulkomaalaisvahvistus, mutta ikäisekseen erittäin lupaava pelaaja, jolle rightin kaverina riittänee kysyntää jatkossa kovemmistakin sarjoista.
Tähtihetki: Nuoren tshekin ura KooKoossa alkoi komeasti. Lähes suoraan lentokoneesta laatikkoon hypännyt Kolarz iski komean maalin heti debyyttiottelussaan SaPKo-KooKoo (1-5, 16.1.). Ensiesiintyminen palkittiin myös kolmella Jatkoajan tähdellä.
Ville Lajunen
Runkosarja (KooKoo): 20. 2+9=11, 24min, -1 (15-16)
Runkosarja (Suomi-U20): 7. 0+2=2, 6min, 0 (6-6)
SM-liiga (Blues): 19. 1+11=12, 31min, +3 (6-3)
A-jun SM-liiga (Blues): 3. 1+2=3, 10min, +2 (2-0)
A-jun SM-liiga, playoffs (Blues): 3. 0+2=2, 6min, 0 (1-1)
SM-liiga, playoffs (Blues): 9. 1+0=1, 6min, -1 (0-1)
Junioripelaajan kypsyminen miesten peleihin vie aina aikansa, jopa niinkin lupaavalta pelaajalta kuin Lajunen. Kuukaudet KooKoossa osoittautuvat kuitenkin ennen kaikkea nuorukaiselle itselleen hedelmällisiksi, sillä Lajunen oli isossa roolissa nuorten MM-miehistössä, pääsi pelaamaan lopulta ylivoimaspesialistina SM-liigankin finaaleja ja voi saada vielä mieluisan puhelinsoiton juhannuksenakin.
KooKoolle satsaus ei sen sijaan juurikaan hedelmää ehtinyt kantaa. Puolustajaa peluutettiin alusta asti sitkeästi ykkösylivoiman viivamiehenä, mutta laihoin tuloksin. Vetoja lähti ahkerasti, mutta heikoin osoittein ja kiekkokin poltti usein vaarallisesti lavassa. Kymmenkunta peliä pelattuaan Lajunen nosti kuitenkin tasoaan ja täytti paikkansa erinomaisesti etenkin kakkoskenttään siirryttyään.
Pelit Kouvolassa päättyivät kuitenkin marraskuuhun, kun pakkipulasta kärsinyt Blues kutsui Lajusen rinkiinsä. Eikä nuoren pakin tarvinnut hävetä lainkaan esitystään SM-liigassa, jossa ensi kaudella vastuuta lienee luvassa enemmänkin.
Tähtihetki: Iso apina putosi nuoren puolustajan harteilta ottelussa KooKoo-Salamat (3-0, 24.10.). Lajunen oli ehtinyt pelata jo täyden tusinan verran otteluita isossa roolissa kouvolalaisten viivapommittajana, mutta ilman tuloksia. Heikki Kokkosen ohittanut kuti ei ollut kummoinen, mutta niin pelin kuin Lajusenkin kannalta tärkeä. Voittomaali sai seuraajansa heti seuraavassa pelissä. Nollapelissä myös puolustustyöskentely oli kohdallaan (2-0).
Jesse Lustberg
Runkosarja: 41. 3+2=5, 54min, +5 (22-17)
Playoffs: 6. 0+0=0, 2min, +0 (0-0)
Lustbergilta saatiin suurin piirtein sitä mitä odotettiinkin. Puolustaja itse kertoi tavoitteekseen vakiinnuttaa viimein pelipaikka vakiomiehistöstä nöyrän omanpään pelin kautta. Siihen Lustberg myös pystyi. Aiempien vuosien höntyily ja hätäily olivat tipotiessään ja mies täytti paikkansa.
Perusvarma pakittelu tarkoitti kuitenkin myös melko vaisua kiekollista peliä. Tulinen lämäri olisi saanut laulaa huomattavasti useamminkin, sillä Jessellä on potentiaalia vaaralliseksi Mestis-pommittajaksikin.
Peliaikaa Lustbergille kertyi kauden aikana vaihtelevasti kaikissa mahdollisissa kentissä. Pudotuspeleissä minuutit jäivät kuitenkin vähiin. Tulevaisuuden suunnitelmat ovat vielä avoinna.
Tähtihetki: Puolustavalle puolustajalle tärkein sarake on päästettyjen maalien määrä. Duuni on hoidettu aina parhaalla mahdollisella tavalla, kun vastustaja jää nollille. Toiseksi paras juttu lienee selkeä vierasvoitto ja komeasti lämätty maali, kuten ottelussa SaPKo-KooKoo (1-5, 16.1.). Päätösnumerot pommittanut Lustberg voitti tasakantällisin oman osuutensa 3-0.
Petri Partanen
Runkosarja: 22. 0+2=2, 14min, +3 (8-5)
Playoffs: 4. 0+2=2, 0min, +1 (3-2)
Odotukset juuri runkosarjan kynnyksellä siirtyneen nuoren puolustajan kohdalle eivät olleet kovin korkealla, mutta Partanen ei pystynyt vastaamaan kunnolla niihinkään. Hän sai hyvän näyttöpaikan heti kauden alusta, mutta jäi näkymättömiin ja jopa B-junioreista edustukseen noussut Antti Sierman meni kuopiolaisen edelle nokkimisjärjestyksessä.
Partanen sai tililleen Mestis-uransa debyyttipisteen 12:ssa ottelussaan, mutta joutui sitten pitkälle sairaslomalle jalkavamman johdosta ja palasi kehiin vasta paria kuukautta myöhemmin. Peliaika oli kuitenkin keväällä kortilla.
Parjauksesta huolimatta Partanen täytti oman pienen roolinsa kelvollisesti ja väläytteli loppukaudesta muutamaan otteeseen potentiaaliaan luisteluvoiman merkeissä. Mestis-tason runkopakiksi nuorukaisella on kuitenkin vielä matkaa – liigasta puhumattakaan, vaikka Partasen KalPa-sopimus ainakin alun perin vielä ensi kauden kattoikin.
Tähtihetki: Partasen osalta tähtihetkistä ei ole tungosta. Selvimmin esille nousee toinen välieräkamppailu KooKoo-TuTo (4-3ja, 19.3.), jossa mustapaidat kamppailivat pakkovoiton. Käytännössä kylmiltään välieriin hypännyt puolustaja alusti ottelussa yhden maalin ja voitti osuutensa 2-0. Se oli myös Partasen kauden ainoa peli, josta irtosi Jatkoajan tähtiä.
Antti Sierman
Runkosarja: 36. 1+1=2, 18min, +1 (13-12)
Playoffs: 1. 0+0=0, 0min, +0 (0-0)
A-jun I-div 18. 3+7=10, 40min,
Sierman oli kuluneen kauden suurin yllättäjä. Yllätys kausi oli varmasti juniori-ikäiselle puolustajalle itselleenkin. Syksyllä solmitusta sopimuksesta huolimatta täksi kaudeksi Siermania oli kaavailtu vielä täksi kaudeksi lähinnä A-junnuihin sekä satunnaisesti Mestis-tunnelmia haistelemaan.
Vaan niin vain suoraan B-nuorista edustukseen harpannut nuorukainen päätyi vetelemään syksyn mittaan jopa 25 peliminuutin otteluita syksyn aikana. Syitä moiseen löytyi toki KooKoon pahasta loukkaantumissumasta, mutta yhtä lailla myös Siermanin itsensä kypsistä esityksistä.
Fyysinen peli, etenkin oman maalin edustalla, tuotti vielä ymmärrettävästi vaikeuksia juniorille, mutta muuten Antti ei jäänyt alkuunkaan muiden varjoon. Riittävän hyvä liike, sijoittuminen ja kiekollinen peli takasivat sen, että Siermania uskallettiin peluuttaa kärkikuusikossakin. Kevätpuoliskolla minuutteja kertyi lähinnä A-nuorista, mutta ennakkoluuloton tulokaskausi lupailee hyvää Mestis-jatkoa ajatellen.
Tähtihetki: Kotijoukkue joutui otteluun KooKoo-HeKi (4-0, 14.11.) loukkaantumisten runtelemana, mutta se ei tahtia haitannut. Puolustus toimi, sillä nollapelin lisäksi kaikki neljä maalia lähtivät pakkien lavoista. Clarke sai tililleen ensimmäiset kaksi Mestis-maaliaan, mutta iloisin onnistuja oli nuori Sierman. Debyyttimaali syntyi uran 16:nnessa ottelussa Janne Kurikan selän taakse.
Mikko Tarkiainen
Runkosarja: 32. 1+3=4, 24min, +3 (12-9)
Playoffs: 6. 0+0=0, 8min, -1 (4-5)
Tarkiainen oli joukkueen suurimpia pettymyksiä. Kahden rikkonaisen kauden jälkeen monipuoliselta puolustajalta odotettiin ehjää kautta, ja sen myötä myöskin nousua sarjan kärkipään pakkeihin. Ei tullut kuitenkaan ehjää kautta, eikä edes pienintäkään mahdollista läpimurtoa.
Erittäin vaisusti kautensa aloittanut Tarkiainen joutui huilaamaan ensin kolme ottelua lokakuussa kylkivamman johdosta ja jäi heti muutamaa peliä myöhemmin joulutauolle saakka kestäneelle sairauslomalle loukkaannuttuaan harjoituksissa.
Kevätpuoliskolla Tarkiainen pysytteli terveenä, mutta kaukana parhaasta tasostaan. Helppoja virheitä tuli liikaa ja itseluottamus tuntui olevan kateissa. Ilman vahvoja taustanousujaan puolustaja jäi kolmoskentän harmaaseen massaan, eikä olisi erottunut sieltä juuri lainkaan ilman muutamaa makoisaa avojään pommiaan. Ensi kauden suunnitelmista ei vielä tietoa.
Tähtihetki: Tarkiaisen ainoa tähtipeli koko runkosarjassa oli kotiottelu KooKoo-Salamat (3-1, 30.1.). Tilastomerkintöjä ottelusta ei kertynyt, kuten ei vaarallisia taustanousujakaan, mutta vaisusta pelistä irtosi tähti muutamalla maukkaalla taklauksella.
Jarno Virkki
Runkosarja: 27. 3+4=7, 53min, -3 (18-21)
Playoffs: 8. 0+0=0, 10min, -1 (6-7)
Kokemattomalle peruspakille kausi olisi ollut ihan hyvä, mutta liigaläpimurtoa metsästäneelle Virkille vuosi taisi vastoinkäymisineen tuoda jopa takapakkia. Tapparan mukana kesän treenannut puolustaja oli aivan jumissa jo harjoitusotteluissa, eikä tahti parantunut runkosarjan startatessakaan. Avausottelu Mikkelissä oli umpisurkea.
Sitkeästi kiusanneista selkävaivoista huolimatta Virkki nosti kuitenkin tasoaan kauden edetessä ja täytti paikkansa jopa ykköskentänkin puolustavana puolustajana. Väänsi vahvasti, mutta otti myös turhia jäähyjä. Virkki oli sivussa koko helmikuun, mutta palasi pudotuspeleihin kolmoskenttään ja oli KooKoon parhaita pakkeja TuTo-sarjassa.
Loukkaantumisilta välttyessään suhteellisen monipuolisella Virkillä on vielä mahdollisuuksia liigatasollekin. Mestis-kausi puolikuntoisena rivipakkina ei kuitenkaan tuonut lisäpotkua uralle.
Tähtihetki: Valoa tunneliin pimeän alkumatkan jälkeen toi ennen kaikkea ottelu HeKi-KooKoo (2-3, 26.9.). Kolme peliä pelannut ja kaksi huilannut puolustaja sai auki kauden pistetilinsä (0+2) ja jäi myös ensimmäistä kertaa kauden aikana plussalle (1-0). Peli oli myös KooKoolle tärkeä: ensimmäinen vierasvoitto tiukan taistelun jälkeen.
Ville Vuorisaari
Runkosarja: 38. 4+13=17, 26min, +4 (25-21)
Playoffs: 8. 1+3=4, 0min, -1 (5-6)
Vuorisaaren toinen KooKoo-kausi sujui ensimmäisen tavoin: eli loppujen lopuksi vähintäänkin kelvollisesti. Odotukset ja toiveet olivat kuitenkin hänenkin kohdallaan selvästi korkeammalla. Vuorisaarta kaavailtiin alakerran kiekolliseksi johtajaksi – ja tehokkaasti sujuneet harjoituspelit lupailivatkin hyvää. Syksy oli kuitenkin vaikea ja kauden avausmaalinsakin Ville iski vasta marraskuun puolivälin jälkeen.
Plussaa Vuorisaaren kaudessa oli kuitenkin nousujohteisuus. Hän oli pikkuvammoista huolimatta kevään suurimpia tasonnostajia, pelasi pudotuspelit omalla tasollaan ja saalisti lopulta ihan kelvolliset kakkoskentän pakin tehopisteetkin.
Läpimurto kiekolliseen eliittiin jäi kuitenkin tekemättä, eikä sitä kompensoitu varmalla oman pään pelilläkään. Nitro-purkkien kannet napsuivat lehtereillä kerran jos toisenkin Vuorisaaren kikkailtua alimpana miehenä. Vuorisaari pukeutuu ensi kaudella lohipaitaan.
Tähtihetki: Vuorisaari otti ison roolin puolivälierien käynnistyessä. Jo avauspeli toi tilille kaksi syöttöpistettä ja toisessa koitoksessa LeKi-KooKoo (2-5, 10.3.) hän latasi itse ratkaisevan 0-4-maalin. Vuorisaaren tilastomerkinnät ottelusta olivat 1+1 ja 2-0.
