Haukat on ylisuorittanut räikeästi nyt kaksi kautta peräkkäin. Siitä huolimatta tulos on ollut varsin mitätön kaikkeen muuhun paitsi odotuksiin nähden. Yhdeksäs sija ei olekaan tarjonnut suuria elämyksiä, kun jännitys on loppunut heti alkuunsa.
Jos järvenpääläisjoukkue jatkaa ylisuorittamistaan vielä kolmannenkin kauden ajan, joukkue menee pudotuspeleihin kylänraitilla kivoja lauluja vihellellen. Jos Haukat taas sijoittuu toisen tavaramerkkinsä mukaisesti yhdeksänneksi, kunnian ajat ovat ohi. Pudotuspeleistä ulos jääminen olisi tulevalla kaudella Haukkojen huonoin suoritus kolmeen vuoteen.
Leveyttä terävyyden kustannuksella
| kommentti Uudet miehet vaakakupissa
[lue lisää] |
Haukat hyökkää tulevalla kaudella ennennäkemättömän leveällä ja tasaisen laadukkaalla voimalla. Mestis-tasolle kelpoja pelureita on laittaa melkein neljään ketjuun. On selvää, että monessa muussa joukkueessa vastaava hyökkäyskalusto saisi aikaan väkinäisen, huvittuneen tuhahduksen. Haukoissa tilanne kuitenkin on toinen.
Järvenpään kesän kovimmat hyökkäyshankinnat, Kiekko-Vantaalta siirtynyt keskushyökkääjä Janne Lehtinen ja Kirkkonummen Salamoita viime kaudella edustanut Sami Tervonen, vahvistavat valmista ykkösketjua jo pelkällä läsnäolollaan. Lehtinen ja Tervonen saanevat vierelleen viime kaudella pääosin oivasti pelanneen Marko Sakon. Ketju on parhaimmillaan vaarallinen kuin äärimmilleen pillastunut karhu.
Nimilistaa tutkimalla Haukkojen joukkuetta voisi myös pitää fyysisempänä kuin aiemmin. Ykkösketjun Sakko kykenee fyysiseen peliin, eikä hän todellakaan ole ainoa. Usein sääntöjen rajamailla pelaava Riku Rahikainen, jättiläismäinen Pasi Pieninkeroinen ja fyysisyytensä jo aiemmin Järvenpäässä osoittanut Janne-Petteri Vuorinen voivat olla vastustajille kovaakin myrkkyä.
Haukkojen keskushyökkääjätilannekin vaikuttaa paremmalta kuin ennen. Huippualoittaja Lehtisen lisäksi Juha Jusslin jatkaa joukkueessa raatamistaan. Matti Luoma voi myös pelata keskushyökkääjänä, kuten myös Pelicansin junioreista siirtynyt Mikko Smura. Janne-Petteri Vuorinen, Sami Taanonen ja myös puolustajaksi mainiosti kelpaava Tommi Sievers kykenevät hyökkäämään myös keskellä kyllin mallikkaasti.
Aiempaa parempi puolustus
Puolustuspäässä Haukkojen tilanne näytti alkukesällä varsin synkältä, ja samaa saattoi sanoa koko joukkueesta. Fredrik Vara lähti TuToon ja Timo Ahonen Vantaalle. Monet Haukkojen kannattajat olivat jo kaivamassa kirvestä naftaliinista kaivoon heitettäväksi, mikä on sittemmin osoittautunut oikeastaan varsin turhaksi aikeeksi.
Ahosen ja Varan menetykset tuntuvat yllättäen mitättömiltä, sillä tilalle on saatu oikeita vonkaleita – jos nyt lintuja voi kalastaa.
Yksi Haukkojen suurimmista kaappauksista oli Tervosen tapaan Kirkkonummelta pääradan varteen siirtynyt Kai Öhberg, joka edusti järvenpääläisseuraa viimeksi kaudella 2002-2003 KJT:n paidassa. Öhbergin vierelle on tyrkyllä toinen Haukkojen kokoluokassa merkittävä vahvistus, ainakin vielä sopimukseton Antti-Pekka Lamberg, jonka viime kauden seura oli Lahden Pelicans.
Joukkueen puolustuksessa jatkaa viime kaudelta usea tuttu nimi. Kausi kaudelta parantaneen Timo Suurosen otteita on syytä odottaa jännityksellä. Rutkasti potentiaalia on myös Kai Öhbergin pikkuveli Jonissa, joka alkoi viime kaudella saada peliaikaa varsin säännöllisesti. Vuonna 1986 syntyneen Ville Peltosuon kautta häiritsee ainakin puolen vuoden ajan armeija. Peltosuon kaltaiselle isokokoiselle puolustajalle voisi siitä huolimatta olla rutkasti käyttöä.
Jo viime kaudella usein puolustuksessa pelannut, alun perin hyökkäyspäässä häärinyt Tommi Sievers voi yltää joukkueensa eliittiin, mikäli otteet säilyvät nähdyn kaltaisina ja kehitystä ilmenee. Ville Raatikainen on jäämässä kolmannen pakkiparin mieheksi, ja jos kaikki arviot mahdollisista vahvistuksista toteutuvat, Raatikainen ei ilman puhkumista löydä paikkaansa edes sieltä.
Tolppien välisestä mielialasta
Kauden alku on järvenpääläisittäin poikkeuksellinen myös maalivahdin alueella. Joensuusta takaisin etelään tullut Tomi Räisänen asettuu Haukkojen maalille juuri nyt vahva ykkösmaalivahdin kaapu harteillaan. Tähänkään ei ole Järvenpäässä totuttu. Kaksi vuotta sitten Räisänen aloitti kauden Haukoissa ja pelasi pari peliä. Nyt ääni kellossa lienee kuitenkin erilainen, sillä sopimus on allekirjoitettu.
Räisäselläkin on kuitenkin inhimilliset rajansa, kuten jokaisella. Suurin arvoitus, joka tulevan kauden haukkavahtiin liittyy, onkin, kuinka paljon hyviä päiviä osuu otteluiden ajankohtiin. Räisänen on nimittäin mielialamaalivahti melkeinpä sanan varsinaisessa merkityksessä. Hyvänä päivänä ei selän taakse uppoa mikään, huonona taas mahdollisesti useampi kumilaatta.
Etumerkki jää kuitenkin positiiviseksi, sillä viimeksi Haukat on aloittanut kautensa yhtä hyvällä sopimuksellisella maalivahdilla vuonna 2002, kun KJT:n sinioransseissa paidoissa kiekkoja torjui Jaakko Suomalainen.
Heikki Kokkonen jatkaa Haukoissa, mutta näillä näkymin Räisäsen varjossa. Ongelmalliseen tilanteeseen Haukat joutuu, jos Räisänen loukkaantuu. Kokkosesta ei viime kausien perusteella ole Mestiksessä ykkösmaalivahdiksi – eikä etenkään, jos pelituntumaa ei liiemmin ole.
Mihin nyt?
Ydinkysymys on, pitäisikö Haukkojen ensi kaudella olla yhtään kymmenettä sijaa ylempänä. Materiaaliltaan joukkue ei yksinkertaisesti – taaskaan – yllä ylemmäksi. Joukkueen runko on mennyt vahvasti uusiksi ja näyttää nyt tukevammalta kuin aiemmin. Eri asia on, mikä vaikutus moisella on otteisiin kentällä.
Kausi näyttää myös, onko kytevistä menestyspaineista Haukoille haittaa vai hyötyä. Järvenpääläisiltä on kahden kauden ajan odotettu lähinnä varmaa paikkaa karsinnoissa. Vaikka joukkuetta ei juuri nyt ole arvioitu yhtään ylemmäksi, paremmille sijoille on tällä kertaa huomattavasti lyhyempi matka.
On eittämättä totta, että Haukat yllättäisi pääsemällä pudotuspeleihin. Totta on kuitenkin myös, että sieltä pois jääminen on valmentaja Jan Lehden käskijän uran huonoin meriitti – auttamatta. Se tosin johtuu siitä, että aiemmat kaudet ovat ylittäneet odotukset kuin aitajuoksija aidan.
Kentän ulkopuolella kuohuu tulevan vuoden ajan niin ikään varmasti. Jos yleisömäärät eivät Järvenpäässä nouse tai taloustilanne kohene, kunnian kukko voi lopettaa laulamisensa kokonaan. Sitä ennen edessä on kuitenkin kymmeniä sarjaotteluita, joista ensimmäisen Haukat pelaa jo tulevana sunnuntaina Suomen nuorten maajoukkuetta vastaan.